perjantai 10. elokuuta 2018

Blueberries





Tänään metsästin taas mustikoita, blueberries, sinisiä mustia marjoja.

Kka - johdin sanassa kuvaa pienuutta tai hellittelyä - mustikka, puolukka, juolukka.

Tarun mukaan mustikan väri johtuu siitä, että käärme oli käynyt lipomassa mustikkaa kielellään.

Mustikka muotimarja on maukas flavonoideja sisältävä terveyspommi. C-, B-vitamiinit, antioksidantit, kuidut, sinkit ja megnesiumit, kaliumit samassa pienessä paketissa.

Kävelin kuivuuttaan ratisevassa metsässä ja näin jopa kaksi yksinäistä sientä.

Mustikoita oli vain paikoitellen ja mietin ovatko jotkut muut vieneet minun marjani. Lapsena Lapissa lähdimme hillamettään kauniinoransseja auringonvärisiä korpihilloja etsimään. Paikkakuntalaisilla oli aina tarkkaan vartioitu "hillasalaisuus", ikioma paikka jossa parhaimmat hillat odottivat poimijaansa. Salaisuutta vaalittiin ja marjat poimittiin.

Oliko niin, että joku oli jo poiminut parhaimmat marjat minua ennen!

Löysin omani, suuret mustikat jotka värjäsivät sormeni ja tuntuivat ihanalta kourassa. Kelpuutin ainoastaan parhaat omaan pöytääni talvella nautittaviksi.

Ja onneksi nämä eivät ole vain minun marjojani. Minulle omistettuja, omiani. Merkittyjä marjoja, raja-aidoin eristettyjä.



Joie - ilo


Onneksi nämä mustikkakaunottaret ovat meidän kaikkien, jokainen voi poimia. Tässä maailmassa jossa omistusoikeus ulottuu liian laajalle.

On tärkeää, että tämä kaikki sininen kauneus on meidän kaikkien yhteinen. Kuka vaan saa kun onnekas niitä löytää ritisevästä metsässä.

Mustikkametsän jälkeen pulahdin järveen, sukelsin ja tunsin eläväni - kesää.






torstai 9. elokuuta 2018

Elokuu



Sanomalehdissä mainostetaan reppuja ja uusia kouluvaatteita.

Siitähän sen huomaa, että elokuu on menossa ja lasten kesälomavapaus loppuu. Paljaat varpaat laitetaan tennareihin ja elämä aikataulutetaan välituntien mukaan.

Ekaluokkalaisten innostus - siitä voisi ottaa mallia itselleen.

”Tulevaisuus on sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen” toteaa tuleva ekaluokkalainen Sisu Stelander Hesarissa. ”Se tarkoittaa, että menee vanhemmaksi ja tulee työt”.

Ava Vikmanista tulee isona rohkea metsätyttö, joka suojelee luontoa ja kaikkea sellaista. "Tykkään olla metsässä ja lempivärini on vihreä."

maanantai 6. elokuuta 2018

Rakkautta


Yksi elämäni tärkeimmistä sanoista on rakkaus,
koettu ja jaettu.

Kirjoitan jatkuvasti sitaatteja paperilappuihin ja vihkoihin. Sanoja ja lauseita jotka tulevat minua vastaan. Näitä sitaattilappuja on aina mukava löytää tavaroita järjestäessä. En muista kenen kirjoittamia nämä sanat ovat, mutta näin ajattelen.


"Antaisin lahjaksi käynnin venetsialaiseen paperikauppaan,
musteen ja paperin tuoksuun,
veden välkkeeseen.

Tai kävelyn sateen jälkeiseen kaupunkiin pisaroiden ja lätäköiden peileihin.
Antaisin lumen tuoksun kirjekuoressa ja kantavan hangen.

Metsän taakse katoavan tienmutkan ja yön hämäryyden
ja valkeat perhoset.

Antaisin auringon valon ikkunaan ja hennon tuulen verhoihin.
Ja loputtomat yöt ja pakahduttavan riemun ja hellyyden.

