Tammikuu taittuu

Viikonloppu takana, maistuvia lounaita, korvapuustia, aurinkoinen kävelyretki vihdoinkin.
Yhdessäolon viipyileviä hetkiä, pitkät yöunet.
Maanantai on hyvä aloittaa tällaisen viikonlopun jälkeen.

Koko kroppamme, mieli ja keho, reagoi hyviin hetkiin.
Siihen tarvitaan niin vähän, pysähtyminen usein riittää.
Pysähtyminen olennaisen äärelle, lähellä olemista, inhimillisyyden lähteelle.
Se, mikä meissä on parasta on ihmisyys, jonka jaamme.

Pysähdyttävä dokumentti performanssitaiteilija Marina Abramovicista sai palan nousemaan kurkkuun eikä sitä niele pitkään toviin.
Marina Abromovic istui retrospektiivinsä keskellä New Yorkin Museum of Modern Artissa vuonna 2010 kolme kuukautta, sen jokaisen aukiolopäivän alusta loppuun, ja katsoi silmiin yksi kerrallaan hänen eteensä istuneita ihmisiä. Hänen mukaansa performanssitaiteilijan tulee luoda ympärilleen karismaattinen tila, päästää katsoja sen sisään ja altistua yhteiseen mielentilaan.
Häntä katsovien ihmisten kasvoille nousee sekaisin surua, epäuskoa ja rakkautta. Hän istuu paikallaan ja katsoo jokaista silmiin. Teoksellaan hän haluaa hidastaa ihmisten ajattelua, ja antaa tilaa hitaille ajatuksille.

Pelkkä katse riittää, pysäyttämään hetken, koskettamaan inhimillisyyttä meissä.

Katsonhan tänäänkin, pysähdyn toisen viereen.

Viikonlopun toinen kiinnostava, ihastuttava asia. Miten upea, luottavainen voi pieni vauva olla aikuisen häntä kylvettäessä.

Youtube: Thalassa Bain bebe par Sonia Rochel

Tällaisia päiviä

Oliko tämä hyvä päivä?

Takana hyvä yö nukkuessa, syvällä unien sanomissa.
Aamulla vielä unen matka mielessä,
kuusenneulaset pitkin lumista pihaa.

Koko päivä unen huuruisena,
ajatuksiin uponneena,
ihmetellen ajattelun sameutta,
tammikuun puolella.

Oliko tämä hyvä päivä,
pää pilven reunalla - usvan ympärillä.

Tätä aikaa

Joulun aika hurahti. Ajan ihmettelyä, pakkasta ja ihana joulupukki. Lahjakori ja joulun taika.
Suuria päätöksiä ja suunnittelua. Joulu katkaisee mukavasti ajankulun. Sen jälkeen alkaa ikään kuin uusi aika vuodenkierrossa.

Elän nyt tätä aikaa, uutta vuotta 2013. Ennemerkkejä, ennustuksia, ajatuksia tulevasta vuodesta.

Samoalaispäällikkö Tuiavii ihmetteli Euroopassa matkatessaan viime vuosisadan alussa valkoisten innostusta pyöreisiin aikakoneisiin, kelloihin. Eurooppalaiset suuntaavat kaiken voimansa ja uhraavat kaikki ajatuksensa, jotta he saisivat mahdollisimman paljon irti ajastaan.

Tuiavii ei ymmärtänyt, miksi eurooppalaiset näkivät niin paljon vaivaa kilpajuoksuun ajan kanssa jo sata vuotta sitten. Hän epäili, että aika karkaa eurooppalaisilta niin kuin käärme märästä kädestä, juuri siksi että siitä pidetään niin lujaa kiinni. "He eivät anna sen tulla luokseen. He juoksevat sen perässä kurkotetuin käsin, he eivät suo sille auringossa lojumisen rauhaa. Sen täytyy olla aina lähellä, laulella tai puhella jotain. Kun aika on tyyni ja rauhaa rakastava, se pitää levosta ja matolla loikomisesta."

Samoalaiset eivät juosseet ajan perässä eivätkä tahtoneet koota tai palotella aikaa. Se ei koskaan koitunut heidän ahdingokseen tai kiusakseen. Tuiaviin mukaan auringon nousun ja laskun välii mahtuu paljon enemmän aikaa kuin yksi ihminen pystyy käyttämään.

Toivon meille kaikille paljon aikaa auringon nousun ja laskun välille. Hyvää alkanutta vuotta!