Istuimme tutun kahvipöydän ääressä, tarjolla pullaa ja toscapalaa, sokeriastia ja kermanekka, pyhäkupit.
Vanhempani muistelivat.
- Muistatkos Eeva miten sinusta tuli minun akka?
- Muistan.
- Oltiin Norjassa tunturin laella ja sinne kävellä löntysti, keinuvilla askelilla lyhyt lappalaismies.
Se kysyi minulta - "Onko tuo sinun akka?"
- Kysy siltä, onko se minun akka, vastasin.
Lappalainen käveli Eevan luo ja kysyi: "Oletko sinä tuon akka?"
- Olen, vastasi Eeva.
Mies jatkoi matkaansa. Siitä alkoi yhteinen taival.
Sen jälkeen tehtiin nuotio ja keitettiin kahvit. Sitten vein sinut juna-asemalle.
Yhteinen taival, joka on jatkunut yli 50 vuotta. Onnellisuuden muisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti