Pidän

Mistä pidän …

Meren taiasta, 

merituulesta, 

vaaleasta rantahiekasta, 

siitä miltä aurinkotuuli tuntuu iholla.

Portugalilaisten ystävällisistä, yllättävistäkin hymyistä.

Kohteliaisuudesta, joka ihan hämmentää.

Portugalilaisten joustavuudesta.

Meren läsnäolosta kaikkialla, 

kalastajista,

meren ahavoittamista kasvoista,

kalaruoan arvostuksesta.

Vanhojen naisten mustista, kiedottavista esiliinoista.

Toisten huomioon ottamisesta.

Naisten paksuista tummista hiuksista. 

Miesten tummasta olemuksesta..

Taas kerran erilaisuuden huomaamisesta.

Kukista, joita on kaikkialla.

Jokaisen näkemäni kaupungin erilainen tunnelma. 

Lähtiessä jo kaipaan koettua. Muistanko tämän?

Itsestä ohikulkijana. 

Voin vain katsella ja antaa aistimuksien virrata. 

Minun ei tarvitsekaan

ottaa kantaa tai osallistua. 

Voin vain olla ja ihmetellä. 

Hakea asioita, jotka kiinnostavat.

Minulle annetaan siihen tila ja oma

rauha.

Kunhan vain maltan.

Lämmöstä, valosta ja tuulesta ihollani. 

Azeitao

Retki lähellä sijaitsevaan Azeitaoon. Vierailemme ranskalaisturistien kanssa vanhalla viinitilalla, maistelemme paikalisia leivonnaisia, syömme herkullisen lounaan. Täydellinen päiväretki.

4.-5.6. Minne mennään

Kylläpäs on haastavaa valita seuraava kohde ihastuttavan Lissabonin jälkeen. Minne nenämme suuntaamme - etelään vai pohjoiseen. Katson nettiä, kyselen turisti-infosta. Päätös syntyy kohde on Setubal. Emme halua matkata pitkälle. 50 km päässä, bussilla mennen. Löydämme viihtyisän hotellin keskustasta ja tutustumme merenrantakaupunkiin.

Setubal on kalastuksen keskus ja sen huomaa kaikkialla. Kalaravintoloita on vieri vieressä. Valitsemme Tres 15 dias ravintolan. Viehättävän ulkoterassi. Ihanaa ruokaa, ystävällinen palvelu. Voiko parempaa toivoa.

Iltapäivällä menemme lautalla Troian niemeen. Ensi kertaa Atlantin rannalla. Rannat pehmeää valkoista hiekkaa ja meri, meri. Hyppäämme kylmään veteen ja talviturkki on heitetty. Rantakahvilassa reaggee musiikkia, aurinkoa ja hymyä. Tämä hetki tässä.

Rantaan johtaa kaunis  polku, puusilta.
Ranta on täydellinen.
Auringon kirkkaus kyllä vielä hämmentää.

3.6. Sunnuntai

Aamulla liikenteeseen. Kohti Unescon kohdetta, luostaria. Kuumuus lähentelee 30 astetta, aurinko porottaa kuumasti heijastuen kivettyjen katujen pinnasta. Kuljemme Tejo joen vartta. Leveä joki ja joen yli kulkevat pitkät sillat. Luostariin on pitkä jono ja päätämme mennä katsomaan puistossa olevia antiikkimarkkinoita. Ihailen kauniita koruja ja vanhoja laattoja. Mielenkiintoisia vanhoja esineitä.

Iltapäiväksi menemme Freeportin Outlet ostoskeskukseen ja löydämme lenkkikengät ja muuta kesäistä ja tarpeellista. Hinnat on selkästi halvempia ja keskus on todella iso. Custo, Carolina Herrera, Desigual ja muita tunnettuja merkkejä löytyy kohtuuhintaan.

Monipuolinen, leppoisa sunnuntai kuumuudessa.

Lissabonin lauantai 2.6.

Oppaita selailtuani lähdemme hakemaan antiikkimarkkinoita. Yhteen Lissabonin vanhimmista kauppahalleista. Hyppäämme bussiin, jäämme pois oikeassa kohtaa ja löydämme viehättävän kaupungiosan ja kauppahallin. Vanhoja tavaroitakin löytyy, melkein hankimme kaksi vanhaa taulua.

Lähipuisto on täynnä ihmisiä ja Niilo testaa leikkipuiston. Herkuttelemme aamupäiväkahvit lähikahvilassa. Kahvila on täynnä viikonlopun kahvittelijoista. Yksi upeimmista kahviloista täälläpäin.
Minä niin pidän ihmisten tavasta lukea lehteä ja nauttia viikonloppuna kahvilassa istumisesta. Siinä on rentoa tunnelmaa.

Hyppäämme takaisin bussiin ja vaihdamme natisevaan ratikkaan. Ratikalla kiipeämme ylös kukkulalle Alfamaa kohti. Ratikka mahtuu juuri ja juuri kapeita katuja pitkin, parkkeerattujen autojen välistä puikkelehtimaan kohti kukkulan korkeuksia. Kuskilla ei varmaan ole hermoja lainkaan. Jäämme pois kukkulan laella ja ihailemme alhaalla avautuvaa maisemaa. Antiikkimarkkinoita ei löydy, mutta alas laskeutuessa kuulemme Fadoa laulettavan ravintolan terassilla. Istahdamme kahvilaan ja maistelemme raikasta vinho verdeä ja paikallista juustoa.

Kävelyä ja kävelyä, katselua ja kesäpäivästä nautiskelua.

Ahmien

Kannattaisikohan joskus rauhallisesti totutellen tutustua uuteen kulttuuriin ja kaupunkiin. No me aloitamme matkamme taas ahmien. Ikään kuin täyttäisimme näkemisen ja kokemisen tyhjiötä. Haluan mennä vielä kulman taakse kurkistaa vielä tuonne, eteenpäin sanovat nälkäiset jalat. Ja näin taivallamme. Kiipeämme vanhan kaupungin laelle näköalapaikalle ihailemaan tiilikattoja ja kukkuloiden riviä.

Pistäydymme yhteen sadoista kahviloista. Vanhaan ja hiukkasen kuluneeseen, mutta niin kauniiseen. Vanhempi mies rahastaa oven suussa ja touhukkaat naiset leipovat sämpylöitä ja  pullia. Kylläpäs Lissabonin pulla maistuu ja kahvi on hyvää. Kuljemme kapeita kujia pitkin, ravintoloita, uusia ja vanhoja rivistössä. Haluaisin kokeilla niitä kaikkia.

Tarkan harkinnan jälkeen päädymme Casa do India nimiseen ravintolaan, joka on täynnä paikallisia ruokailijoita. Tilaamme grillattua kanaa ja kalaa, talon viiniä ja kyllä maistui. Lounaan jälkeen laskeudumma vanhasta kaupungista alas Tejo joen rannalle ja menemme akvaarioon. Ihastelemaan merihevosia ja kiikarisilmäistä rauskua. Irvihammas hai pyörii ympyrää ja tekee olemuksellaan vaikutuksen myös meihin. Illalla väsyneinä palaamme majapaikkaan. Täynnä virikkeitä, nähtyä ja maistettua. Tyytyväisinä.

Joskus sitten toisen kerran rauhallisesti ja hitaasti totutellen.

Ensimmäinen päivä Lissabonissa

Aamulenkillä nousen kukkulan laelle. Lissabon on kukkuloiden kaunis kaupunki. Vanha pariskunta kastelee aamuvarhaisella puutarhaansa, kauniilla paikalla kukkulan laella. Kävelen karttaa seuraillen, kauniita vanhoja rakennuksia ihaillen, ohitan kirkon ja laskeudun alas portaita. Tummahipiäinen tyttö katselee parvekkeelta alas. Tietääköhän hän miten uskomattoman kauniissa paikassa hän asuu. Miltähän tuntuisi herätä ja avata tuon parvekkeen ovi aamuisin, katsella herävää Lissabonia.

Aamiaisella tyylikkäitä ranskalaisturisteja. Päätämme jäädä samaan yöpaikkaan muutamaksi päiväksi, jotta kaikki sujuisi helpommin. Noa Goa hostelli sijaitsee hyvällä paikalla ihan keskustassa ja meillä on tilava huone. Ostamme Niilolle kesäsandaalit ja auringon lämpö hämmentää. Kävelemme Lissabonin keskustassa uutta kaupunkia tunnustellen ja syömme ensimmäisen kalalounaan.

Kävellen kaupungin kokee parhaimmin. Jotain tuttua ja paljon uutta. Värikäs katunäkymä, ihmisiä. Tämä on ehkä sitä parasta. Kaduilla riittää erirotuisia ihmisiä ihmeteltäväksi. Mustat miehet istuvat suuren puun alla varjossa. Naiset ovat pukeutuneet värikkäisiin kankaisiin. Raitiovaunut kolistelevat hitaasti kapeilla kaduilla. Piipahdamme Cafe Brasileirossa herkullisella hedelmäjuomalla. Kahvila on täynnä, ihmiset juovat kahvia ja herkuttelevat pienillä leivoksilla. Hintataso on edullinen.

Päivän tutkailtuamme nukahdamme jo hiukan Lissaboniin ihastuneina. Olemme yllättyneitä kaupungin leppoisasta ilmapiiristä.

Matkalla

Lähtörutiinit suoritettu, aikainen lähtö, muutama tunti unta ja sitten kohti Lissabonia.

Frankfurtin lentokentällä ihmettelimme ihmismassoja ja lentokoneiden määrää. 

Kuten joka matkalla haemme "matkarutiineita". Joko syödään, miten toimitaan, minne mennään. Miten matkailu omassa ryhmässä sujuu.

Taas kerran huomaan, miten haastavaa irrottautuminen on. 

Arjen rutiinit vievät mukanaan ja mitä intesiivisemmin niitä hoitaa, sitä hurjemmin mieli kiinnittyy arjen askareisiin. Usein matkalle lähtiessä olen niin rasittunut, että se tunne seuraa vielä lentokoneessa ja useamman päivän matkaseurana. Olosuhteet muuttuvat, mutta omat tuntemukset muuttuvat vasta viiveellä.

 

Irti päästäminen ja siirtyminen tähän hetkeen kokemaan ja näkemään asioita – siinä tämän matkan teema.

Lissabonin kentällä etelän pehmeä lämpö on vastassa. 

Miten parhaiten kuvailisin pohjoisen kesää – voimakas ja heleä. 

Täällä Atlantin rannikolla, kesä on pehmeä ja runsas.

Lentokentältä bussilla majapaikkaan ja iltapalalle lähikorttelin Nicola kuppilaan. 

Maistuva keitto ja omeletti hyvän kahvin siivittämänä. 

Sitten unten maille.