Viime päivät olen raaputtanut, maalannut oven karmeja öljymaalilla saven sävyllä. Portaat on maalattu vaaleiksi.
"Olipa kerran keskeneräinen koti. Se tuntui huutavan: laita makuuhuoneen listat paikoilleen! Vaihda keittiön kaapinovet tai ainakin vetimet! Rakenna kuisti, keksi jostain säilytystilaa, yritä oppia pitämään lehdet ja kirjat paikoillaan! Sen ääni oli kova, hermoja raastava. Kummallisesti se huusi sitä kovemmin, mitä väsyneempiä talon asukkaati olivat. Se yritti sytyttää riitaa asukkaiden välille, saada heitä syyttämään toisiaan. Milloin ihmeessä sinä saat ripustettua sen kaapin seinälle? Kumpi tässä tekee enemmän kodin eteen?
Olipa kerran keskeneräinen koti. Se tuntui lupaavan: jos vain saat keittiöön lattialämmityksen, tulet onnellisemmaksi. Jos laittaisit kylpyhuoneen suihkukopin ja tapetoisti makuuhuoneen uudestaan, olisi vihdoin viimein ihanaa. Tai jospa muuttaisit kokonaan muualle? Sitten vasta olisi helppoa olla hyvä ihminen.
Mutta kun oikein tarkkaan kuunteli, niin eihän se ollutkaan koti, joka sellaisia puheli. Jonkun muun oli se ääni, joka ahdisteli ja vaati. Kun oikein tarkkaan kuunteli, niin koti sanoi: Opettele taas unelmoimaan. Älä vaadi vaan haaveile. Odota ja tee työtä. Sinä et tule valmiiksi, ja niin on hyvä. Minä en tule valmiiksi, ja niin sen kuuluukin olla."
Johanna ja Juha Tanska Talo minussa,
minä talossa
Tervetuloa meille keskeneräisyyden keskelle Loviisan Wanhat Talot tapahtumaan!
Leivon pullaa ja keitän kahvit. Niilo on luvannut pitää kahvilaa. Meillä saattaa tuoksua maali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti