Tänään Kalevalan päivänä on hyvä todeta, että uskon puhutun ja kirjoitetun kielen voimaan.
Lapselle puhuttu ja luettu kieli on niin tärkeää.
Avaammeko toisillemme oven kauneuden maailmaan kielen välityksellä.
Millä nimellä toisiamme kutsumme?
Onko arjessa käytetty kielemme karua ja sävytöntä?
Kirsi Kunnas puhuu siitä, miten tärkeä merkitys lastenkirjallisuudella on lapsen kielellisen kehitykselle ja ajattelulle.
"Puolen vuoden iässä lapsen kielikeskus aivoissa aktivoituu. Herkkyys kestää 2,5-3 v. Sinä aikana rakentuu kytkentäverkko, jota täytyy ruokkia inhimillisessä kontaktissa ja kielellisessä rikkaudessa."
Meidän tulee vaalia tätä kielellistä herkkyyttä itsessämme. Siitä pitää tehdä sydämen asia. "Lukekaa itsellenne runoja ääneen", sanoo Kunnas.
"Olen sielu, jolla on oma värähtely. Se pitää meidät hengissä."
Miten rikkaan kielen siirrämme sukupolvelta toiselle?
Lempilauluni/runo illalla on Tiitiäinen, metsäläinen, pieni menninkäinen... yhdessä laulettuna.
Hyvää Kalevalan päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti