Lehdet lentelee

Tänään syksyinen tuuli lennättää värikkäitä lehtiä. Meren rannalla purjeveneen narut natisevat. Meri näyttää syksyiseltä Valkoinen pörrökoira juoksee iloisesti vihreällä nurmella ruusunmarjojen lähettyvillä. Itse ajattelen pipoja, säärystimiä, villatakkeja, huopia, "pelargunit" pääsevät tänään sisälle. Eilen tilasimme lammasta, on aika varautua talven varalle.

Koululainen lähti innokkaana syysretkelle, eväät olivat kadehdittavan hienot. Konttorikissa istahti syliin. On aika lämmittää uunit ja kannullinen kuumaa teetä. Illalla menemme junalla Lappiin ihmettelemään syksyn kirpeyttä villasukat kassissa, kudin mukana.

Olla lähellä

Vanhempana, muistanhan kuunnella sinua.
Tarinoitasi, oivalluksia, ajatuksia maailman äärillä.

Muistanhan, että se on tärkeintä,
olla läsnä elämässäsi,
pitää kädestä ja ihmetellä yhdessä.

Muistanhan arjen sylissä,
kun puut kumartuvat syksyn tuulessa,
olla lähellä ajatuksiasi, tarinoitasi.

Miten pilvien väristä voi ennustaa sateen laadun.
Kiinnostuksesi luonnonilmiöihin, pallosalamaan.

Minkälainen kertomusten maailma odottaa lukemaan opettelevaa.
Kirjaimet, äänteet löytävät vähitellen toisensa.
Oivallus siitä, miten sanat muodostuvat.
Odottelua samalla kun päivät laukkaavat eteenpäin.
Mysteeri sanojen takana.

Meissä asuva runouden henki.
Kuuntelenhan sinua hiljaa.
Ja muistan lapsen itsessäni,
hapuilevan ja täynnä uskallusta.

Olemuksessa asuva ihmetys.
Välähdyksenomainen maailmasi kauneus.

Syksyilyä

Nyt se on sitten saapunut. Syksyinen vesisade, illan pimeys ja syysflunssa. Mitähän se keho oikein viestii kun lentsu ei meinaa hellittää? Olisiko syytä levätä ja levätä? Olla kärsivällinen ja kärsivällinen.

"Perhana että maailman luonto jaksaa iänikuisesti jauhaa tuttua ohjelmaansa.
Juuri kun on kesän makuun päässyt, kasvit alkaa harkita talviunta ja linnut
huitelevat etelään", toteaa Konsta Pylkkänen.

Keräilijä

Aamulla koululainen harjoitteli vähän juoksua verannalla, tänään on urheilupäivä. Hypyt olivat jo aika pitkiä. Itse pienenä urheilijana jäin kilpailuissa aina toiseksi. Yritin aina uudelleen, luistelin, hiihdin ja suunnistin, opin häviämään. Tänään kaikenlainen kilpailuhenkisyys on valovuosien päässä. Miksiköhän pitäisi olla niin hyvä ja ainakin parempi kuin joku toinen? Kilpailija minussa nukkuu talviuntaan enkä sitä liiemmin herättele.

Kävellessä aamulla sain kolme tervehdystä, käden heilautuksia. Niitä kerään ja ilahdun jokaisesta pienestä huomiosta, jonka osakseni saan.

Puuhastellen

Suurin osa elämästämme kuulluu oleskeluun, hääräilyyn, puuhailuun ja touhuiluun. Arki on toistoa ja rutiinia, mikä pitää elämän kasassa ja tuottaa meille mielihyvää", toteaa Kalle Haataja, joka on tutkinut tavallista elämää.

Tänään olen puuhastellut omenoiden parissa, hilloa tulee ja keräilijän vaistot ovat vahvoilla. Ilmassa oli taas ukkosta.

Maailmankuvat

Eilen kuulin tarinoita Afrikasta, Tansaniasta. Kirahvin, gepardin, norsun kuvia, tanssivia ja laulavia naisia kansallispuvuissaan. Juttelimme ruokapöydässä erilaisista maailmankuvista. Siitä, miten Suomessa mediassa, puheissa käsitellään ongelmia, huolia ja uhkakuvia. Miten ihmisillä on kiire koko ajan harrastuksiin, tekemiseen.

Afrikassa ei ole pelkästään nälänhätää ja luonnonkatastrofeja. Afrikassa asuvat sanoivat kaipaavansa eniten ihmisiä Suomessa käydessään.
On olemassa sanonta:
"Valkoisella miehellä on kello, mutta meillä on aika." Voiko tuon paremmin ilmaista.

Syyspäivä

Juttelua koulumatkalla.
Eilen tosi pitkiä kastematoja puutarhassa.
Tänään edessä kaunis, lämmin, aurinkoinen syyspäivä.

"Jutellaan mukavista asioista.
Jos heti aamulla juttelee vähän hankalista asioista,
voi päivästä tulla hankala", sanoo koululainen.

Tarina kilpikonnista

Kilpikonna leppoistamisen symboli. Hitaasti ja varmasti etenevä otus, joka elää omalla rauhallisella tempollaan.

Jos oppisi taidon levätä, helposti sisällä asuva metronomi ajaa suorittamiseen, joka menee yli omien rajallisten voimavarojen. Viikonloppuna olin väsynyt, hidastin tahtia, kävin saunassa, nukuin hyvin ja nyt jo helpottaa. Koska opin taidon jakaa voimani oikein, riittävästi tekemistä ja samalla unohtaa tuon sisällä tikittävän metronomin?

Minua on jo vuosia kiehtonut tarina kilpikonnista.

Libanonilainen Mona Khalil päätti omalta osaltaan auttaa ja pelastaa merikilpikonnia. Monan sukutila Etelä-Libanonissa sijaitsee lähellä rantaa, jolla jo tuhansia vuosia on jatkunut sama näytelmä. Merikilpikonnat käyvät laskemassa munansa okranväriseen hiekkaan. Puolentoista metrin pituisiksi kasvavat merikilpikonnat elävät valtaosan arvoituksellisesta elämästään merten syvyyksissä. Vasta 20-30-vuotiaina aikuiset kilpikonnanaaraat palaavat munimaan samaan rantaan, jossa alun perin itsekin kuoriutuivat.

Monan sukutilan ikkunan takana huojuu tuulessa jykevävartisia appelssiini-, greippi- ja avocadopuita ja kotirannassa on parisataakiloiseksi kasvava erittäin uhanalainen liemikilpikonna ja hieman pienempi, Välimerellä yleisempi valekarettikilpikonna.

Mona asui sodan takia vuosia ulkomailla, mutta palasi suojelemaan kilpikonnia. Kilpikonnien vuosirytmissä kriittisin kausi ajoittuu toukokuulta elokuulle. Silloin sukukypsät naaraat nousevat merten syvyyksistä, kaivavat kotirantansa hiekkaan pesän ja munivat sinne noin sata pingispallon kokoista munaa. Muninnan jälkeen suurin uhka ovat pedot kuten ketut ja ravut, jotka herkuttelevat munilla.

Munien kypsyminen kestää 45-60 päivää. Sen jälkeen pikkuruiset poikaset kuoriutuvat ja ryömivät kohti aaltoja. Ensimmäisellä matkallaan ne painavat mieleensä maiseman, johon naaraat saapuvat munimaan 20-30 vuoden päästä.

Mona kaivaa kilpikonnan pesän auki, mittaa, punnitsee ja laskee munat. Sen jälkeen hän asettelee pesän ylle metalliverkon, joka estää petoeläimiä syömästä munia. Huolimatta sodista ja alueen vaarallisuudesta Mona toteaa: "Tämä on minun unelmani. Vaikka kuolisin huomenna, olen ainakin saanut elää kymmenen vuotta unelmaani".

Pikkuruisista munista kuoriutuu kilpikonnanpoikasia, jotka ryömivät päättäväisinä kohti Välimeren aaltoja. Vain yksi tuhannesta kuoriutuneesta poikasesta selviää aikuiseksi. Mona kertoo: "Jokaisen lapsen pitäisi nähdä kerran elämässään, kun merikilpikonna kuoriutuu. Haluan lasten tietävän, että Libanonissa löytyy myös jotakin, joka ei ole tuhoavaa."

Jukka Huusko HS 6.5.

Nicaraguassa näin aikanaan vastaavanlaisen kilpikonnien rannan, joka oli osa luonnonsuojelualuetta.