Ja antaisin käden ja sen puristuksen.
Ja taikoisin vuodet takaisin ja pois.
Ja hymyn antaisin aran ja tietamättömän mutta toden."


Tämän kesän olen rakastanut paahtavassa helteessä ja ihmetellyt yhtäkkiä nousevia rajuja tuulenpuuskia. Rakkaus syvällä väreilevä.



Margaritas

Lempeä tuuli



Kuin lempeä tuuli

elämä kannattaa - kannattelee.

Lämmin tuuli raikastaa paahteisen ihon.

Haluaisin säilöä syksyn varalle tuon lempeän

ja lämpimän tuulen.

Sen tunteen kun elämä kannattelee.




Pysähtynyt kesäpäivän hetki Kirjaisissa

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Mitäkö etsin?



Yhdessäoloa

jaetun katseen rauhaa ja levollisuutta.

Aamun ääniä

kesän kirkkaan valon varjoja.

Aamun raikkautta ennen päivän paahdetta.

Lämpimiä kesäiltoja

jolloin aurinko on jättänyt kosketuksensa maisemaan.


Lempeää utuista iltaa.



Näkymä Högsåran kyläraitilta

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Mereni



Meren syvän salaperäinen tunnelma.



Vesi kannattelee,
siihen voi sukeltaa,

vesi virtaa,

puhdistaa.

Sen äärelle rauhoittuu,

Vesi tulvii,

pisarat ropisevat,

vesi ravitsee.

Veden äärellä elämä.

Maailma tuulenkantama.



Olisinpa päässyt lähemmäs

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Kesäilta



Yksi täydellinen lämmin kesäilta.

Näitä iltoja olen nyt kerännyt useamman

ja poiminut ne takataskuun.

Reppuni on täynnä kesän hohdetta

ja hyviä tuulia mielikuvissani.

Merellä kuitenkin itätuulta ja tuuletonta.

Moottorin epätasaista putputusta

ja haaveita juuri oikeasta suunnasta tulevasta tuulesta,

jolloin nostan molemmat purjeet ja

kiidän veden kantamana tuulen viedessä.

Eteenpäin kohti reititettyä väylää,

mielessäni kohti aavaa merta ja

vapautta.




Kanssakulkijoita




Joku on nämä kaikki tänne rakentanut

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Mansikkapaikat - tällä lähes myrskytuulella




Mikäs sen mukavampaa kuuman kesän päivänä kuin lähteä lähiseutu (200 km säde) matkailemaan. Tarkoitushakuisesti myöhäisiä mansikoita metsästämään. Toiviomatkalle itään, sillä meidän pikkuruisella torilla (2 kojua) ovat mansikat vain muisto ohimenneestä sesongista.


Lappeenrannan tori 60-luvulla



Lappeenranta on kohteemme. Olen käynyt siellä kolme kertaa elämässäni. Pikkutyttönä lomamatkalla kun liikuimme upealla Saimaan laivalla. Ostimme Lappeenrannan torilta hienonapinateepaidan, sitten aikuisena hääjuhlassa ja Herra N kanssa matkalla Parikkalaan veljeni veneelle.




Kerrankin osaamme poimia rusinat pullasta ja keskittyä olennaiseen - kulinaarimatkailuun.
Menimme Lappeenrannan  torille ja ostimme maailman herkullisinta leipää - ruista ja hiivaleipää. Osa katoavaa kansanperinnettämme, leivänleipojien yhä harvenevaa kantaa.
Ruisleipä joka saa tiinusta taianomaisen juurensa ja paiston puu-uunissa. Ensin paistetaan ruisleipä sitten hiivaleipä. Mika Rantanen kertoi, että hänen äitinsä leipoi aikanaan leipää ja myi niitä torilla. Nyt on hänen vuoronsa.

Mika Rantanen Lappeenrannan torin leipämyyjä



Leipälaatikot ovat melkein tyhjät



Ennen toki leivät menivät kaupaksi saman tien. Ihmiset kävivät toreilla paljon ahkerammin.
Oijoi miten hyvän makuisia leivät olivat kun niitä kotona maisteltiin. Voisin niin näitä aina ostaa. Minä hyvä leivän harras fani. Haluaisin aloittaa kansanliikkeen torien ja lähiruoan puolesta tässä  markettien täplittämässä maassa. Tori on tavallisen kansalaisen oikeus.  Ei hifisteleviä kalliskojuja vaan rehellistä maukasta ruokaa.

TORIELÄMÄ KUNNIAAN – AIDOT MAUT JA AIDOT IHMISET!

Tein myös vertailevaa tuoreustutkimusta havittelemistani mansikoista. Voittajaksi selviytyi
Kesälahdelta tulevat mansikat. Virkeän näköiset vitamiinipommit, joita syksyn synkeinä hetkinä tiputamme jogurtin joukkoon elämäämme maustamaan. Kiitos mansikkatila Mäkelä saamistamme Rumba ja Polkka mansikoista! Elämämme onnellisuusaste nousi reippaasti mansikoittenne johdosta. On niin totta että kotimaisten mansikoiden makuaromit ovat ainutkertaisen hekumallisia auringonvalosta johtuen.

Strawberries

Mitäs vielä. Kulinaristimatka Lappeenrannassa jatkui mitä mainioimmalla lounaalla Avot Sie ravintolassa. Ah ja voi niitä burgereita ja ravintolan letkeää tunnelmaa. Se on juuri siitä kiinni, että näkee hiukan enemmän vaivaa ja laittaa maut kohilleen. Siitä syntyy erinomaisen maukas kasvisburger. Kiitämme siitä!

Keskustassa sijaitseva street food paikka

Vielä Vedyt ja Atomit satamassa ja ihastuttavan iloiset punaraitaessuiset kojumyyjät, auringonpaiste ja Saimaansiniset puhtaat aallot. ”Ol Saimaalla pienoinen kahvila, aalloilla seilaava…”


Vedyt ja atomit valmistuvat

Jaahas mikähän kruunaisi rusinat pullassa Lappeenrannassa. Yksi universumin parhaista kahveista, joka syleili sieluani syvältä. Ystävällinen, sinisilmäinen mies kassalla, kesäpäivä ja nautinto huipussaan. Onko ihanampaa? Tänne tulen tekemään pyhiinvaellusmatkoja kahvia siemailemaan. Lehmus kahvi kunniaan! Jota se toki on jo niittänytkin.


Coffee and then more coffee

Kiitän ja kumarran Lappeenranta. Juuri näin pystyt luomaan sen tunnelman mitä haen.
Ystävällisyys ja ihmiset tekemisen takana. Aidot maut, tunteet ja tunnelmat. Niistä koostuu
palvelun ja kesälomamatkailijan huippuhetket.

Kahvilan tunnelmaa

Illalla perkasin mansikat letkeästi lämpimässä tuulessa Joan Chamorron Summertime kappaleen  säestämänä.
Kesäelämää


Ps. Kävimme tarkistamassa oliko Solveig paikallaan laiturissa tällä tuulella ja näimme upean hollantilaisveneen vierasvenesatamassa. Purjeveneiden kaunottaresta huokui ”Alankomaiden merenkulkuhistorian tuulahdus” upeine puukoristeluineen. Minkälaistahan on purjehtia tuollaisella kaunokaisella? Satamassa tapasin myös veneilijäpariskunnan, joka oli yllätys yllätys lukenut Tällä tuulella -blogia. Siitä kaunis kiitos. Tosi mukava ajatella, että näitä rivejä luetaan!





























tiistai 10. heinäkuuta 2018

Lumoudun

Haluamme lumoutua

haluan lumoutua

tästä kaikesta.

En piiloutua pölypallojen metsästäjäksi.

tahrojen täplittämäksi.

luudan vartijaksi.

pölyimurin taluttajaksi.

puunaajaksi.

Vaan haluan lumoutua

ohi tavanomaisuuksien verkoston.

Poispäin muiden elämysmatkoista

kohti omaa

taitoani lumoutua

häikäistyä

ja kulkea edellä kohti koillisesta puhaltavaa puhuria

antaa sen lumota voimallaan.



Onnenkantamoinen

Tuulisen päivän päätteeksi saavumme Rosalan saarelle Hiittisiin.

Tuulisen yön jälkeen lähdemme kävelylle ja matkalla eteen tulee itsepalvelubageri munkkeineen ja

saaristolaisleipineen.

Jatkoimme matkaa ja hiekkatien varrella meren rannalla oli katukeittiö. Oman panimon olutta ja

herkulliset burger leivät naudan liha sisuksena ja höystönä herkkuja. Emme aavistaneet emme

ennakoineet, että tällainen onnenkantamoinen täällä Rosalassa. Joskus kosmiset väreilyt ovat

kohdallaan ja bistro hypähtää eteen. Oli paikka ollut avoinna kokonaiset kolme päivää. Myyjinä

viehättävä pariskunta. Onnea ja menestystä!




Iltaisin

Iltaisin annan veneen tuudittaa itseni uneen.

Raikas melkein ulkoilma tainnuttaa väsyneen

hyvään syvään uneen.

Toivotan itselle, lähellä oleville, universumille hyvää,

hyvää unta, hyvää oloa,

hyvyyttä jaettavaksi.



Sorsa chillaa

Juuri nyt on hyvä

Rakas koiramme Pau Certofina on saanut kaksi pentua, 1 poika ja 1 tyttöä.

Tammisaaren tammikujan päässä Knipanin vieressä ja kauniin laiturin lähellä on ihana olla.

Seurata veneiden kiinnittymistä ja lähtöjä. Sunnuntaipäivänä jolloin on aikaa.

Kierrellä kaduilla ja kurkkia ikkunoista.

Katsella auringossa kiitäviä purjeveneitä merenlahdella.

Ajatella josko asuisi vaikka täällä tämän vihreän puiston laitamilla.

Vanhassa erisävyisen keltaisessa hirsitalossa ja paseeraisi laiturilla ihan vain

huvikseen. Sunnuntaisin jolloin on aikaa ja kesäpäiviä.

Hymyjä metsästäen.






Knipan Tammisaari



Koira vartioi residenssiä

Meren keinuntaa

Meren keinunta korvissa kun olemme olleet laineilla koko yön ja päivän.

Minun mieleni nauttii purjehtimisesta, tuulen voimasta.

Tuulen äkkinäisistä vaihteluista, merisäästä.

Yhden kokonaisen tunnin sisälle mahtuu tuulenpuuskia, tyyntyvää leppoista menoa,

pilvien mukana tulevaa puhuria. Tuuli yltyy hetkessä.

Koko ajan muuttuvaa.

Sadepilvi tulee lähelle merellä, tumma liikkuva pilvimassa.

Sateen jäljet näkee takanaan harmaana usvana.



Hangon regatan veneitä

Mieleni nauttii harjoittelusta, hypyistä laiturille, nopeista muutoksista,

purjeen nosto, köysien sitominen, rantautuminen, toistuva ja aina erilainen lähtö laiturista.

Sulavia 10 lähtöjä on tullut jo useita.


Katselen mastojen merta satamissa ja lasken saalinkien määrää.

Ihailen veneiden kaunokaisia, mahonkisia moottoriveneitä,

purjehtimiseen luotuja iän kestäneitä veneitä joista pidetään hyvää huolta.

Olen tyytyväinen Solveig II, jossa sprayhood rapistuu tuulessa ja auringossa,

irtoavia osia korjataan ruuveilla.


Rosalan laiturissa näin ruotsalaisen aikalaisveneen, esikuvan Solveigille,

kaunottaren

seuraavana kesänä on veneemme

entistä ehompana. Maalattu ja puunattu.

Turussa tapasimme sattumalta miehen jonka veljen vene Solveig oli ollut.

Edelleen menossa mukana meidän kanssa tämä hyvä purjehtija,

tuulessa viihtyvä.

Tuulta varten tehty

ja nyt meidän.

Kömmimme jo tottuneesti pistopunkkaan

ja taivumme mutkalle kurotellessamme tavaroita.

Me miniatyyri-ihmiset Solveigin suojissa.




Olla totta



Koskako olen totta itselleni.

Kaikkine ajatuksineni ja tunteitten vyöryine.

Kiukun ja ärtymyksen puuskat vavisuttavat,

ne puhaltavat kuin odottamattomat tuulet,

vaihtavat suuntaa

ja ohjaavat harhaan.

Vievätkö ne perille, nuo odottamattomat

äkilliset puuskat.

Onneksi ei vain tasaista tuulta

vaan suunnanmuutoksia, tyyntymistä ja äkillistä viriävää tuulenvirettä

joka yltyy.


Hätkähdyttää olemassolollaan

tuo koetun lähelle

vie mennessään

ohjaa kulkua

on totta.



Veden välkettä Tammisaaressa

Välillä kotisatamassa





Kotikorttelissa on kirjasto, jossa metsästän tiedon rippeitä.

Pirstaloitua todellisuutta ja joidenkin ajattelemia ajatuksia.

Ihmiset kävelevät kirjat kädessään, kirjan rivit odottavat lukijaansa.

Isosta ikkunasta katselen ulkoilevaa koiraa ja odotan päivän sadekuuroa.

Tuuli ei ota laantuakseen.

Luettu kirja kädessä, palautetaan ja mietitään luettuja rivejä.

Ystävämme tuuli

Viileä pohjoistuuli toi meidät kotiin tuulensuojaan.

Pohjoinen puuskatuuli viilensi hirsitalomme ja kesä veti henkeä.

Kaksi kokonaista pionia kukkii, toinen tavanomaisen kaunis, toinen herkän monivärisen elegantti.

Yksi isokokoisen kaunis hurmaus riittää.

Pioni on noussut pihassani kukkien aateliin.


Kuivan kauden jälkeen tarkistin kasvimaan rivistöt huomaten kuinka porkkana ei jaksanut itää,

perunat ovat sinnikkäitä,

osa pavuista jäi nukkuman ylös nousematta.


Eilen ihailin naapurinkaisan puutarhan kauneutta aurinkotuulipaisteessa.

Pysähdyin itsetehdyn äärelle,

kurkutkin ovat kauniita kohotessaan vihreinä.



Matkalla bongattu kasvihuone


Voin olla

Tänään voin olla vain minä

ja toisinaan toivottavasti

se parempi versio itsestäni -

hymyilevä, myötätuntoinen,

avoin ja lempeä.

Pidän lempeistä kasvoistani -

täältä satamasta etsin iloisia hymyjä.


Tänään voin olla vain minä

se jolla on lempeät kasvot ja ihaileva katse.


keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Silloin kun ...

Silloin kun haluaisin hetken - kesän - pysähtyvän ja jäävän pidemmäksi aikaa luokseni, unohtuvan

siirtyä eteenpäin.


Silloin kun istun saunan lauteilla ja katselen Airistolle upean purjehduksen jälkeen.


Silloin kun ohjaan venettä juuri sopivassa tuulessa etupurje pullistellen kohti seuraavaa poijua ja

tunnen miten tuuli tarttuu purjeeseen ja peräsin reagoi tarkasti liikkeisiini. Seison veneen kannella ja

meri ja minä olemme läsnä.


Ruotsinlaivat menevät ohitse tanssivine matkustajineen ja minä olen meren äärellä pienessä veneessä

hyvällä tuulella menossa kohti määränpäätä.


Silloin kun haluisin tämän hetken jäävän luokseni ja hyväilevän ajatuksiani. Kehon tuntiessa tuulen

muiston, raikkauden iholla ja ulkoilman ihmetyksen.

Saunan lauteilla minulla on tämä kaikki kun tiirat kisaavat ikkunan takana kirkuen.


Silloin kun haluaisin tämän kesän itselle - jäävän.



lauantai 30. kesäkuuta 2018

Kun tuuli vie...

Koko päivä hyvällä tuulella.

Etupurje ylhäällä ja tuulivoima vei meidät Turun pursiseuran satamaan.

Tätähän me purjehtimisessa haemme ja tyydymme toki vähempäänkin.

Mutta se tunne kun tuuli vie mukanaan on upea. Voi vain säätää purjeita.

Airistolla purjeveneitä oli enemmän - sivumyötäistä, takatuulta, hyvää tuulta.





Katselimme meren sinisiä savyjä koko päivän

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Viihtyisää...

Olemme vihdoin löytäneet pienen idyllin.

Brännskär on vanha kalastajatila, jonne on yhteistyössä Turunmaan Saaristosäätiön kanssa rakennettu pienimuotoinen ja luonnonläheinen vierasvenesatama.

Olemme jo vierailleet Airistolla ja Korppoströmin satamissa "karavaanarileireillä", joissa satamarakennukset ovat tiptop, veneet tiptop, köydet kauniisti kierretyt kannella ja kaikki modernin fine diningia.

Brännskärissä tunnelma oli idyllisempi ja kotikutoisempi. Toki isot purjeveneet ovat ihan stimmungissa ja kesäilta mitä hehkuvin.

Matka tänne oli pelkkää chillailua kevyessä tuulessa hissukseen edeten. Löydettiin se hetki ja tunnelma tiirojen kirkuessa ympärillä, pieniä luotoja ja kareja ihaillen.

Merkit reitin varrella (ihan niinkuin elämässäkin) ovat tärkeitä. On tärkeää löytää suojaisia satamia ja poijuja jotka pitävät tuulessakin.







Brännskärin kahvilan tunnelmaa

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Niin korkea oli taivas...






Solveig II juhlaliputuksessa


Tuuleeko täällä? No tuulee, joka suunnasta, saaren takaa tuulensuunta vaihtelee. No keinuuko vene, kyllä keinuu ja purjehtiessa välillä kallistuu ja huisin kallelleen. Laivakoira Pau on varmaankin ihmeissään, jotta mihin karuselliin häneon tuotu. Onneksi väliajoilla on tarjolla sitä tärkeintä eli hienoja hajuja eri paikoissa eri kulmilla.

Tänään oli jo vihdoin purjehdusmeininki ja valittiin menosuunta tuulen mukaan. Siis tuulensuunta vaihteli. Mutta ihan haipakkaa kuljettiin ja kippari otti tuntumaa purjeiden kulmiin. Puntti totteli kuuliaisesti kipparin käskyjä ja pilssihiiri ihmetteli kupletin juonta.

Tämä purjehdustouhu vaikuttaa olevan aikamoista hääräämistä ja säätämistä riippumatta veneen koosta. Lähdön hetkellä touhutaan köydet ja poijut ja tulohetkellä kaikki tämä toistuu. Pikkuhiljaisen hitaasti tottuu näihin köysitouhuihin ja tavoitteenahan on sulava rantautuminen kahden Ranta nimisen kanssa niin, että rannalla oleva yleisö ei manööveriä haittaa. Siis purjehtiminen on varsinaista puuhamaata.
Välillä voi sitten seurata miten muiden veneiden touhut sujuvat.

Upea Sari Kaasisen kappale (Niin korkea oli taivas) illan kruunuksi.

Tälläkö tuulella - vastatuulella


Elämässä ja purjehtiessa sattuu olemaan vastatuulta. Meillä näin kävi juhannuspäivänä. 

Nauvon jälkeen navigoiden moottorin kanssa putputellen pysähdyimme Kirjaisten satamaan. Rauhallinen ihastuttava satama – suosittelen lämpimästi. 

Söimme Bystrand ravintolassa erinomaiset purilaiset saaristolaishyvillä ranskalaisilla ja tyytyväisyys levisi mieleen ja kehoon. Poijat kävivät tunnelmallisessa saunassa ennen iltaruokaa. 

Kyllä arvata saattaa jotta uni maittaa.





Pellon pientareen kukkaloistoa

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Keskikesän juhla


Laakso


Kukaan ei ottanut kädestä ja sanonut:
pidä varasi.
Tässä on nyt.
Laakso jonka näet, sen polveilevat vedet
Piiloiset metsät ja lauha ilma
niityt ja vihreät lähteet
tämä laakso on nimeltään Rakkaus.

Kukaan ei sanonut:
Kulje hitaasti.
Varo ettet kiiruhda matkaa
Ettet usko toiseen laaksoon
Suurempaan josta olet kuullut
Toista ei ole
Sinua varten
Viivy
Paina mieleesi jokainen lehti.
Kukaan ei sanonut:
Tämä on nyt.
Tämä on paljon.
Tämä on kylliksi.
Ihan yksin minä juoksin laakson halki
Vasta kun katsoin takseni käsitin:
Sen näköinen se oli.
Se se oli.

Solveig von Schoulz


Rakkaudentäytteistä juhannusta!  



Myrskyä piilossa


Nauvossa vietämme keskikesän juhlaa, Kumlingessa tuulee yli 20 metriä sekunnissa. Tässä suojaisassa satamassa on mukava viettää juhlapäivää. Huomenna varmaankin jo jatkamme Seilin saarelle.

Yksi kahvipannu sinne tai tänne – ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötahtiä, sanoi Nuuskamuikkunen.

Tuulen ujeltaessa veneiden mastoissa pohdin, etten kaipaa elämääni asetelmia, varjotodellisuuksia.

Tämä hetki on tässä elettynä tarjolla.

Veden liplatus veneen kyljen alla ja lounas ihan kohta.



Laivakoira Pau

Sataa, sataa


Tällä hetkellä sataa, puutarhuri hymyilee, kotipihan viehättävät lehtokotilot nauravat

Pitkän hurjankuivan kevätkauden päätteeksi vihdoinkin sataa. 

Testaamme Solveig II sateenpitokykyä Högsårassa, Nauvossa. Tyypillisessä Suomen kesäsäässä pisarat pysyvät ulkopuolella.

Laivakoira ottaa ilon irti aamupäivän pitkillä unilla, Pilssihiiri on kokeilemassa kalaonneaan mato-ongella.




Välillä myös paistaa aurinko

Meren äärelle


Högsåran (vanhastaan Haukisaari) tuulisessa säässä kävelen kohti merta metsän läpi lintujen iltakonsertin saattelemana. Minttumaaria lähestyy ja hiekkatien varrelta löydän metsämansikoita, ajetun heinän tuoksua ja lopulta kävelyn päämäärän kohisevan vaahtopäisen meren. 

Ajatukseni risteilevät. Toisenlaisessa maisemassa asiat näyttäytyvät eri tavalla. Tätä olen  tullut hakemaan. Tuulta joka tuulettaa ajatuksiani, kesän tuoksuja ja unohtunutta retkeilijän sieluani. Tällä tuulella on hyvä olla.

Etsin itselleni kokemuksia, elämyksiä. Joudun ponnistelemaan matkan etenemisen suhteen, teen matkaa.

Kun olen kuullut jo paljon, haen hiljaisuutta. Kun olen nähnyt, haen yksityiskohtia ja sävyjä - haen rauhaa ajatella ja kokea.

Högsåran keisarinsatamassa Kemiössä pidämme tuulta pari päivää ja kierrämme saarta ristiin rastiin. Saari oli aiemmin tunnettu luotsiasemana. Kylän vanhat tilat ovat 1700-luvun luotsitiloja. ” Voidaan olettaa että Högsåra oli asuttu ennen ruotsalaisten muuttoa, sillä saarella oli paljon maatiloja, 1530-luvulla peräti viisitoista”, kirjoittaa Clara Henriksdotter-Puranen. 

Suuri saari tärkeän väylän varrella. Suurruhtinas Aleksanteri III vietti osan kesistä 1885-1894 perheineen ja hoveineen Högsåran pohjoispoukamassa ja siitä nimi Kejsarhamn. Saarella he tutustuivat paikalliseen kalastajaeukko Serafinaan, joka sai myöhemmin lempinimekseen Kejsar-Fina. Suuriruhtinas Nikolai II jahti Standard (4338 tonnia) ajoi 1907 karille matkalla Hangosta Rikalaan lähellä Högsåran saarta. Luotsi todettiin myöhemmin syyttömäksi tapahtuneeseen, sillä hän oli varoittanut etenemästä niin suurella aluksella alueella.

Saari on siirtynyt nykyaikaan ja tuulivoimaan Ilo, Frej ja Flora tuulimyllyt tuottavat energiaa saarelle, Kasnäsiin ja Taalintehtaalle. Myllyt on nimetty kylän kolmen työhevosen mukaan.

23 vuotta sitten vierailimme kipparin kanssa Farmors kahvilassa. Se oli juuri avattu pieni idyllinen kahvila. Tänään kahvilasta on tullut turistinähtävyys. Herkuttelimme suurilla kakkupaloilla Pilssihiiren ala-astevalmistujaiskahveilla. Ala-aste on onnistuneesti takanapäin. Katolta tipahti vesiryöppy juhlijan selkään juuri sopivasti. Laivakoira harjoitteli kahvilakäyttäytymistä ansiokkaasti.

Viihdyimme saarella – kiitos!



Vanha luotsitila koristeineen





Farmors Cafe kakkupalarivisto

Yksityiskohtia kahvilassa

Taatelintehdas


Ruukkimiljöö, vanhat kauniit rakennukset ja ensimmäinen kyläkierros sataman tuntumassa. 

Tunnelma Taalintehtaalla on mitä mukavin. Selkeästi tulevaa veneilysesonkia odotellessa.

Lähtö Taalintehtaalta ei mennyt ihan mallikkaasti, puuskittainen tuuli kun työnsi venettä hiukan väärään suuntaan, mutta selvisimme tilanteesta kohtalaisesti.



Ruukin asuntoja

Lähdössä...


Pakkasimme kotimme pakettiin ja kasvirivit ojennukseen purjehduksen ajaksi. Kotiin jäivät konttorikissa Kerttu sekä talon kesävieras kasvimaan seuraksi. Yllättävän suuri ponnistus oli saada maton hapsut suoriksi ennen lähtöä. Pääsimme lähtemään vasta kello viiden teen jälkeen. Lastasimme veneen tärkeimmällä eli ruualla ja siitä se ura urkenee kohti ulappaa.
Solveig oli odottanut meitä Mathidedalin satamassa viikkotolkulla ja vihdoin lähdimme. Sitä ennen piti kyllä käydä ostamassa paistinpannu unohtuneen tilalle ja kesä ensimmäiset mansikat torilta. Talven aikana unohtaa tuoreiden mansikoiden maun. Parempaa kuin mikään.
Matka Taalintehtaalle, yllätys yllätys alkoikin vasta illansuussa ja paikalle saavuimme kauniissa kesäillassa ennen puoltayötä. Gasti oli aikamoisen uupunut ja etenkin kokematon laivakoira ihmeissään. Hän on toki löytänyt oman makuusopen miniatyyripaatissa punkan alla.
Ensimmäinen legi koneella tuntui hitusen epätodelliselta. Vuosien jälkeen kartta kädessä navigoidessa reimareita auringonpaisteessa tähtäillen. Kaunis kesäyö.



Puntti keskittyy navigointiin



Konttorikissa Kerttu kotosalla

Solveigin kohtaaminen keväällä


Siellä se seisoi pukin päällä talven jäljiltä. 

Pesimme ja puunasimme, maalasimme ja vahasimme sen. Nosturinautonkuljettaja nosti veneen taitavasti vesille ja muutaman dramaattisen käänteen jälkeen veimme veneen läheiseen Matildedaliin odottamaan tulevaa matkaa.





Solveig II Meriteijossa