tiistai 31. heinäkuuta 2018

Mereni



Meren syvän salaperäinen tunnelma.



Vesi kannattelee,
siihen voi sukeltaa,

vesi virtaa,

puhdistaa.

Sen äärelle rauhoittuu,

Vesi tulvii,

pisarat ropisevat,

vesi ravitsee.

Veden äärellä elämä.

Maailma tuulenkantama.



Olisinpa päässyt lähemmäs

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Kesäilta



Yksi täydellinen lämmin kesäilta.

Näitä iltoja olen nyt kerännyt useamman

ja poiminut ne takataskuun.

Reppuni on täynnä kesän hohdetta

ja hyviä tuulia mielikuvissani.

Merellä kuitenkin itätuulta ja tuuletonta.

Moottorin epätasaista putputusta

ja haaveita juuri oikeasta suunnasta tulevasta tuulesta,

jolloin nostan molemmat purjeet ja

kiidän veden kantamana tuulen viedessä.

Eteenpäin kohti reititettyä väylää,

mielessäni kohti aavaa merta ja

vapautta.




Kanssakulkijoita




Joku on nämä kaikki tänne rakentanut

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Mansikkapaikat - tällä lähes myrskytuulella




Mikäs sen mukavampaa kuuman kesän päivänä kuin lähteä lähiseutu (200 km säde) matkailemaan. Tarkoitushakuisesti myöhäisiä mansikoita metsästämään. Toiviomatkalle itään, sillä meidän pikkuruisella torilla (2 kojua) ovat mansikat vain muisto ohimenneestä sesongista.


Lappeenrannan tori 60-luvulla



Lappeenranta on kohteemme. Olen käynyt siellä kolme kertaa elämässäni. Pikkutyttönä lomamatkalla kun liikuimme upealla Saimaan laivalla. Ostimme Lappeenrannan torilta hienonapinateepaidan, sitten aikuisena hääjuhlassa ja Herra N kanssa matkalla Parikkalaan veljeni veneelle.




Kerrankin osaamme poimia rusinat pullasta ja keskittyä olennaiseen - kulinaarimatkailuun.
Menimme Lappeenrannan  torille ja ostimme maailman herkullisinta leipää - ruista ja hiivaleipää. Osa katoavaa kansanperinnettämme, leivänleipojien yhä harvenevaa kantaa.
Ruisleipä joka saa tiinusta taianomaisen juurensa ja paiston puu-uunissa. Ensin paistetaan ruisleipä sitten hiivaleipä. Mika Rantanen kertoi, että hänen äitinsä leipoi aikanaan leipää ja myi niitä torilla. Nyt on hänen vuoronsa.

Mika Rantanen Lappeenrannan torin leipämyyjä



Leipälaatikot ovat melkein tyhjät



Ennen toki leivät menivät kaupaksi saman tien. Ihmiset kävivät toreilla paljon ahkerammin.
Oijoi miten hyvän makuisia leivät olivat kun niitä kotona maisteltiin. Voisin niin näitä aina ostaa. Minä hyvä leivän harras fani. Haluaisin aloittaa kansanliikkeen torien ja lähiruoan puolesta tässä  markettien täplittämässä maassa. Tori on tavallisen kansalaisen oikeus.  Ei hifisteleviä kalliskojuja vaan rehellistä maukasta ruokaa.

TORIELÄMÄ KUNNIAAN – AIDOT MAUT JA AIDOT IHMISET!

Tein myös vertailevaa tuoreustutkimusta havittelemistani mansikoista. Voittajaksi selviytyi
Kesälahdelta tulevat mansikat. Virkeän näköiset vitamiinipommit, joita syksyn synkeinä hetkinä tiputamme jogurtin joukkoon elämäämme maustamaan. Kiitos mansikkatila Mäkelä saamistamme Rumba ja Polkka mansikoista! Elämämme onnellisuusaste nousi reippaasti mansikoittenne johdosta. On niin totta että kotimaisten mansikoiden makuaromit ovat ainutkertaisen hekumallisia auringonvalosta johtuen.

Strawberries

Mitäs vielä. Kulinaristimatka Lappeenrannassa jatkui mitä mainioimmalla lounaalla Avot Sie ravintolassa. Ah ja voi niitä burgereita ja ravintolan letkeää tunnelmaa. Se on juuri siitä kiinni, että näkee hiukan enemmän vaivaa ja laittaa maut kohilleen. Siitä syntyy erinomaisen maukas kasvisburger. Kiitämme siitä!

Keskustassa sijaitseva street food paikka

Vielä Vedyt ja Atomit satamassa ja ihastuttavan iloiset punaraitaessuiset kojumyyjät, auringonpaiste ja Saimaansiniset puhtaat aallot. ”Ol Saimaalla pienoinen kahvila, aalloilla seilaava…”


Vedyt ja atomit valmistuvat

Jaahas mikähän kruunaisi rusinat pullassa Lappeenrannassa. Yksi universumin parhaista kahveista, joka syleili sieluani syvältä. Ystävällinen, sinisilmäinen mies kassalla, kesäpäivä ja nautinto huipussaan. Onko ihanampaa? Tänne tulen tekemään pyhiinvaellusmatkoja kahvia siemailemaan. Lehmus kahvi kunniaan! Jota se toki on jo niittänytkin.


Coffee and then more coffee

Kiitän ja kumarran Lappeenranta. Juuri näin pystyt luomaan sen tunnelman mitä haen.
Ystävällisyys ja ihmiset tekemisen takana. Aidot maut, tunteet ja tunnelmat. Niistä koostuu
palvelun ja kesälomamatkailijan huippuhetket.

Kahvilan tunnelmaa

Illalla perkasin mansikat letkeästi lämpimässä tuulessa Joan Chamorron Summertime kappaleen  säestämänä.
Kesäelämää


Ps. Kävimme tarkistamassa oliko Solveig paikallaan laiturissa tällä tuulella ja näimme upean hollantilaisveneen vierasvenesatamassa. Purjeveneiden kaunottaresta huokui ”Alankomaiden merenkulkuhistorian tuulahdus” upeine puukoristeluineen. Minkälaistahan on purjehtia tuollaisella kaunokaisella? Satamassa tapasin myös veneilijäpariskunnan, joka oli yllätys yllätys lukenut Tällä tuulella -blogia. Siitä kaunis kiitos. Tosi mukava ajatella, että näitä rivejä luetaan!





























tiistai 10. heinäkuuta 2018

Lumoudun

Haluamme lumoutua

haluan lumoutua

tästä kaikesta.

En piiloutua pölypallojen metsästäjäksi.

tahrojen täplittämäksi.

luudan vartijaksi.

pölyimurin taluttajaksi.

puunaajaksi.

Vaan haluan lumoutua

ohi tavanomaisuuksien verkoston.

Poispäin muiden elämysmatkoista

kohti omaa

taitoani lumoutua

häikäistyä

ja kulkea edellä kohti koillisesta puhaltavaa puhuria

antaa sen lumota voimallaan.



Onnenkantamoinen

Tuulisen päivän päätteeksi saavumme Rosalan saarelle Hiittisiin.

Tuulisen yön jälkeen lähdemme kävelylle ja matkalla eteen tulee itsepalvelubageri munkkeineen ja

saaristolaisleipineen.

Jatkoimme matkaa ja hiekkatien varrella meren rannalla oli katukeittiö. Oman panimon olutta ja

herkulliset burger leivät naudan liha sisuksena ja höystönä herkkuja. Emme aavistaneet emme

ennakoineet, että tällainen onnenkantamoinen täällä Rosalassa. Joskus kosmiset väreilyt ovat

kohdallaan ja bistro hypähtää eteen. Oli paikka ollut avoinna kokonaiset kolme päivää. Myyjinä

viehättävä pariskunta. Onnea ja menestystä!




Iltaisin

Iltaisin annan veneen tuudittaa itseni uneen.

Raikas melkein ulkoilma tainnuttaa väsyneen

hyvään syvään uneen.

Toivotan itselle, lähellä oleville, universumille hyvää,

hyvää unta, hyvää oloa,

hyvyyttä jaettavaksi.



Sorsa chillaa

Juuri nyt on hyvä

Rakas koiramme Pau Certofina on saanut kaksi pentua, 1 poika ja 1 tyttöä.

Tammisaaren tammikujan päässä Knipanin vieressä ja kauniin laiturin lähellä on ihana olla.

Seurata veneiden kiinnittymistä ja lähtöjä. Sunnuntaipäivänä jolloin on aikaa.

Kierrellä kaduilla ja kurkkia ikkunoista.

Katsella auringossa kiitäviä purjeveneitä merenlahdella.

Ajatella josko asuisi vaikka täällä tämän vihreän puiston laitamilla.

Vanhassa erisävyisen keltaisessa hirsitalossa ja paseeraisi laiturilla ihan vain

huvikseen. Sunnuntaisin jolloin on aikaa ja kesäpäiviä.

Hymyjä metsästäen.






Knipan Tammisaari



Koira vartioi residenssiä

Meren keinuntaa

Meren keinunta korvissa kun olemme olleet laineilla koko yön ja päivän.

Minun mieleni nauttii purjehtimisesta, tuulen voimasta.

Tuulen äkkinäisistä vaihteluista, merisäästä.

Yhden kokonaisen tunnin sisälle mahtuu tuulenpuuskia, tyyntyvää leppoista menoa,

pilvien mukana tulevaa puhuria. Tuuli yltyy hetkessä.

Koko ajan muuttuvaa.

Sadepilvi tulee lähelle merellä, tumma liikkuva pilvimassa.

Sateen jäljet näkee takanaan harmaana usvana.



Hangon regatan veneitä

Mieleni nauttii harjoittelusta, hypyistä laiturille, nopeista muutoksista,

purjeen nosto, köysien sitominen, rantautuminen, toistuva ja aina erilainen lähtö laiturista.

Sulavia 10 lähtöjä on tullut jo useita.


Katselen mastojen merta satamissa ja lasken saalinkien määrää.

Ihailen veneiden kaunokaisia, mahonkisia moottoriveneitä,

purjehtimiseen luotuja iän kestäneitä veneitä joista pidetään hyvää huolta.

Olen tyytyväinen Solveig II, jossa sprayhood rapistuu tuulessa ja auringossa,

irtoavia osia korjataan ruuveilla.


Rosalan laiturissa näin ruotsalaisen aikalaisveneen, esikuvan Solveigille,

kaunottaren

seuraavana kesänä on veneemme

entistä ehompana. Maalattu ja puunattu.

Turussa tapasimme sattumalta miehen jonka veljen vene Solveig oli ollut.

Edelleen menossa mukana meidän kanssa tämä hyvä purjehtija,

tuulessa viihtyvä.

Tuulta varten tehty

ja nyt meidän.

Kömmimme jo tottuneesti pistopunkkaan

ja taivumme mutkalle kurotellessamme tavaroita.

Me miniatyyri-ihmiset Solveigin suojissa.




Olla totta



Koskako olen totta itselleni.

Kaikkine ajatuksineni ja tunteitten vyöryine.

Kiukun ja ärtymyksen puuskat vavisuttavat,

ne puhaltavat kuin odottamattomat tuulet,

vaihtavat suuntaa

ja ohjaavat harhaan.

Vievätkö ne perille, nuo odottamattomat

äkilliset puuskat.

Onneksi ei vain tasaista tuulta

vaan suunnanmuutoksia, tyyntymistä ja äkillistä viriävää tuulenvirettä

joka yltyy.


Hätkähdyttää olemassolollaan

tuo koetun lähelle

vie mennessään

ohjaa kulkua

on totta.



Veden välkettä Tammisaaressa

Välillä kotisatamassa





Kotikorttelissa on kirjasto, jossa metsästän tiedon rippeitä.

Pirstaloitua todellisuutta ja joidenkin ajattelemia ajatuksia.

Ihmiset kävelevät kirjat kädessään, kirjan rivit odottavat lukijaansa.

Isosta ikkunasta katselen ulkoilevaa koiraa ja odotan päivän sadekuuroa.

Tuuli ei ota laantuakseen.

Luettu kirja kädessä, palautetaan ja mietitään luettuja rivejä.

Ystävämme tuuli

Viileä pohjoistuuli toi meidät kotiin tuulensuojaan.

Pohjoinen puuskatuuli viilensi hirsitalomme ja kesä veti henkeä.

Kaksi kokonaista pionia kukkii, toinen tavanomaisen kaunis, toinen herkän monivärisen elegantti.

Yksi isokokoisen kaunis hurmaus riittää.

Pioni on noussut pihassani kukkien aateliin.


Kuivan kauden jälkeen tarkistin kasvimaan rivistöt huomaten kuinka porkkana ei jaksanut itää,

perunat ovat sinnikkäitä,

osa pavuista jäi nukkuman ylös nousematta.


Eilen ihailin naapurinkaisan puutarhan kauneutta aurinkotuulipaisteessa.

Pysähdyin itsetehdyn äärelle,

kurkutkin ovat kauniita kohotessaan vihreinä.



Matkalla bongattu kasvihuone


Voin olla

Tänään voin olla vain minä

ja toisinaan toivottavasti

se parempi versio itsestäni -

hymyilevä, myötätuntoinen,

avoin ja lempeä.

Pidän lempeistä kasvoistani -

täältä satamasta etsin iloisia hymyjä.


Tänään voin olla vain minä

se jolla on lempeät kasvot ja ihaileva katse.


keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Silloin kun ...

Silloin kun haluaisin hetken - kesän - pysähtyvän ja jäävän pidemmäksi aikaa luokseni, unohtuvan

siirtyä eteenpäin.


Silloin kun istun saunan lauteilla ja katselen Airistolle upean purjehduksen jälkeen.


Silloin kun ohjaan venettä juuri sopivassa tuulessa etupurje pullistellen kohti seuraavaa poijua ja

tunnen miten tuuli tarttuu purjeeseen ja peräsin reagoi tarkasti liikkeisiini. Seison veneen kannella ja

meri ja minä olemme läsnä.


Ruotsinlaivat menevät ohitse tanssivine matkustajineen ja minä olen meren äärellä pienessä veneessä

hyvällä tuulella menossa kohti määränpäätä.


Silloin kun haluisin tämän hetken jäävän luokseni ja hyväilevän ajatuksiani. Kehon tuntiessa tuulen

muiston, raikkauden iholla ja ulkoilman ihmetyksen.

Saunan lauteilla minulla on tämä kaikki kun tiirat kisaavat ikkunan takana kirkuen.


Silloin kun haluaisin tämän kesän itselle - jäävän.