Opettelin kesällä purjehtimaan, tuulet olivat mitä olivat. Nautin harvinaisen lämpimästä ja pitkästä helleaallosta. Odottelin talvea tulevaksi. Kaipasin lumen mukanaan tuomaa valoa. Haaveilin hiihtömisestä.
Kaipasin ihmisiä jotka ovat poistuneet luotani. Minulla oli ikävä Sissy koiraa, joka kuoli keväällä. Ihailin Pau koiran kahta pentua, niitä piti kyllä tulla neljä. Pennut olivat maailman söpöimpiä otuksia. Ihailin Kerttu kissaa ja hänen kesäistä vapauttaan mennä ja tulla.Viettää kesäpäivää kukkapenkin varjoissa.
Suunnittelin, unelmoin tuntikausia. Sain aikaan vähemmän. Tänä vuonna kohtasin kiehtovia ihmisiä, kuulin tarinoita muilta mailta. Kudoin paljon, luin vähemmän. Söin kilottain hedelmiä, join teetä ja nautin hyvästä kahvista. Hain kenkiä joita Pau aina piilottaa, hukkasin aurinkolasit, kastelin puutarhan kukkia. Remontoin vähemmän, en lentänyt lentokoneella. Kierrätin ja kompostoin. Jätin jäähyväiset monelle käytetylle vaatteelle ja tavaralle. Halasin, itkin ja lohdutin. Olin läsnä ja lähellä.
Olisin voinut tehdä sitä ja tätä. Mutta tämän ehdin ja miljoona muuta. Onneksi ja onnekseni.
Vuosi 2018 on täynnä näitä pieniä tapahtumia, minun elämääni nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti