Fuengirola määränpää 10.1.

Olemme vihdoin saapuneet perille, suomalaisten Eldoradoon, aurinkorannalle. Ajamme keskustaan ja näemme heti suomalaisen seurakunnan talon. Hullultahan se tuntuu kaikkien näiden kilometrien jälkeen.

Majoitumme hostaliin ja alamme hakea itsellemme vuokra-asuntoa. Niitä täällä on runsaasti tarjolla. Ensivaikutelma Fuengirolasta on kyllä erilainen kuin osasimme odottaa.

Pikkuhiljaa katuja kävellen alkaa kokonaiskuva paikasta muodostua. Aurinko paistaa ja lämpöä on melkein 20 astetta. Fuengirola on kehittynyt kalastakylästä turistikeskukseksi. Täällä asuu suuri joukko suomalaisia ja englantilaisia, saksalaisia näkyy olevan vähemmän. Kaupunki on monimuotoinen, ei niinkään idyllinen kuten esim. Denia kalasatamineen on.

Tänne nyt jäämme ja katsomme mitä tuleman pitää. Uskomattoman pitkä matka on takanapäin ja on mukava pysyä paikallaan. Jäädä jonnekin. Koko Pohjois-Eurooppa oli talven ja lumen kourissa, vasta Ranskassa alkoi aurinko paistamaan. Nyt paistatellaan päivää ja Sissy koira saa tutustua paikallisiin hajuihin. Aiomme nyt viettää täällä 6 viikkoa ja sen jälkeen suunnata takaisinpäin. Nyt on oikea hetki downshiftata tästä matkanteosta ja asettua aloilleen.

Kohti matkan määränpäätä

Tänään on ajopäivä. Haluamme jo päästä perille. Ohi Murcian ja Torreviejan, kohti Andaluciaa. Matkareitin maisemat yllättävät. Tunneleita, vuoria, karun näköistä maisemaa. Joka puolella näkyy muovia. Rannat, mäenrinteet on katettu muovisilla kasvitarhoilla. Herää kysymys, että syömmekö me siellä pohjoisessa muovissa kasvatettuja hedelmiä ja vihanneksia. Nämä muovirakennelmat kyllä muuttavat koko maiseman hyötykäyttöön. Yövymme ankeahkossa tienvarsihotellissa.

Denia - idyllinen merenrantakaupunki 8.1.

Ajomatka moottoritietä pitkin. Valenciassa maisema muuttuu. Olemme tulleet appelsiinipuiden vyöhykkeelle. Joka puolella näkyy pitkiä rivistöjä appelsiinipuita. Aurinko paistaa ja matka taittuu.

Pysähdymme lounaalle pieneen kaupunkiin. Syömme paellaa baarissa, jonka seinillä on kuvia härkätaisteluista. Paikan pienikokoinen omistaja taitaa olla entinen härkätaistelija kuvista päätellen.

Summamutikassa valitsemme kohteeksi Denian kaupungin. Tänään tähdet ovat taas kohdallaan, ajamme kaupungin keskustaan ja näemme mukavannäköisen hostalin, jonne majoitumme. Illalla menemme nauttimaan tapaksia Sevillan baariin, mikä nautinto. Joku asiakkaista intoutuu laulamaan flamencoa. Olisipa kaikki aina näin helppoa.

Aamiaiselle menemme konditoriaan. Ihmiset tervehtivät Bon Dia. Valenciassa puhutaan valenciaa. Tämä on kaupunki, jossa voisi lomansa viettää.

Penedesin viinialueella

Aamulla pakkaamme taas kerran tavaramme ja haemme auton parkkihallista. Barcelona jääköön taakse. Olemme sekalainen seurakunta kasseinemme ja kippoinemme. Matkan määränpää on tänään avoin, eteenpäin on menevän mieli.

Kohti Valenciaa, Murciaan ja Andaluciaa. Mutta kuinkas ollakaan mennessämme ohitustietä pitkin näemme oikealla kauniin Montserratin vuoren. Paikan, jossa olemme käyneet usein. Sitten eteemme tulla tupsahtaa Sant Sadurni d´Anoian kyltti. Freixernet ja Godorniu kuohuviinien kotikaupunki. Jaahas ja sattumoisin on taas lounasaika. Siis sinne. Muistamme myös mukavan ravintolan Fonda Neus nimisen, jonne voimme näin suunnistaa. Auto parkkiin ja ravintola onkin juuri tuossa. Syömme maittavan lounaan ja kävelemme hiljaisilla kujilla.

Täytyyhän meidän kuohuviiniä hankkia, kun täällä olemme. Niin ja voisimme tänne majoittuakin, mutta hotelleja on vähän ja koiria ei sallita. Joten eteenpäin. Sitä ennen toki käyn tutustumassa luomu kuohuviiniä valmistavaan tilaan ja maistan lasillisen uskomattoman hyvää kuohuviiniä.

Haemme seuraavasta kaupungista hotellia, mutta päädymme kiertämään monimutkaista yksisuuntaisten katujen labyrinttiä. Jatkamme matkaa. Seuraava kylä, josta hiljainen hotelli löytyy, koirakin saa olla mukana. Illansuussa menemme nukkumaan. Matkakilometrit eivät ole olleet monia tänä päivänä. Mutta pitihän nyt Penedeksessä viivähtää päivä.

Leppoisasti loppiaisena

Aamulla heräämme hitaasti. Lähdemme päivällä kiertelemään kaupungille. Kävelemme Maremagnumiin saakka eli satamaan, meren rannalle. Niilo on kyllä valtavan reipas tässä kävelemisessä, kilometrejä hän tallustelee meidän mukana, tekee huomioitaan ja puhuu koko ajan.

Ihmiset ovat taas lähteneet liikkeelle vapaapäivänä. On oikein mukava aurinkoinen sää. Meille riittää Barcelonassa tämä kävely. On niin paljon katseltavaa. Maremagnumin ostoskeskuksessa on paljon ihmisiä. Kiertelemme ja käymme jäätelöllä.

Viiden aikaan illalla menemme Niilon kanssa sirkukseen. Olen aina ajatellut että sirkuksessa on taikaa. Mutta koskaan en ole käynyt oikeassa sirkuksessa. Televisiosta olen vain katsellut Cirque de Soleilin esityksiä ihastellen. Nyt tänään pääsen ensimmäistä kertaa katsomaan taianomaista, häikäisevää sirkusta. Kaikki on kuin sadusta ja minä saan Niilon kanssa olla siinä mukana. Useamman kerran esityksen aikana itken liikutuksesta, niin kaunista kaikki on.

Sirkuksen jälkeen Niilo jaksaa vielä urhoollisesti mennä bussilla majapaikkaan. Olemme kuin taikaiskun jäljiltä. Täynnä näkemäämme kauneutta.

Kunkinkaiden kulkue 5.1.

Aikaisin aamulla Mirkka ja Jyri lähtevät lennolla takaisin Helsinkiin. Me jäämme tänne Barcelonaan vielä pariksi päiväksi, vähän hengähtämään. Tänään on loppiaisaatto ja kuninkaat saapuvat tänä iltana kaupunkiin.

Aamupäivällä metsästän kirjakaupasta Niilolle lahjaa, jonka kuninkaat ovat tuoneet yön aikana. Sitten menemme taas samaan paikkaan lounaalle, ruoka on yhtä maittavaa kuin eilenkin.

Loppiainen on tärkeä tapahtuma täällä Kataloniassa, se on itämaan tietäjien juhla. Ensimmäisinä vuosisatoina kristinuskon historiassa loppiainen oli jouluakin tärkeämpi juhlapäivä. Nykyään sitä pidetään joulunajan päätöspäivänä.

Kolmen viisaan miehen, los Reyes Magos, ja katalaaniksi, els Reis Mags d´Orient, juhla on vuoden kohokohta, lasten juhla. Tietäjät saapuvat kameleineen ja tuovat lapsille lahjoja. Loppiaisaattona lapset lähettävät toivomuskirjeitä kuninkaille. Yöllä tietäjät tulevat taianomaisesti idästä tuomaan näitä lahjoja. Lapset jättävät oven taakse tietäjille ja kameleille juomaa ja ruokaa virkistymistä varten. Melchioria pidetään tietäjistä nuorimpana, Caspar on vaaleaihoinen ja hän tuo leluja. Balthasar on tummaihoinen ja pukeutunut kuin arabi. Hänen tehtäväkseen jää antaa hiilikimpale tuhmille lapsille.

Tässä tarina, jota lähdimme katsomaan via Laietanille. Vaikka olemme asuneet Barcelonassa vuosia, emme koskaan ole nähneet kulkuetta. Se oli meillekin yllätys. Kadun varrella oli jo kokoontunut paljon ihmisiä odottelemaan. Kuninkaat olivat jo aiemmin saapuneet satamaan laivalla ja nyt kulkue lähtisi kiertämään pitkin kaupungin katuja. Varasimme itsellemme hyvät paikat jalkakäytävän viereltä, Niilo ihmetteli lasten ja ihmisten määrää. Ympärillä olevia lapsia selvästi jännitti.

Ensimmäisenä saapuivat upeat ratsastajat kiiltäväturkkisine hevosineen. Hevoset tottelivat ja me ihailimme. Hevoskulkuetta seurasi kadun puhdistajat, puhdistus oli toki tarpeen.

Yli tunnin kestävä show oli vailla vertaansa. Kuvat kertovat siitä enemmän kuin sanat. Keräsimme karamelliä ja tarroja. Ihailimme ja ihmettelimme. Vieressä olevat lapset laittoivat omia toivomuskirjeitä ohi kulkeviin postilaatikoihin. Kulkue oli tiainomainen.

Viimeisenä saapui Balthasar ja tuhmia varten tarkoitettua polttavaa hiiltä. Koskaan en ole nähnyt vastaavaa. Tyytyväisenä palasimme hostaliin täpötäydessä metrossa. Vaikutti siltä, kuin koko kaupunki olisi ollut liikkeellä.

Barcelona 4.1.

Aamulla heräämme tutussa suurkaupungissa. Vuosia sitten asuimme täällä Grazian kaupunginosassa. Nyt olemme Eixamplessa, oikein mukavalla paikalla, lähellä kaikkea mahdollista. Kävelymatka sinne ja tänne. Aamulla menemme aamiaiselle lähikorttelin kahvilaan. Näitä kahviloita on korttelissa useita. Eixamplen asemakaava on selkeä. Jokainen kortteli on 100 metriä pitkä muodostaen neliön. Kauniiden vanhojen rakennusten keskellä on sisäpiha, joissa on puutarha. Nykyisin tosin moni sisäpiha on rakennettu täyteen, mutta silti täältä löytyy piilossa olevia paratiiseja.

Hostalin ikkunasta näkyy eräs näistä yksityisistä pikkukaduista, pienet pihat talojen edessä, hyvin kaunista, yksityinen pieni kadunpätkä. Eixamplen kaupungiosa perustettiin 1859 Katalonian teollistumisen yhteydessä. Vanha muurilla ympäröity kaupungi oli käynyt liian pieneksi ja kaupunki laajeni "maaseudulle". Cerdà suunnitteli kaupungiosan, jossa on hyvä elää. Asemakaava on selkeä, rakennukset eivät saaneet olla yli kolme kerroksisia, talojen suljetuille sisäpihoilla on kauniit puutarhat. Cerdàn mielestä asuntojen tulee olla ilmavia ja valoisia. Maan parhaat arkkitehdit Antonio Gaudi, Josep Puig, Lluis Domènech i Montaner suunnittelivat rakennukset.

Modernismin kehto oli syntynyt. Vielä nykyisinkin voimme ihailla näitä kauniita rakennuksia. Talojen ensimmäisessä kerroksessa on pieniä liikkeitä, lukemattomia ravintoloita sekä kahviloita. Barcelona on täynnä pikkuputiikkeja. Siitä pidän. Parin korttelin päässä on Gaudin suunnittelema rakennus.

Lähdemme aamupäivällä tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Mirkka haluaa mennä Boqueriaan - suureen kauppahalliin, menemme tuttuun maustekauppaan, sitten lounaalle ... Ahnehdimme kaikkea ja Barcelonahan tarjoaa näitä mahdollisuuksia.

Kadulla kävellessä vastaan tulee hyvin tuttu suurkaupungin haju. Hajut jäävät hyvin mieleen. Tuoksu liittyy tunteisiin. Kaupat käyttävät nykyisin tätä hyväkseen ja vaatekaupassa tuoksuu raikkaalta, toisessa ylelliseltä, yrttikaupassa vihreältä. Kävelemme Plaza de Catalunyalle. Tämä tuntuu niin hurjalta, monen vuoden jälkeen astella taas näillä jalkakäytävillä. Ihmiset ovat pukeutuneet lämpimiin talvivaatteisiin, tyylikkäitä saappaita, villaisia takkeja, miehillä on kaikilla kaulaliinat. Katalonian aukiolla Niilo intoutuu säikyttämään puluja huutaen - hus harakka, hus harakka. Hän kiitää pitkin aukiota ja on onnellinen. Minä henkäisen syvään ja ajattelen - täällä taas.

Kävelemme alaspäin Ramblasia pitkin. Ramblas ei ole muuttunut, on kukkien Ramblas, eläviä patsaita, kortteja, kahviloita. Poikkeamme sivukadulle Ravalin kaupungiosaan. Kurkistamme kahvikauppaan, ostamme vastapaahdettua kahvia, sama mies sitä edelleen myy. Seuraavaksi tuttu leipäkauppa, jossa on ihania keksejä ja "integral" leipää.

Boqueria, ruoka-aitta, josta löytyy kaikkea. Mirkka ihastelee erityisesti merenelävä osastoa ja edullisia hintoja. Minä ihastelen sitä, miten kauniista hedelmät ja vihannekset on aselteltu, myös hedelmien kirjoa.

Kävelemme vanhan kaupungin läpi kohti kaupungintaloa. Aukiolla on kaunis jouluseimi, josta löytyy myös Katalonian erikoisuus kakkaava paimen puun juurella. Vastapäisessä rakennuksessa loppiaisaattona kuninkaan lähetti ottaa lapsia vastaan. Lähetille voi esittää lahjatoiveet. Menemme Niilon kanssa jonoon odottamaan vuoroamme. Niilo esittää rohkeasti toiveensa kuninkaan lähetille, hän haluaisi lahjaksi autokirjan. Ei muuta. Kylläpäs oli mukavaa. Tällä aikaa Mirkka ja Jyri käyvät tutustumassa katetraaliin.

Sitten etsimme Gispertin maustekauppaa. 1800-luvulla perustettu, arvostettu kauppa, tuo maahan mausteita sekä pähkinöitä, kaikki on tuoretta ja koko kauppa on niin upea. Ihme ja kumma löysin kaupan vuosien jälkeen. Hämärää, vanhat, rusketa hyllyt täynnä herkkuja, taateleita, paahdettuja manteleita, pippuria, kahvia. Kaupankäynti on niinkuin ennenvanhaan. Tiskin takana on ystävällisiä myyjiä, jotka pakkaavat tavarat ruskeisiin pusseihin, joissa kaupan nimi on painettu vihreällä. Pähkinät punnitaan tarkasti. Kun tavarat on valittu ja pakattu, mennään kassalle, jonne myyjä huutelee ostosten määrät. Kassalla sitten maksetaan. Palvelu on henkilökohtaista ja jotensakin niin miellyttävää.

Hyppäämme bussiin ja menemme lounaalle Grazian kaupunginosaan, entiseen kantapaikkaamme. Tämä on vähän niin kuin pyhiinvaellusmatka. Jännittää, onkohan tyttöjen paikka vielä olemassa. Tutut kadunkulmat, entinen asunto, satoja kertoja olen sen oven avannut. Kaupat ovat vaihtaneet omistajaa, muuten kaikki on ennallaan. Ja Singular ravintola on auki - jippii. Astumme sisään, paikka on melkein täynnä puoli kahdelta. Meille järjestyy kuitenkin pieni pöytä. Lounas 10 euroa, alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, viini. Raaka-aineet erinomaisia, valmistus huolellista. Siitä on kyse. Asiakkaat otetaan huomioon. Olen haltioitunut. Sieluni on ravittu. Paikka on hyvin vaatimaton, olennaista on itse ruoka. Pidän siitä, että rakenteisiin ei satsata kaikkea, sen sijaan itse asia on tärkeintä. Tyytyväisinä kävelemme takaisin hostaliin.

Paikallaan ei kuitenkaan malta olla vaan lähdemme kauppahalliin hakemaan Mirkalle ilmakuivatun kinkun pötikkää, tuliaiseksi. Matkalla piipahdamme Vinconin design liikkeessä ja näemme kulkueen eli kuninkaiden kulkue liikkuu jo tänä iltana Graziassa. Paimeniksi, tontuiksi pukeutuneet heittelevät karamelliä ja lapset ovat valmiina pusseineen kadunkulmissa. Ihmisiä on liikkeellä valtavat määrät. Haen Riston ja Niilon seuraamaan tätä näytelmää ja Niilo keräilee innoissaan karamelliä taskuihinsa silmät säihkyen. Menemme kulkueen jälkeen tuttuun kauppahalliin ostoksille. Oh heijaa, kauppahalli onkin kunnostettu hienoksi, samat kauppiaat ovat kuitenkin paikalla. Hymyilevä oliivikauppias, vakio hedelmäkauppa. Löydämme kinkun ja Mirkka on tyytyväinen. Iltakahville ja tyytyväisenä majapaikkaan. Aikamoinen ahnehtijoiden päivä. Niilo on kaikkensa antanut. Väsähtää kotimatkalla. Eikä ihme.

Kohti Etelä-Ranskaa 2.1.

Aamupäivällä ajamme hetken vielä pienempää tietä Rhonen laaksossa kylien läpi viiniköynnösten ympäröimänä. Pysähdymme huoltoasemalle, jossa on myös paikallisten viinien myymälä. Ostamme muutaman pullon mukaamme. Viinitiloja näkyy joka puolella.

Vaikka on sunnuntai ja kaupat ovat kiinni, päätämme poiketa Dijonissa, sinappien kotikaupungissa, joka on melkein matkan varrella. Ajamme kaupunkiin, joka on täynnä autoja. Teemme siis kierroksen kauniissa kaupungissa ja Mirkka saa ostettua sinapit tuliaisiksi.

Palaamme moottoritielle ja matkanteko etenee hyvää vauhtia. Illansuussa Nimesin lähellä alamme etsiä hotellia, mutta tällä kertaa meillä on huonompi tuuri. Paikat ovat suljettuja tai sitten liian kalliita. Päädymme lopulta "tienvarsihotelliin", etelän palmut huojuvat kylmässä viimassa. Olemme kuitenkin saapuneet jo "vihreälle vyöhykkeelle" ja talven lumet ovat jääneet taakse. Talvimatkailun yksi haittapuolista on se, että yöpymispaikat saattavat olla melko vilpoisia, varsinkin jos on hotellin ainoana asiakkaana. Villasukat ja pitkät kalsarit ovat tarpeen. Lisäksi talven kylmä kosteus on aikamoista, sen olin jo päässyt unohtamaan.

Matkan yksi etapeista Barcelona häämöttää ajatuksissamme. Varaan meille hostelin, jossa koirat ovat sallittuja asiakkaita. Barcelonassa monet hotellit eivät salli koiria. Mutta hostelli Agua Alegre Eixamplessa on koiraystävällinen paikka. Tuntuu ihan epätodelliselta, että tänä iltana olemme jo Barcelonassa.

Tänään on maanantai. Mirkka on jo pitkään haaveillut siitä, että kaupat olisivat auki. Koko uusivuosi ja Puente eli välipäivät olivat vapaapäiviä ja nyt vihdoin arki alkaa. Päätämme mennä meille tuttuun Carrefour super / hypermarkettiin. Ranskan S market. Suuri, valtava valikoima kaikkea mahdollista.

Tietenkin ruokaosastolle, ihmettelemään valtaisaa kalatiskiä ja simpukoiden hintaa. Mirkka ja Jyri ostavat herkkutuliaisia, me ostamme matkaevästä. Valikoimat ovat häkellyttävän monipuoliset.

Lounasaikaan pysähdymme taas pieneen kylään. Ranskassa lounasaika on vähän aiemmin kuin Espanjassa, muistelemme. Ravintolaa ei näy, kiertelemme yksisuuntaisia katuja pitkin. Jännitys kohoaa, olemmeko me tänään onnekkaita. No kysäisen nuorelta pariskunnalta, Où es ... He näyttävät 50 metrin päähän baariin, josta ei kyllä uskoisi että se on ruokapaikka. Kertovat, että siellä on tyypillistä paikallista ruokaa. Sinne siis.

Niilon taidetta retkikunnastamme ravintolan lautasliinaan.

Baaritiskillä miehet juovat kahvia ja olutta. Menemme peremmälle ja siellähän se kylän lounaspaikka on melkein täynnä ihmisiä. Alkupalat, pääruoka taivaallista kanaa. Taas vuosien jälkeen maistan tämän herkullisen kastikkeen, hyvin hautuneen kanan ja HERNEITÄ. Ranskalaiset ja minä rakastamme herneitä. Niinhän se oli. Hyvää rosé viiniä, raikasta ja virkistävää. Rosé viinin ystävä kun olen, siis hyvän sellaisen.

Jälkiruokana piste iin päälle, tarte tatin. Omenatorttu. Paras mitä Mirkka on maistanut.

Rentoutudun, olen päässyt perille, herkuttelun alkulähteille, makuhermoni kihelmöivät. Nautin. Sitten expressot. Tavallinen ranskalainen lounas.

Aurinkokin on ilmestynyt taivaalle ja paistattelemme päivää lounaan jälkeen. On ihan hämmentävää nähdä tämä valo ja lämpö. Pitkän ja lumisen ajomatkan jälkeen. Olemme kuin koloista kaivautuneet myyrät, jotka ihmettelevät valoilmiötä. Katselemme Niilon kanssa kun miehet pelaavat petanqueta aukiolla. Taitavasti ja harkitusti kuula lentää.

Jotta tämä matkapäivä olisi täydellinen saavumme Rousillonin viinialueelle. Tuttua seutua, jossa olemme ennenkin matkailleet. Pysähdymme summamutikassa Fitun kylässä viinitilalla.

Maistelemme tynnyreistä laskettavaa punaista, valkoista, rose viiniä. Mirkka hankkii myös tälle alueelle tyypillistä Muscatel viiniä tuliaisiksi. Itse otamme mukaamme roseeta ja punaviiniä, hinta 2.80 € litra. Erinomainen maku.

Nyt kohti Barcelonaa. Pyrenneiden halki. Illan jo hämärryttyä. Kartasta katson missä päin keskustaa hostali sijaitsee. Eixamplessa. Barcelona ei ole kaikkein helpoin paikka kartanlukijalle. Kaupunkia ympäröi suuret ohitustiet ja liikenne on ruuhkaista. Mutta vasemmalta kiertäen tulemme keskustaan ja tutuille kulmille. Olemme asuneet tässä kaupungissa 7 vuotta. Nyt monen vuoden jälkeen palaamme ja olo on nostalginen.

Saavumme hostaliin ja viemme auton vielä parkkihalliin. Auton kanssa Barcelonassa ei ole mitenkään helppo yhtälö. Linja-autoaseman lähellä on kuitenkin kohtuuhintainen halli. Autosta joutuu pahimmillaan maksamaan 40 € vrk.

Vive la France 1.1.2011

Ranskan matkareittimme on Mulhouse - Besancon - Dijon - Nimes ja Rousillonin viinialue.

Ranskan rajalla kaikki muuksi muuttuu. On se ihmeellinen asia tämä kulttuuri, miten se vaikuttaa jopa moottoriteihin. Ranskan puolella alkavat jatkuvat tietullit. Eli eurot kahisevat valtion kassaan. Tietulleja on lukemattomia, suurin kertamaksu meillä on noin 20 euroa. Huoltoaseman kahvilat muuttuvat, tarjottavat ja tyyli. Uudenvuoden päivänä kaikki vaikuttaa olevan suljettua, joten syömme lounaan täpötäydessä huoltoasemaravintolassa. Hyvän makuista kanaa kastikkeella. Tyylikkäät ranskalaiset huiveineen ja poskisuudelmineen. Ah tämä on Euroopan maista se, joka on koiramaa, sivistyksen kehto siis. Koiria on kaikkialla eikä majapaikan löytäminen koiran kanssa ole ongelma. Sallivuus on avainsana koirien suhteen.

Ranska tekee taas kerran jo rajalta lähtien vaikutuksen. Autossa istuessa ja kutoessa avaan aivoissani sen ranskankielen luukun. Tosin se avautuu aika naristen. On niin monta vuotta siitä, kun kieltä viimeksi tapailin. Bonjour, bonjour...

Me senkun ajamme eteenpäin ja saavumme alueille, jotka saavat sielun heilahtamaan. Alsacen viinialue, viiniköynnökset, pellot. Voisimmepa jäädä tänne viinejä maistelemaan... Tien varrella näkyy kylttejä Cave, dégustation et vente. Viinitiloja, jotka houkuttelevat pysähtymään.

" Alsacen viinit on helppo tunnistaa kapeasta huilumaisesta pullosta, flute. Alsace, eleganttien valkoviinien maakunta." (Virpi Sorvisto, BK Wine 2005). Alsacehan on tietysti tunnettu myös ruokakulttuuristaan. Joten tänne haluamme palata paluumatkalla.

Etenemme kohti Rhonen laaksoa, sielläpä niitä viinejä riittää. Pysähdymme Besanconin kaupunkiin yöpymään. Emme tällä kertaa tyydy tienvarsimotelliin vaan sujahdamme pikkukujia pitkin kaupungin keskustaan. Matkan varrella on vastaamme tullut useampia kaupunkeja, joiden vanhat keskustat on rauhoitettu autoliikenteeltä. Tämä on poliittinen päätös, joka kantaa kauas. Jokainen tällainen kaupunki on mielestäni tehnyt humaanin ja ekologisen ratkaisun, ratkaisun jossa vanhaa kunnioitetaan käytännössä ei pelkästään kauniissa juhlapuheissa.

Besancon on yksi tällainen kaupunki, viehättävä sellainen. Pienillä kujilla on pylväitä, jotka estävät autoliikenteen. Monet kaduista ovat yksisuuntaisia ja asukkailla on pieni laite, jonka avulla tolpat laskevat ja autolla voi mennä esim. hotelliin purkamaan tavarat.

Illan hämärässä päämäärätietoisesti metsästämme hotellia Mirkan kanssa, muut odottavat autossa. Kaupunki on kuin satukirjasta, ihania pieniä putiikkejä ja ravintoloita vieri vieressä. Sinnikkäästi haettuamme löydämme ihastuttavan hotellin, Hotel du Nord, keskellä kaupunkia.

Saamme ajo-ohjeet ja sen laitteen jonka avulla autolla pääsee hotellin eteen.

Hotellin vastaanostossa on harmaahiuksinen nainen jakkupuvussa. Hän selaa papereitaan ja varaa meille kaksi huonetta, koira ei ole ongelma. Puhun kieli kangertaen ranskaa, meitä on viisi ja yksi koira, yksi yö aamiaisella ... Rouva teitittelee kohteliaasti, puhuttelee Madam, mademoiselle.

Puramme tavaramme, Jyri vie auton parkkihalliin, menemme korkeaan huoneeseen. Hotelli on vanha, ajan saatossa kulunut, mutta niin viehättävä. Vaivan arvoinen. Jyri ja Mirkka lähtevät illalliselle jonnekin noista ravintoloista tilaamaan ruokaa ranskaksi. Me taas nukahdamme tyytyväisinä.

Aamulla laskeudumme aamiaiselle ruokasaliin. Madam ja Monsieur tervehdykset. Kohteliaisuus ja kohtelias kieli hivelee mieltä näin aamutuimaan. Miksihän sitä itse jutteleekin niin usein töksähdellen. Kielen rakenteet ovat erilaisia ja taas kulttuurisidonnaisia. Suomeksi on niin selkeää mennä suoraan asiaan, vähin sanoin ja elein. Nautin siitä, että pystyn tilaamaan asioita ihan ranskaksi, maitokahvi ja croissant tässä ympäristössä, siitä onkin aikaa kun Ranskanmaalla olimme.

Ennen aamiaista käyn Sissyn kanssa kävelyllä. Joskus aamu on se parhain hetki. Aikaisin aamulla on rauhallista, kaupunki herää pikkuhiljaa. Roskia puhdistetaan, miehet tervehtivät Bonjour. Joki halkoo kaupunkia, kävelen sillan yli. Joen molemmin puolin on kauniita vanhoja taloja, upeita ullakkohuoneistoja, piippuja katolla. Kirkko, jonka lähellä on pieni hedelmätori, kanat grillataan vartaissa, kananmunat ovat rivistössä. Kävelen ylemmäs mäkeen kohti leipomon huumaavaa tuoksua. Myyjä asettelee patonkeja ja briosseja rivistöön. Harmittelen kun ei tullut kolikkoja mukaan. Sissy haistelee kaikkea, tapansa mukaan innokkaana. Sen hajumuistiin kyllä kertyy tältä matkalta aikamoinen hajujen kirjo.

Tässä se on slow travel - hitaasti edeten matkailun ydin. Tämä aamuhetki viehättävässä ranskalaiskaupungissa. Liikutun tästä kauneudesta, kaupungin ilmapiiristä.

Aamiaisen jälkeen menemme vielä kävelylle, on sunnuntai ja kikonkellot soivat. Käymme suuressa, kauniissa kirkossa. Lyhyt, harmaahiuksinen, harmaapukuinen mies kävelee pyhimyksen patsaan luo, joka yhdessä kirkon sivuholveista. Hän suutelee patsaan kättä lukemattomia kertoja ja tekee lopuksi ristinmerkin. Pysähdyn katsomaan häntä ja aika pysähtyy hetkeksi.

Ostamme patongit ja briossit leipomosta. Hedelmätorilta ranskalaisia omenoita ja mandariineja. Risto ostaa Mirkalle juustonpalan. Ja matka jatkuu...

Nurnberg 31.12.- uusi vuosi

Niilon leijona maalaus !

Kuuluisa Nurnbergin oikeudenkäynti. Nurnbergissä vietämme uudenvuoden aaton.

