Pienenä keräsin takametsästä käpyjä poltettavaksi saunan
uunissa.
Pihalla oli komposti, vanhanaikainen.
Kananmunankuoria lähetettiin vaarin kanoille.
Vanhat vaatteet leikattiin kesäisin matonkuteiksi.
Sadevesi kerättiin kasvimaan kasteluun.
Sanomalehdet pinottiin nippuihin ja vietiin koulun
keräykseen.
Joululahjapaperit samoin narut ja kortit säästettiin.
Lasipurkkeihin tehtiin hilloa.
Olen lajittelija, kuten äitini ja hänen äitinsä.
Tavoitteeni pitkällä aikavälillä on minimalismi.
Yksinkertainen elämä, onnellisempi olo, vähemmän materiaa,
Silloin jos tietää, mikä on tarpeeksi, on rikas.
Pikkuhiljaa, ihan hiirulaisaskelin haen tasapainoa
hamstraajan ja
Kierrätän, hankin vähemmän, valitsen.
Kotonani on satunnaisten tavaroiden armeija,
Silmälasikoteloita vuosien varrelta.
Karttoja eri kaupunkeihin,
Yksinäisiä ja unohdettuja tavaroita,
jotka eivät koskaan oikein löytäneet paikkaansa.
Vinyylilevyjä joita on kuunneltu tuntikausia,
Edellisten imurien varaosat sentään laitoin kierrätykseen.
Pikkuhiljaa, tasaisella tahdilla olen luopunut
merkillisistä pienistä asioista,
koruista ja kapistuksista,
muistoista joissa ajatus lepää - jos muistaa.
Uusi harrastukseni tuo minulle suurta mielihyvää.
Tässä tavaroiden universumissa, laitan tavarat uudelle
kierrokselle
ja toivon että niiden reinkarnaation jatkuu säällisen ajan.
Haluan kuluttaa vaatteeni, kenkäni loppuun, en säilöä.
Kengät kuljettuna, puserot loppuun silitettyinä,
sukat reitettyinä, lakanat palkeenkielissä.
Olen jo alkanut matonkudemaratoonini.
Kesällä aion pitää kassikaupalla leikkaussessioita.