Vanhempana, muistanhan kuunnella sinua.
Tarinoitasi, oivalluksia, ajatuksia maailman äärillä.
Muistanhan, että se on tärkeintä,
olla läsnä elämässäsi,
pitää kädestä ja ihmetellä yhdessä.
Muistanhan arjen sylissä,
kun puut kumartuvat syksyn tuulessa,
olla lähellä ajatuksiasi, tarinoitasi.
Miten pilvien väristä voi ennustaa sateen laadun.
Kiinnostuksesi luonnonilmiöihin, pallosalamaan.
Minkälainen kertomusten maailma odottaa lukemaan opettelevaa.
Kirjaimet, äänteet löytävät vähitellen toisensa.
Oivallus siitä, miten sanat muodostuvat.
Odottelua samalla kun päivät laukkaavat eteenpäin.
Mysteeri sanojen takana.
Meissä asuva runouden henki.
Kuuntelenhan sinua hiljaa.
Ja muistan lapsen itsessäni,
hapuilevan ja täynnä uskallusta.
Olemuksessa asuva ihmetys.
Välähdyksenomainen maailmasi kauneus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti