Vuosi 2018

Vuonna 2018, joka hujahti nopeasti, ehdin tehdä monta asiaa. Vuosi koostui pienistä palapelin osista, mukaan mahtui värikkäitä, harmaita, vaaleita paloja. Palapelin muodostama kuva jää helposti huomaamatta.

Opettelin kesällä purjehtimaan, tuulet olivat mitä olivat. Nautin harvinaisen lämpimästä ja pitkästä helleaallosta. Odottelin talvea tulevaksi. Kaipasin lumen mukanaan tuomaa valoa. Haaveilin hiihtömisestä.

Kaipasin ihmisiä jotka ovat poistuneet luotani. Minulla oli ikävä Sissy koiraa, joka kuoli keväällä. Ihailin Pau koiran kahta pentua, niitä piti kyllä tulla neljä. Pennut olivat maailman söpöimpiä otuksia. Ihailin Kerttu kissaa ja hänen kesäistä vapauttaan mennä ja tulla.Viettää kesäpäivää kukkapenkin varjoissa.

Suunnittelin, unelmoin tuntikausia. Sain aikaan vähemmän. Tänä vuonna kohtasin kiehtovia ihmisiä, kuulin tarinoita muilta mailta. Kudoin paljon, luin vähemmän. Söin kilottain hedelmiä, join teetä ja nautin hyvästä kahvista. Hain kenkiä joita Pau aina piilottaa, hukkasin aurinkolasit, kastelin puutarhan kukkia. Remontoin vähemmän, en lentänyt lentokoneella. Kierrätin ja kompostoin. Jätin jäähyväiset monelle käytetylle vaatteelle ja tavaralle. Halasin, itkin ja lohdutin. Olin läsnä ja lähellä.

Olisin voinut tehdä sitä ja tätä. Mutta tämän ehdin ja miljoona muuta. Onneksi ja onnekseni.
Vuosi 2018 on täynnä näitä pieniä tapahtumia, minun elämääni nyt.

Mietteitä...

Tässä vaiheessa vuodenkiertoa, ennen joulua tulee mieleen, miten tärkeää on valita harkiten, välttää
turhaa ja tarpeetonta.


Miten mukavaa on ottaa joululaatikosta eskarissa tehty paperirullasta taiteiltu kynttilä.

Hellyttävän näköinen kapistus eteisen pöytää koristamaan. Tärkeitä kodin arvoesineitä,
joiden toivoo säilyvän joulusta toiseen. Tai ryppyinen enkeli, jonka siniset hiukset harvenevat
vuosi vuodelta.


Vuoden aikana unohtaa joululaatikon aarteet. Tutut esineet jotka luovat joulun tunnelman.

Olen huomaamatta jatkanut lapsuuskodin perinnettä.

Aatonaattona lattialle levitettiin tietty leveä räsymatto, punainen puinen joulukynttelikkö

pöydällä, olkipukki ja joululiina. Tutut kuusenkoristeet ja jouluruuat vuodesta toiseen samassa järjestyksessä.

Sytytän salissa kynttilän ja tunnelmoin pimeässä talvi-illassa.

Kotona

Koti jossa asun on osa minua,
tila jossa arvoni ja uskomukseni saavat elää rauhassa.

Kodin esineet ja tunnelma kertovat tarinoita elämästäni ja minusta.
Arvot todentuvat ja toteutuvat arjessa.

Kotini on rakennettu olemista ja nauttimista varten, meitä varten.
Yhdessäolon paikaksi.

Pikkuhiljaa olen itse rakentanut majaani, pesääni.
Paikkaa jossa voin levätä ja pysähtyä.
Tilaa jossa voin elää ja unelmoida.

Omaa paikkaa johon voin sukeltaa, peiton alla pehmeässä,
talvella vilttiin kääriytyneenä,
viipottaa villasukissa.

Olen löytänyt tässä talossa lempipaikkani,
paikat jossa puuhastelen.

Hämmennän kattiloita ja käännän kirjan sivuja.

Löytänyt paikkan jossa uudet ideat syntyvät, 

jossa päivittäiset rutiinit hoidetaan.

Täällä näen käteni jäljet,
maalatut seinät ja korjatut ikkunat.

Kodissamme on tilaa, ilmaa ajatuksille.
Kodin tunnelmassa näkyy välittäminen, eletyt hetket,
kiukku, kertomukset ja rakkaus.
Kukin huone on täynnä tarinoita edellisten asujien ja
meidän.

Jokainen meistä saa olla ja elää näissä huoneissa.
Tunteitten kirjoa ja elämän ääniä.
Pyyhkeitä ja pyyhittyjä pöydänpintoja.
Hukkuneita sukkia ja ryynipurkkeja.

Aamulla voisin kävellä läpi talon eri huoneiden.
Tervehtiä itseäni ja tilaa jossa elän.
Järjestää asioita omille paikoilleen ja jäsentää edessä olevaa päivää.

Hetkittäin, päivittäin luoda itselleni sopiva tila,
olla ja hengähtää. Olla sinut itseni ja kotini kanssa.

Olla riittävä, värikäs, avoin, inspiroiva,
ihan oman näköinen
kuten minä itse.

Joulukodit

Tervetuloa meille!

Osallistumme Loviisan Joulukodit tapahtumaan 1—2.12 ja myös 8.9.12.

Auringon puolella –talomme on numero 8, keltainen talo tähdet ikkunassa.

Tule piipahtamaan ja kurkistamaan kotimme joulutunnelmaa.

Ajatus on tällä kertaa vähemmän on enemmän. Olen kaivanut laatikoista vuosien varrella

kertyneet joulukoristeet esille.  Itsetehtyjä, lahjoina saatuina, myyjäisistä kotiin tuotuina

koristeina, jotka joka joulu muistuttavat esineiden ja tarinoiden merkityksestä omassa

joulun vietossa. Meille riittää juuri tämä tonttu ja herra N. tekemä joulusukka ykkösluokalta.

Meillä on myös pikkuruinen kahvila, jossa on tarjolla itse leivottuja herkkuja kahvin ja teen

kera.

Mukaan saa joulutarinan ja itselle voi lähettää viestin, hyvän toivotuksen.

Risto lukee yläkerrassa kirjoittamiamme tarinoita kello 13 ja 15. Muutama vieraista mahtuu

mukaan.

Joten Tervetuloa!

Blueberries

Tänään metsästin taas mustikoita, blueberries, sinisiä mustia marjoja.

Kka - johdin sanassa kuvaa pienuutta tai hellittelyä - mustikka, puolukka, juolukka.

Tarun mukaan mustikan väri johtuu siitä, että käärme oli käynyt lipomassa mustikkaa kielellään.

Mustikka muotimarja on maukas flavonoideja sisältävä terveyspommi. C-, B-vitamiinit, antioksidantit, kuidut, sinkit ja megnesiumit, kaliumit samassa pienessä paketissa.

Kävelin kuivuuttaan ratisevassa metsässä ja näin jopa kaksi yksinäistä sientä.

Mustikoita oli vain paikoitellen ja mietin ovatko jotkut muut vieneet minun marjani. Lapsena Lapissa lähdimme hillamettään kauniinoransseja auringonvärisiä korpihilloja etsimään. Paikkakuntalaisilla oli aina tarkkaan vartioitu "hillasalaisuus", ikioma paikka jossa parhaimmat hillat odottivat poimijaansa. Salaisuutta vaalittiin ja marjat poimittiin.

Oliko niin, että joku oli jo poiminut parhaimmat marjat minua ennen!

Löysin omani, suuret mustikat jotka värjäsivät sormeni ja tuntuivat ihanalta kourassa. Kelpuutin ainoastaan parhaat omaan pöytääni talvella nautittaviksi.

Ja onneksi nämä eivät ole vain minun marjojani. Minulle omistettuja, omiani. Merkittyjä marjoja, raja-aidoin eristettyjä.

Joie - ilo

Onneksi nämä mustikkakaunottaret ovat meidän kaikkien, jokainen voi poimia. Tässä maailmassa jossa omistusoikeus ulottuu liian laajalle.

On tärkeää, että tämä kaikki sininen kauneus on meidän kaikkien yhteinen. Kuka vaan saa kun onnekas niitä löytää ritisevästä metsässä.

Mustikkametsän jälkeen pulahdin järveen, sukelsin ja tunsin eläväni - kesää.

Elokuu

Sanomalehdissä mainostetaan reppuja ja uusia kouluvaatteita.

Siitähän sen huomaa, että elokuu on menossa ja lasten kesälomavapaus loppuu. Paljaat varpaat laitetaan tennareihin ja elämä aikataulutetaan välituntien mukaan.

Ekaluokkalaisten innostus - siitä voisi ottaa mallia itselleen.

”Tulevaisuus on sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen” toteaa tuleva ekaluokkalainen Sisu Stelander Hesarissa. ”Se tarkoittaa, että menee vanhemmaksi ja tulee työt”.

Ava Vikmanista tulee isona rohkea metsätyttö, joka suojelee luontoa ja kaikkea sellaista. "Tykkään olla metsässä ja lempivärini on vihreä."

Rakkautta

Yksi elämäni tärkeimmistä sanoista on rakkaus,
koettu ja jaettu.

Kirjoitan jatkuvasti sitaatteja paperilappuihin ja vihkoihin. Sanoja ja lauseita jotka tulevat minua vastaan. Näitä sitaattilappuja on aina mukava löytää tavaroita järjestäessä. En muista kenen kirjoittamia nämä sanat ovat, mutta näin ajattelen.


"Antaisin lahjaksi käynnin venetsialaiseen paperikauppaan,
musteen ja paperin tuoksuun,
veden välkkeeseen.

Tai kävelyn sateen jälkeiseen kaupunkiin pisaroiden ja lätäköiden peileihin.
Antaisin lumen tuoksun kirjekuoressa ja kantavan hangen.

Metsän taakse katoavan tienmutkan ja yön hämäryyden
ja valkeat perhoset.

Antaisin auringon valon ikkunaan ja hennon tuulen verhoihin.
Ja loputtomat yöt ja pakahduttavan riemun ja hellyyden.

Ja antaisin käden ja sen puristuksen.
Ja taikoisin vuodet takaisin ja pois.
Ja hymyn antaisin aran ja tietamättömän mutta toden."


Tämän kesän olen rakastanut paahtavassa helteessä ja ihmetellyt yhtäkkiä nousevia rajuja tuulenpuuskia. Rakkaus syvällä väreilevä.

Margaritas

Lempeä tuuli

Kuin lempeä tuuli

elämä kannattaa - kannattelee.

Lämmin tuuli raikastaa paahteisen ihon.

Haluaisin säilöä syksyn varalle tuon lempeän

ja lämpimän tuulen.

Sen tunteen kun elämä kannattelee.

Pysähtynyt kesäpäivän hetki Kirjaisissa

Mitäkö etsin?

Yhdessäoloa

jaetun katseen rauhaa ja levollisuutta.

Aamun ääniä

kesän kirkkaan valon varjoja.

Aamun raikkautta ennen päivän paahdetta.

Lämpimiä kesäiltoja

jolloin aurinko on jättänyt kosketuksensa maisemaan.


Lempeää utuista iltaa.

Näkymä Högsåran kyläraitilta

Mereni

Meren syvän salaperäinen tunnelma.



Vesi kannattelee,

siihen voi sukeltaa,

vesi virtaa,

puhdistaa.

Sen äärelle rauhoittuu,

Vesi tulvii,

pisarat ropisevat,

vesi ravitsee.

Veden äärellä elämä.

Maailma tuulenkantama.

Olisinpa päässyt lähemmäs

Kesäilta

Yksi täydellinen lämmin kesäilta.

Näitä iltoja olen nyt kerännyt useamman

ja poiminut ne takataskuun.

Reppuni on täynnä kesän hohdetta

ja hyviä tuulia mielikuvissani.

Merellä kuitenkin itätuulta ja tuuletonta.

Moottorin epätasaista putputusta

ja haaveita juuri oikeasta suunnasta tulevasta tuulesta,

jolloin nostan molemmat purjeet ja

kiidän veden kantamana tuulen viedessä.

Eteenpäin kohti reititettyä väylää,

mielessäni kohti aavaa merta ja

vapautta.

Kanssakulkijoita

Joku on nämä kaikki tänne rakentanut

Mansikkapaikat - tällä lähes myrskytuulella

Mikäs sen mukavampaa kuuman kesän päivänä kuin lähteä lähiseutu (200 km säde) matkailemaan. Tarkoitushakuisesti myöhäisiä mansikoita metsästämään. Toiviomatkalle itään, sillä meidän pikkuruisella torilla (2 kojua) ovat mansikat vain muisto ohimenneestä sesongista.

Lappeenrannan tori 60-luvulla

Lappeenranta on kohteemme. Olen käynyt siellä kolme kertaa elämässäni. Pikkutyttönä lomamatkalla kun liikuimme upealla Saimaan laivalla. Ostimme Lappeenrannan torilta hienonapinateepaidan, sitten aikuisena hääjuhlassa ja Herra N kanssa matkalla Parikkalaan veljeni veneelle.

Kerrankin osaamme poimia rusinat pullasta ja keskittyä olennaiseen - kulinaarimatkailuun.

Menimme Lappeenrannan  torille ja ostimme maailman herkullisinta leipää - ruista ja hiivaleipää. Osa katoavaa kansanperinnettämme, leivänleipojien yhä harvenevaa kantaa.

Ruisleipä joka saa tiinusta taianomaisen juurensa ja paiston puu-uunissa. Ensin paistetaan ruisleipä sitten hiivaleipä. Mika Rantanen kertoi, että hänen äitinsä leipoi aikanaan leipää ja myi niitä torilla. Nyt on hänen vuoronsa.

Mika Rantanen Lappeenrannan torin leipämyyjä

Leipälaatikot ovat melkein tyhjät

Ennen toki leivät menivät kaupaksi saman tien. Ihmiset kävivät toreilla paljon ahkerammin.

Oijoi miten hyvän makuisia leivät olivat kun niitä kotona maisteltiin. Voisin niin näitä aina ostaa. Minä hyvä leivän harras fani. Haluaisin aloittaa kansanliikkeen torien ja lähiruoan puolesta tässä  markettien täplittämässä maassa. Tori on tavallisen kansalaisen oikeus.  Ei hifisteleviä kalliskojuja vaan rehellistä maukasta ruokaa.

TORIELÄMÄ KUNNIAAN – AIDOT MAUT JA AIDOT IHMISET!

Tein myös vertailevaa tuoreustutkimusta havittelemistani mansikoista. Voittajaksi selviytyi

Kesälahdelta tulevat mansikat. Virkeän näköiset vitamiinipommit, joita syksyn synkeinä hetkinä tiputamme jogurtin joukkoon elämäämme maustamaan. Kiitos mansikkatila Mäkelä saamistamme Rumba ja Polkka mansikoista! Elämämme onnellisuusaste nousi reippaasti mansikoittenne johdosta. On niin totta että kotimaisten mansikoiden makuaromit ovat ainutkertaisen hekumallisia auringonvalosta johtuen.

Strawberries

Mitäs vielä. Kulinaristimatka Lappeenrannassa jatkui mitä mainioimmalla lounaalla Avot Sie ravintolassa. Ah ja voi niitä burgereita ja ravintolan letkeää tunnelmaa. Se on juuri siitä kiinni, että näkee hiukan enemmän vaivaa ja laittaa maut kohilleen. Siitä syntyy erinomaisen maukas kasvisburger. Kiitämme siitä!

Keskustassa sijaitseva street food paikka

Vielä Vedyt ja Atomit satamassa ja ihastuttavan iloiset punaraitaessuiset kojumyyjät, auringonpaiste ja Saimaansiniset puhtaat aallot. ”Ol Saimaalla pienoinen kahvila, aalloilla seilaava…”

Vedyt ja atomit valmistuvat

Jaahas mikähän kruunaisi rusinat pullassa Lappeenrannassa. Yksi universumin parhaista kahveista, joka syleili sieluani syvältä. Ystävällinen, sinisilmäinen mies kassalla, kesäpäivä ja nautinto huipussaan. Onko ihanampaa? Tänne tulen tekemään pyhiinvaellusmatkoja kahvia siemailemaan. Lehmus kahvi kunniaan! Jota se toki on jo niittänytkin.

Coffee and then more coffee

Kiitän ja kumarran Lappeenranta. Juuri näin pystyt luomaan sen tunnelman mitä haen.

Ystävällisyys ja ihmiset tekemisen takana. Aidot maut, tunteet ja tunnelmat. Niistä koostuu

palvelun ja kesälomamatkailijan huippuhetket.

Kahvilan tunnelmaa

Illalla perkasin mansikat letkeästi lämpimässä tuulessa Joan Chamorron Summertime kappaleen  säestämänä.

Kesäelämää

Ps. Kävimme tarkistamassa oliko Solveig paikallaan laiturissa tällä tuulella ja näimme upean hollantilaisveneen vierasvenesatamassa. Purjeveneiden kaunottaresta huokui ”Alankomaiden merenkulkuhistorian tuulahdus” upeine puukoristeluineen. Minkälaistahan on purjehtia tuollaisella kaunokaisella? Satamassa tapasin myös veneilijäpariskunnan, joka oli yllätys yllätys lukenut Tällä tuulella -blogia. Siitä kaunis kiitos. Tosi mukava ajatella, että näitä rivejä luetaan!

Lumoudun

Haluamme lumoutua

haluan lumoutua

tästä kaikesta.

En piiloutua pölypallojen metsästäjäksi.

tahrojen täplittämäksi.

luudan vartijaksi.

pölyimurin taluttajaksi.

puunaajaksi.

Vaan haluan lumoutua

ohi tavanomaisuuksien verkoston.

Poispäin muiden elämysmatkoista

kohti omaa

taitoani lumoutua

häikäistyä

ja kulkea edellä kohti koillisesta puhaltavaa puhuria

antaa sen lumota voimallaan.

Onnenkantamoinen

Tuulisen päivän päätteeksi saavumme Rosalan saarelle Hiittisiin.

Tuulisen yön jälkeen lähdemme kävelylle ja matkalla eteen tulee itsepalvelubageri munkkeineen ja

saaristolaisleipineen.

Jatkoimme matkaa ja hiekkatien varrella meren rannalla oli katukeittiö. Oman panimon olutta ja

herkulliset burger leivät naudan liha sisuksena ja höystönä herkkuja. Emme aavistaneet emme

ennakoineet, että tällainen onnenkantamoinen täällä Rosalassa. Joskus kosmiset väreilyt ovat

kohdallaan ja bistro hypähtää eteen. Oli paikka ollut avoinna kokonaiset kolme päivää. Myyjinä

viehättävä pariskunta. Onnea ja menestystä!

Iltaisin

Iltaisin annan veneen tuudittaa itseni uneen.

Raikas melkein ulkoilma tainnuttaa väsyneen

hyvään syvään uneen.

Toivotan itselle, lähellä oleville, universumille hyvää,

hyvää unta, hyvää oloa,

hyvyyttä jaettavaksi.

Sorsa chillaa

Juuri nyt on hyvä

Rakas koiramme Pau Certofina on saanut kaksi pentua, 1 poika ja 1 tyttöä.

Tammisaaren tammikujan päässä Knipanin vieressä ja kauniin laiturin lähellä on ihana olla.

Seurata veneiden kiinnittymistä ja lähtöjä. Sunnuntaipäivänä jolloin on aikaa.

Kierrellä kaduilla ja kurkkia ikkunoista.

Katsella auringossa kiitäviä purjeveneitä merenlahdella.

Ajatella josko asuisi vaikka täällä tämän vihreän puiston laitamilla.

Vanhassa erisävyisen keltaisessa hirsitalossa ja paseeraisi laiturilla ihan vain

huvikseen. Sunnuntaisin jolloin on aikaa ja kesäpäiviä.

Hymyjä metsästäen.

Knipan Tammisaari

Koira vartioi residenssiä

Meren keinuntaa

Meren keinunta korvissa kun olemme olleet laineilla koko yön ja päivän.

Minun mieleni nauttii purjehtimisesta, tuulen voimasta.

Tuulen äkkinäisistä vaihteluista, merisäästä.

Yhden kokonaisen tunnin sisälle mahtuu tuulenpuuskia, tyyntyvää leppoista menoa,

pilvien mukana tulevaa puhuria. Tuuli yltyy hetkessä.

Koko ajan muuttuvaa.

Sadepilvi tulee lähelle merellä, tumma liikkuva pilvimassa.

Sateen jäljet näkee takanaan harmaana usvana.

Hangon regatan veneitä

Mieleni nauttii harjoittelusta, hypyistä laiturille, nopeista muutoksista,

purjeen nosto, köysien sitominen, rantautuminen, toistuva ja aina erilainen lähtö laiturista.

Sulavia 10 lähtöjä on tullut jo useita.


Katselen mastojen merta satamissa ja lasken saalinkien määrää.

Ihailen veneiden kaunokaisia, mahonkisia moottoriveneitä,

purjehtimiseen luotuja iän kestäneitä veneitä joista pidetään hyvää huolta.

Olen tyytyväinen Solveig II, jossa sprayhood rapistuu tuulessa ja auringossa,

irtoavia osia korjataan ruuveilla.


Rosalan laiturissa näin ruotsalaisen aikalaisveneen, esikuvan Solveigille,

kaunottaren

seuraavana kesänä on veneemme

entistä ehompana. Maalattu ja puunattu.

Turussa tapasimme sattumalta miehen jonka veljen vene Solveig oli ollut.

Edelleen menossa mukana meidän kanssa tämä hyvä purjehtija,

tuulessa viihtyvä.

Tuulta varten tehty

ja nyt meidän.

Kömmimme jo tottuneesti pistopunkkaan

ja taivumme mutkalle kurotellessamme tavaroita.

Me miniatyyri-ihmiset Solveigin suojissa.

Olla totta

Koskako olen totta itselleni.

Kaikkine ajatuksineni ja tunteitten vyöryine.

Kiukun ja ärtymyksen puuskat vavisuttavat,

ne puhaltavat kuin odottamattomat tuulet,

vaihtavat suuntaa

ja ohjaavat harhaan.

Vievätkö ne perille, nuo odottamattomat

äkilliset puuskat.

Onneksi ei vain tasaista tuulta

vaan suunnanmuutoksia, tyyntymistä ja äkillistä viriävää tuulenvirettä

joka yltyy.


Hätkähdyttää olemassolollaan

tuo koetun lähelle

vie mennessään

ohjaa kulkua

on totta.

Veden välkettä Tammisaaressa

Välillä kotisatamassa

Kotikorttelissa on kirjasto, jossa metsästän tiedon rippeitä.

Pirstaloitua todellisuutta ja joidenkin ajattelemia ajatuksia.

Ihmiset kävelevät kirjat kädessään, kirjan rivit odottavat lukijaansa.

Isosta ikkunasta katselen ulkoilevaa koiraa ja odotan päivän sadekuuroa.

Tuuli ei ota laantuakseen.

Luettu kirja kädessä, palautetaan ja mietitään luettuja rivejä.

Ystävämme tuuli

Viileä pohjoistuuli toi meidät kotiin tuulensuojaan.

Pohjoinen puuskatuuli viilensi hirsitalomme ja kesä veti henkeä.

Kaksi kokonaista pionia kukkii, toinen tavanomaisen kaunis, toinen herkän monivärisen elegantti.

Yksi isokokoisen kaunis hurmaus riittää.

Pioni on noussut pihassani kukkien aateliin.


Kuivan kauden jälkeen tarkistin kasvimaan rivistöt huomaten kuinka porkkana ei jaksanut itää,

perunat ovat sinnikkäitä,

osa pavuista jäi nukkuman ylös nousematta.


Eilen ihailin naapurinkaisan puutarhan kauneutta aurinkotuulipaisteessa.

Pysähdyin itsetehdyn äärelle,

kurkutkin ovat kauniita kohotessaan vihreinä.

Matkalla bongattu kasvihuone

Voin olla

Tänään voin olla vain minä

ja toisinaan toivottavasti

se parempi versio itsestäni -

hymyilevä, myötätuntoinen,

avoin ja lempeä.

Pidän lempeistä kasvoistani -

täältä satamasta etsin iloisia hymyjä.


Tänään voin olla vain minä

se jolla on lempeät kasvot ja ihaileva katse.

Silloin kun ...

Silloin kun haluaisin hetken - kesän - pysähtyvän ja jäävän pidemmäksi aikaa luokseni, unohtuvan

siirtyä eteenpäin.


Silloin kun istun saunan lauteilla ja katselen Airistolle upean purjehduksen jälkeen.


Silloin kun ohjaan venettä juuri sopivassa tuulessa etupurje pullistellen kohti seuraavaa poijua ja

tunnen miten tuuli tarttuu purjeeseen ja peräsin reagoi tarkasti liikkeisiini. Seison veneen kannella ja

meri ja minä olemme läsnä.


Ruotsinlaivat menevät ohitse tanssivine matkustajineen ja minä olen meren äärellä pienessä veneessä

hyvällä tuulella menossa kohti määränpäätä.


Silloin kun haluisin tämän hetken jäävän luokseni ja hyväilevän ajatuksiani. Kehon tuntiessa tuulen

muiston, raikkauden iholla ja ulkoilman ihmetyksen.

Saunan lauteilla minulla on tämä kaikki kun tiirat kisaavat ikkunan takana kirkuen.


Silloin kun haluaisin tämän kesän itselle - jäävän.

Kun tuuli vie...

Koko päivä hyvällä tuulella.

Etupurje ylhäällä ja tuulivoima vei meidät Turun pursiseuran satamaan.

Tätähän me purjehtimisessa haemme ja tyydymme toki vähempäänkin.

Mutta se tunne kun tuuli vie mukanaan on upea. Voi vain säätää purjeita.

Airistolla purjeveneitä oli enemmän - sivumyötäistä, takatuulta, hyvää tuulta.

Katselimme meren sinisiä savyjä koko päivän

Viihtyisää...

Olemme vihdoin löytäneet pienen idyllin.

Brännskär on vanha kalastajatila, jonne on yhteistyössä Turunmaan Saaristosäätiön kanssa rakennettu pienimuotoinen ja luonnonläheinen vierasvenesatama.

Olemme jo vierailleet Airistolla ja Korppoströmin satamissa "karavaanarileireillä", joissa satamarakennukset ovat tiptop, veneet tiptop, köydet kauniisti kierretyt kannella ja kaikki modernin fine diningia.

Brännskärissä tunnelma oli idyllisempi ja kotikutoisempi. Toki isot purjeveneet ovat ihan stimmungissa ja kesäilta mitä hehkuvin.

Matka tänne oli pelkkää chillailua kevyessä tuulessa hissukseen edeten. Löydettiin se hetki ja tunnelma tiirojen kirkuessa ympärillä, pieniä luotoja ja kareja ihaillen.

Merkit reitin varrella (ihan niinkuin elämässäkin) ovat tärkeitä. On tärkeää löytää suojaisia satamia ja poijuja jotka pitävät tuulessakin.

Brännskärin kahvilan tunnelmaa

Niin korkea oli taivas...

Solveig II juhlaliputuksessa

Tuuleeko täällä? No tuulee, joka suunnasta, saaren takaa tuulensuunta vaihtelee. No keinuuko vene, kyllä keinuu ja purjehtiessa välillä kallistuu ja huisin kallelleen. Laivakoira Pau on varmaankin ihmeissään, jotta mihin karuselliin häneon tuotu. Onneksi väliajoilla on tarjolla sitä tärkeintä eli hienoja hajuja eri paikoissa eri kulmilla.

Tänään oli jo vihdoin purjehdusmeininki ja valittiin menosuunta tuulen mukaan. Siis tuulensuunta vaihteli. Mutta ihan haipakkaa kuljettiin ja kippari otti tuntumaa purjeiden kulmiin. Puntti totteli kuuliaisesti kipparin käskyjä ja pilssihiiri ihmetteli kupletin juonta.

Tämä purjehdustouhu vaikuttaa olevan aikamoista hääräämistä ja säätämistä riippumatta veneen koosta. Lähdön hetkellä touhutaan köydet ja poijut ja tulohetkellä kaikki tämä toistuu. Pikkuhiljaisen hitaasti tottuu näihin köysitouhuihin ja tavoitteenahan on sulava rantautuminen kahden Ranta nimisen kanssa niin, että rannalla oleva yleisö ei manööveriä haittaa. Siis purjehtiminen on varsinaista puuhamaata.

Välillä voi sitten seurata miten muiden veneiden touhut sujuvat.

Upea Sari Kaasisen kappale (Niin korkea oli taivas) illan kruunuksi.

Tälläkö tuulella - vastatuulella

Elämässä ja purjehtiessa sattuu olemaan vastatuulta. Meillä näin kävi juhannuspäivänä. 

Nauvon jälkeen navigoiden moottorin kanssa putputellen pysähdyimme Kirjaisten satamaan. Rauhallinen ihastuttava satama – suosittelen lämpimästi. 

Söimme Bystrand ravintolassa erinomaiset purilaiset saaristolaishyvillä ranskalaisilla ja tyytyväisyys levisi mieleen ja kehoon. Poijat kävivät tunnelmallisessa saunassa ennen iltaruokaa. 

Kyllä arvata saattaa jotta uni maittaa.

Pellon pientareen kukkaloistoa

Keskikesän juhla

Laakso

Kukaan ei ottanut kädestä ja sanonut:

pidä varasi.

Tässä on nyt.

Laakso jonka näet, sen polveilevat vedet

Piiloiset metsät ja lauha ilma

niityt ja vihreät lähteet

tämä laakso on nimeltään Rakkaus.

Kukaan ei sanonut:

Kulje hitaasti.

Varo ettet kiiruhda matkaa

Ettet usko toiseen laaksoon

Suurempaan josta olet kuullut

Toista ei ole

Sinua varten

Viivy

Paina mieleesi jokainen lehti.

Kukaan ei sanonut:

Tämä on nyt.

Tämä on paljon.

Tämä on kylliksi.

Ihan yksin minä juoksin laakson halki

Vasta kun katsoin takseni käsitin:

Sen näköinen se oli.

Se se oli.

Solveig von Schoulz

Rakkaudentäytteistä juhannusta!  

Myrskyä piilossa

Nauvossa vietämme keskikesän juhlaa, Kumlingessa tuulee yli 20 metriä sekunnissa. Tässä suojaisassa satamassa on mukava viettää juhlapäivää. Huomenna varmaankin jo jatkamme Seilin saarelle.

Yksi kahvipannu sinne tai tänne – ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötahtiä, sanoi Nuuskamuikkunen.

Tuulen ujeltaessa veneiden mastoissa pohdin, etten kaipaa elämääni asetelmia, varjotodellisuuksia.

Tämä hetki on tässä elettynä tarjolla.

Veden liplatus veneen kyljen alla ja lounas ihan kohta.

Laivakoira Pau

Sataa, sataa

Tällä hetkellä sataa, puutarhuri hymyilee, kotipihan viehättävät lehtokotilot nauravat

Pitkän hurjankuivan kevätkauden päätteeksi vihdoinkin sataa. 

Testaamme Solveig II sateenpitokykyä Högsårassa, Nauvossa. Tyypillisessä Suomen kesäsäässä pisarat pysyvät ulkopuolella.

Laivakoira ottaa ilon irti aamupäivän pitkillä unilla, Pilssihiiri on kokeilemassa kalaonneaan mato-ongella.

Välillä myös paistaa aurinko