Niin korkea oli taivas...

Solveig II juhlaliputuksessa

Tuuleeko täällä? No tuulee, joka suunnasta, saaren takaa tuulensuunta vaihtelee. No keinuuko vene, kyllä keinuu ja purjehtiessa välillä kallistuu ja huisin kallelleen. Laivakoira Pau on varmaankin ihmeissään, jotta mihin karuselliin häneon tuotu. Onneksi väliajoilla on tarjolla sitä tärkeintä eli hienoja hajuja eri paikoissa eri kulmilla.

Tänään oli jo vihdoin purjehdusmeininki ja valittiin menosuunta tuulen mukaan. Siis tuulensuunta vaihteli. Mutta ihan haipakkaa kuljettiin ja kippari otti tuntumaa purjeiden kulmiin. Puntti totteli kuuliaisesti kipparin käskyjä ja pilssihiiri ihmetteli kupletin juonta.

Tämä purjehdustouhu vaikuttaa olevan aikamoista hääräämistä ja säätämistä riippumatta veneen koosta. Lähdön hetkellä touhutaan köydet ja poijut ja tulohetkellä kaikki tämä toistuu. Pikkuhiljaisen hitaasti tottuu näihin köysitouhuihin ja tavoitteenahan on sulava rantautuminen kahden Ranta nimisen kanssa niin, että rannalla oleva yleisö ei manööveriä haittaa. Siis purjehtiminen on varsinaista puuhamaata.

Välillä voi sitten seurata miten muiden veneiden touhut sujuvat.

Upea Sari Kaasisen kappale (Niin korkea oli taivas) illan kruunuksi.