Ajamme Saksan läpi, ajokeli on jo huomattavasti parempi. Moottoritietä pitkin on mukava hurrutella. Mitä etelämmäksi mennään sitä kauniimmaksi ja vaihtelevammaksi maisemat vaihtuvat. Saksan reittimme on Berliinistä Nurnbergiin sitten kohti Heidelbergia ja Ranskan puolelle Mulhouseen 853 km.

Pysähdymme syömään summamutikassa jonnekin. Pois moottoritieltä, pieneen kylään jossa on herkullista ruokaa. Kaikki viisi + koira laittavat intuitiiviset voimansa yhteen ja tilaavat tällaisen lounaan. Ajamme siis kylään x, kiertelemme kujia ja pysähdymme gasthausin eteen kyselemään ruokaa. Intuitiot olivat kohdallaan. Ruokaa on tarjolla. Herkullinen suuri salaatti ja vielä herkullisempi pizzan tapainen herkku. Palan painikkeeksi Risto, Mirkka ja Jyri nauttivat pienen panimon täyteläistä olutta. Jotta tällainen onnenkantamoinen. Jos matkanteko sujuisi näin joka päivä olisi se aina suurta juhlaa. Mutta valitettavasti intuitiot eivät aina ole ihan kohdallaan.

Illansuussa lähestymme Nurnbergia ja toivomme majapaikan löytävämme. No keskustastahan se löytyy suht helposti. Mirkka ja Jyri menivät juhlistamaan uutta vuotta. Me muut menimme uupuneina nukkumaan. Matkanteko vie veronsa. Nurnbergin vanha kaupunki on hyvin viehättävä, kuulin. Jokaisesta pysähdyspaikasta näkee vain hitusen verran, tällä kertaa lepo on tärkeintä.

Niin tämän vuoden uudenvuoden lupaus on, että liikun enemmän. Matkan aikana nostan kuntoni korkeuksiin. Ne kävelylenkit jäävät niin helposti suorittamatta. Aina löytyy muka tähdellisempää tekemistä.

Hyvää UUTTA VUOTTA 2011

Berliini 30.12.

Vihdoinkin Saksassa, pitkän Puolamatkan jalkeen.

Puolasta Berliiniin. Kaunasista Berliiniin on 989 kilometriä, E 30 tietä pitkin. Matka tuntuu tällä kertaa pitemmältä. Varaamme hotellin tietäen, että vastassa on suurkaupunki ja uudenvuoden aatto lähenee. Rajalla odotamme suurta ostosparatiisia, mutta sellaista ei tulekaan vastaan. Ainoastaan mukavan näköisiä korikauppoja tien varrella. Kantor, rahanvaihtopisteitä on joka paikassa. Itse vaihdoimme tarpeellisen määrän sloteja yöpymisiä ja syömistä varten.

Päivän köröttelemme kohti Saksanmaata. Sissy koira on jo tottunut hyvin omassa kopissa matkaamiseen. Tasaisin välein pysähdymme tauolle ja huoltoaseman tuoksut tulee tutuiksi. Koko ajan ulkona on hyytävän kylmä, viima puhaltaa ikävästi ja maa hohkaa kylmyyttä.

Saksan moottoritiet tuntuvat niin loistokkailta Puolan jäisten teiden jälkeen. Saavumme illansuussa hotelliin. Paikan löytäminen vie oman aikansa, varsinkin jos kääntyy moottoritieltä yhtä risteystä liian aikaisin. Onneksi taksimies kertoo missä hotelli sijaitsee. Berliini on kansainvälinen kulttuurikeskus, aktiivinen ja värikäs. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki jaettiin eri osiin. Berliinin muuri rakennettiin 1961.

Käännöksiä ja tarkkaa kartanlukua, sitä se suurkaupungeissa ajaminen lienee. Terve maalaisjärki on hyvä säilyttää, aina voi kääntyä takaisin. Onneksi hotelli sijaitsee ikäänkuin matkan varrella siis oikealla puolella kaupunkia.

Berliinissä on loskakeli ja lunta jonkin verran. Hotelli sijaitsee ihan keskustassa, Cartierin jalokiviliikkeen vieressä, Chanel, Max Mara ja muut tutut liikkeet ovat kulman takana. Emme tällä kertaa niissä piipahda. Aamulla on kiva ulkoiluttaa Citykoira Sissyä ja katsella samalla upeitä joulukoristein koristeltuja näyteikkunoita. Hotellin hintaan sisältyy aamiainen ja herkuttelemme oikein antaumuksella. Niilo on pukenut kauniin kiinalaisasunsa tällaisen juhlan kunniaksi. Hän on ottanut kummitädiltä saamansa asun erikoistilanteita varten.

Niilo juhla-asussa uudenvuoden aaton aamiaisella.

Olemme päättäneet jatkaa matkaa puolen päivän jälkeen, emme siis jää uudeksi vuodeksi Berliiniin, vaikkakin ajatus on houkutteleva. Aamupäivällä hyppäämme bussiin katselemaan Brandenburgin toria. Huomaamme, miten tämä kaupunki onkin aika suuria, kadut leveitä ja etäisyydet pitkiä. Pienellä kierroksella saimme kuitenkin pilkahduksen kaupungin mittakaavasta. Tänne olisi mukava palata uudelleen, ihan vaikka kaupunkilomalle.

On vaikea kuvitella tämän kaupungin historiaa, Berliinin muuria ja ilmasiltaa. Kaupungissa on noin 3,4 miljoonaa asukasta ja sen on Euroopan unionin toiseksi suurin kaupunki Lontoon jälkeen.

Puola- Puola 28. - 29.12.

Kaunasista jatkamme Puolan läpi lumituiskussa. Matkanteko on hidasta, muut autot liukastelevat kesärenkaillaan ja rekat jäävät jumiin ylämäkeen. Etenemme hitaasti mutta varmasti. Kunnes autosta alkaa kuulua epäilyttävää ääntä, outoa rahinaa. Joten parasta tarkistaa asia. Matkaa on tehty vasta vähän eikä auto nyt saisi hyytyä tähän lumituiskuun.

No pysähdymme vastaantulevassa paikassa, jossa on baari ja autokorjaamolta näyttävä rakennus. Kysellään ja ihmetellään.

Mies puhuu vähän englantia ja selitämme ongelmamme. Ajamme auton sisälle tarkastettavaksi ja tulkinta on moniselitteinen kaikki kerrottu selvästi puolan kielellä. Jotakin vikaa nesteissä ja sillä lailla. Kiitämme ja jatkamme matkaa.

Päätämme kuitenkin pysähtyä kiltisti seuraavassa kaupungissa.

Asia pitää tarkastaa, ei auta. Ikävä ääni vain voimistuu.

No minähän osaan kokonaista 10 sanaa puolaa. Haemme ja kyselemme autokorjaamoa. Löydämme sellaisen ja jopa miehen joka puhuu hiukan englantia. Korjaamon omistaja testaa auton, ajaa kovaa ja kuulostelee. Diagnoosi on selvä. Etupyörän laakeri hajalla. Huomenna osa tulee ja auto korjataan. Z.U.H. "Polmozbyt" s.c. huoltoasema Grajewossa näyttää taitonsa.

Kaikki tapahtuu sovitusti. Auto korjataan ja pääsemme jatkamaan matkaa. Koko operaatio maksaa 45 €. Valtavan ystävällisiä ja ammattitaitoista väkeä. Meillä kävi erinomainen tuuri.

Yövymme kaupungin ainoassa auki olevassa hotellissa, jossa ei ole muita asiakkaita. Talvimatkailussa saa usein yöpyä ihan itsekseen. Hotellit ovat ihmeissään kun joku tulee sisään. Syömme lounaan ja seuraavana päivänä lähdemme jatkamaan puolenpäivän jälkeen, helpottuneina. Illalla ja aamulla kierrämme Sissyn kanssa lenkin, pihalla räksyttävät vahtikoirat vähän säikyttävät koiraamme, kuulostaa niin uhkaavalta.

Aamupäivällä odotellessamme kierrämme kaupungilla katselemassa kauppoja ja kahvilassa juomassa makeat leivoskahvit.

Pidän kovasti Puolasta, ystävällisistä ihmisistä ja tunnelmasta.

Grajewossa valtaväylä kulkee kylän läpi ja tuo mukanaan valtavan määrän pakokaasua, rekat kaasuttavat ohi. Ilmassa leijuu bensan

haju, aikamoinen rasite tämä liikenne on. Uudet moottoritiet helpottavat liikennettä ja

samalla ne pilaavat kauniita maisemia betonirakennelmineen.

Saatuamme auton kuntoon, kaikki helpottuneina, ajamme koko loppupäivän lumituiskussa, taas. Pahimmillaan vauhti on 60 km tunnissa, joten slow travel toteutuu konkreettisesti.

Vasta illansuussa löydämme hotellin, jossa yöpyä. Niilo on ihan rättiväsynyt ja herää kesken unien. Hotel Akademicki, Lowixzissä on suuri kivinen rakennus, jonka neljännessä kerroksessa nukumme sikeästi.

Koko hotelli on tyhjä. Aamulla saamme runsaan puolalaisen aamiaisen leipää, makkaraa, kahvia, juustoa. Ja taas matka jatkuu kohti Berliiniä. Valkoisen lumen ympäriöimänä.

Koko Pohjois-Eurooppa on jäässä ja ankaran talven kourissa.

Baltian maat 27.12.

Taas kerran huomaan, miten rajoittunut on yleistietoni näistä naapurimaista.

Virohan on tietenkin tuttu monta kertaa koluttu maa.

Mutta Latvia ja Liettua, historia ja kohtalo, mitenkäs se meni.

Tuskin tunnistaa kumpi maa on kumpi, litit ja latit rahayksikköinä.

Ensin ajamme Latvian läpi. Viimeksi menimme samaa reittiä vuosia sitten. Silloin rajalla oli pitkät rekkajonot, nyt rajoja tuskin huomaa. Ajamme koko päivän lumista reittiä pitkin ja pysähdymme syömään Saslik nimiseen paikkaan.

Valitsen kanan, joka on kuorrutettu

maapähkinöillä, mielenkiintoinen yhdistelmä.

Yövymme Liettuan puolella Kaunasissa. Saimme ystävältä tiedot

mukavasta Bed and Breakfast paikasta. Sen löytäminen ei olekaan niin helppoa kuin ajattelin, mutta illansuussa vihdoin olemme perillä Ringaudaissa.

Vanhempi pariskunta on meitä vastassa ja toivottaa tervetulleiksi.

Olemme varanneet huoneet booking.com palvelimen kautta.

Sitä kautta voi melko hyvin kartoittaa eri hintaisia majapaikkoja.

Hotellit tarjoavat usein halvempia yöpymisiä.

Suosittelen tätä paikkaa muillekin matkaajille.

Nemunas Tour Guesthouse

50 Geliu Str, Ringaudai

Kodinomainen majoitus on niin mukavaa, Sissykin käyttäytyy ihan mallikkaasti.

Aamulla tulemme alas aamiaiselle ja pöytä on katettu kauniisti, rouva oli oikein paistanut banaanilättyjä meille. Taisimme syödä aamiaispöydän tyhjäksi. Tarjolla on myös itse valmistettua marmeladia.

Ennen lähtöä juttelen majapaikan isännän kanssa. Hyvin ystävällinen ja mielenkiintoinen harmaahiuksinen mies, joka kertoo matkani ensimmäiset kiehtovat tarinat. Kiinnostus maan historiaan herää hänen kertoessa elämätarinaansa.

Jurgis ja hänen vaimonsa ovat tehneet elämäntyönsä yliopistossa. Hän on ekonomisti, joka on erikoistunut maatalouteen ja hänen vaimonsa on biologi. He tapasivat aikanaan yliopistolla, työskentelivät kolme vuotta Moskovassa, vuoden Englannissa. Toimivat opettajina yliopistossa. Samaan aikaan kun Liettua itsenäistyi Jurgisia alkoi kiinnostaa siirtyminen yksityiselle sektorille. Hän alkoi välittää autoja Englannista. Samoihin aikoihin hän osti tämän talon, joka oli yksikerroksinen. Hitaasti, ajan kanssa hän laajensi taloa. Matkailuala kiinnosti pariskuntaa ja niin toiminta vähitellen alkoi. Mukavinta työssä on uusien ihmisien tapaaminen.

He aloittivat toimintansa vuonne 2000, aluksi osa-aikaisena sittemmin kokopäiväisenä. Kesä-heinäkuussa paikassa on apulaisia, muuten pariskunta tekee kaiken itse. Tällä hetkellä puolet asiakkaista on suomalaisia, perheitä, työmatkalla, eläkeläisiä.

Suomalaiset muuttolinnut, jotka syksyn tullen ovat matkalla Espanjaan, pysähtyvät täällä, koska paikka on sopivasti matkan varrella. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia. Majatalossa on 10 huonetta, 24 ihmistä mahtuu yöpymään. Monet suomalaisista vieraista ovat vakioasiakkaita menossa etelään, ajavat 800 kilometriä päivässä, kiireellä määränpäähän. Monet suomalaiset ovat matkalla Unkariin.

Kesällä useat perheet tulevat useammaksi päiväksi. Lähellä on hyvät retkeilymahdollisuudet, pyöräilyreitit, retkiä järjestetään Latviaan. Pariskunnan poika järjestää matkoja Baltic Holiday yrityksen kautta.

Tälle majapaikalle nostamme maljan, suosittelemme.

Tässä vähän tietoa Liettuan historiasta.

Liettuan historian katsotaan alkavan 1000-luvun alussa, kun maan nimin mainittiin ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä. Valloitettuaan naapurialueita, liettualaiset perustivat Liettuan kuningaskunnan 1200-luvulla. Myöhemmin Liettuan suuriruhtinaskunta pysyi riippumattomana ja oli yksi viimeisistä kristinuskoon kääntyneistä maista.

1400-luvulla Puola-Liettuasta tuli Euroopan pinta-alaltaan suurikokoisin valtio. 1700-luvulla Puola-Liettua jakautui osiin Puolan jaossa ja Liettuasta tuli osa Venäjän keisarikuntaa. 1918 Liettuan tasavalta julistautui itsenäiseksi ja säilytti itsenäisyytensä toiseen maailmansotaan asti, kunnes Neuvostoliitto miehitti sen Molotov-Ribbentrop –sopimuksen etupiirijaon mukaisesti. Lyhyen Natsi-Saksan miehityksen jälkeen Liettuasta tuli osa Neuvostoliittoa 50 vuodeksi. 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajotessa Liettua sai itsenäisyytensä takaisin ja vuodesta 2004 se on ollut Euroopan unionin ja NATO:n jäsen.

Tällä hetkellä maan talous on vaikeuksissa. Aiemmin asiat olivat huomattavasti paremmin ja maan talouskasvu oli lupaavaa. Jurgisin mukaan maa oli Baltian johtava maa talousnäkymiltään. Nyt vienti on heikentynyt ja maa taistelee talousvaikeuksissa.

Liettuassa olisi mukava piipahtaa uudelleen ja pysähtyä pitempään.

Kohti aurinkoa 26.12.

Tapaninpäivä

Aamulla kello viisi matka alkaa...

Pakkaamme autoon loput tavarat. Sitä ennen lapioimme polun tielle, kaivamme auton esiin lumikinoksesta ja ihmettelemme tihenevää lumisadetta. On pimeää ja hyytävän kylmää - on siis korkea aika lähteä.

Edessäpäin noin 5000 kilometriä matkantekoa kohti eteläisen Euroopan rannikkoa Fuengirolaa. Tarkoituksemme on rauhallisesti edeten ko

kea talvimatkailua Euroopan halki. Monet etelään matkaajat viilettävät 1000 km päivävauhtia. Me toteutamme slow travel ideaa, niin hyvin kuin kykenemme. Perusidea on taas kerran jättää sattumalle sijaa ja edetä tilanteen mukaan. Emme tee tarkkaa matkasuunnitelmaa, varaa yöpymispaikkoja etukäteen. Sen sijaan seuraamme tarkasti, mikä tilanne kussakin maassa on, siis lumitilanne ja ajokeli. Eli luottavaisin mielin slow travel seikkailu saa alkaa, sekalainen matkaseurue on valmis matkaan.

Mukana alkumatkasta neljä aikuista, 5 vuotias seikkailija sekä innokas Sissy Persikka pieni koiramme. Auto täyteen lastattuna, talvivaatteita, kesävaatteita, viihdykettä, matkaevästä, jännitystä, odotusta, matkakuumetta ja odottamatonta, tulevaa.

Ajokeli Helsinkiin on hurja, pimeää - lumisade ja kasaantunut lumi hidastaa matkantekoa. Elämme täällä ajoittain hyvin arktisissa olosuhteissa.

Lauttarannasta laivalla kohti Tallinnaa. Sissy koira on ihmeissään, mikä lienee moinen paatti.

Tuuli on kovaa ja laiva heiluu oikein kunnolla. Sissylle tulee paha olla, me muut selviämme lyhyen merimatkan ilman matkapahoinvointia.

Tallinnasta jatkamme iltapäivällä lumisateessa kohti Pärnua, joka on ensimmäinen pysähdyspaikkamme.

Pärnussa löydämme majapaikaksemme Muuli hostelin, lähellä satamaa.

Majapaikka on vaatimaton ja tällä kertaa ihan riittävä meille. Koira on ihan ihmeissään, mitä tämä nyt tarkoittaa, vieraat tuoksut ja oudot paikat. No tätä tulee jatkossa riittämään.

Illalla menen koiran kanssa iltalenkille, kauniissa lumen peittämässä maisemassa ihailemme Pärnun jouluvaloja. Kaunista, kaunista. Sissy juoksee innoissaan ja telmii lumessa. Koiran elämän huippuhetkiä.

Aamiaisen syömme viehättävässä kahvilassa. Piirakoita ja hyvää kahvia. Tästä tämä kahvilakierre alkaa. Ensimmäinen kahvila on viehättävä konditoria.

Vuoden vaihteessa maa siirtyy euroaikaan, saa nähdä nousevatko hinnat pilviin. Toivon, että näin ei tapahdu. Viro on niin mukava maa.

Ennen lähtöä hankin hyvin viisaasti villapuserolangat pienestä lankakaupasta pääkadun varrelta. Minullahan on jatkossa aikaa kutoa, mennä kutoen halki Euroopan. Saa nähdä tuleeko pusero valmiiksi ennen perille pääsyä.

Kukat Virolle ja onnea euroaikaan