Istun kangaspuiden ääressä.
Elettyä elämää, hyvin nukuttuja öitä,
rikki kuluneita lakanoita,
reikäisiä puseroita,
pöytäliinan läikkiä,
läpikuluneita, käytettyjä.
Sinisiä, vaaleanpunaisia, keltaisia, valkoisia kuteita.
Kuluneita päiviä, venyneitä tunteja,
reikiä unelmissa.
Ja niin rakkaita, omia
arkisia ja minut hyvin tuntevia.
Lähellä ihoa, ajatuksia.
Kaikki
Maton raidat.
Lattialla, jalkojeni alla,
kestävänä ja kauniina.
Astun jalallani ja kosketan,
elettyä elämää.
Muistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti