Olen viettänyt tunteja, monen monta hetkeä koiriemme kanssa. Ensin Sissy-neidin ja nyt uuden tulokkaan Paun kanssa. Torunut ja silittänyt, jutellut ja iltaisin katsellut valaistuja ikkunoita koirien nuuhkiessa maata.
Arkisen, jokapäiväisen kiintymyksen mittä on suuri.
Koirat saavat aikaan vastareaktion, ystävyyttä, luottamusta, koettelevat kärsivällisyyttä.
Kasvattavat minusta pikkuisen paremman ihmisen. En sano niille, että tänään ei minulle sovi ulkoilu,
ei tuolla säällä. Koirien puhdas riemu metsässä, juostessa, tavatessa. Voiko sen yksinkertaisempaa olla.
Lämpö joka siirtyy näistä eläimistä ihmiseen.
Yhteinen uusi polku metsässä, jonka vasta hiljattain löysimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti