Aamulenkillä nousen kukkulan laelle. Lissabon on kukkuloiden kaunis kaupunki. Vanha pariskunta kastelee aamuvarhaisella puutarhaansa, kauniilla paikalla kukkulan laella. Kävelen karttaa seuraillen, kauniita vanhoja rakennuksia ihaillen, ohitan kirkon ja laskeudun alas portaita. Tummahipiäinen tyttö katselee parvekkeelta alas. Tietääköhän hän miten uskomattoman kauniissa paikassa hän asuu. Miltähän tuntuisi herätä ja avata tuon parvekkeen ovi aamuisin, katsella herävää Lissabonia.
Aamiaisella tyylikkäitä ranskalaisturisteja. Päätämme jäädä samaan yöpaikkaan muutamaksi päiväksi, jotta kaikki sujuisi helpommin. Noa Goa hostelli sijaitsee hyvällä paikalla ihan keskustassa ja meillä on tilava huone. Ostamme Niilolle kesäsandaalit ja auringon lämpö hämmentää. Kävelemme Lissabonin keskustassa uutta kaupunkia tunnustellen ja syömme ensimmäisen kalalounaan.
Kävellen kaupungin kokee parhaimmin. Jotain tuttua ja paljon uutta. Värikäs katunäkymä, ihmisiä. Tämä on ehkä sitä parasta. Kaduilla riittää erirotuisia ihmisiä ihmeteltäväksi. Mustat miehet istuvat suuren puun alla varjossa. Naiset ovat pukeutuneet värikkäisiin kankaisiin. Raitiovaunut kolistelevat hitaasti kapeilla kaduilla. Piipahdamme Cafe Brasileirossa herkullisella hedelmäjuomalla. Kahvila on täynnä, ihmiset juovat kahvia ja herkuttelevat pienillä leivoksilla. Hintataso on edullinen.
Päivän tutkailtuamme nukahdamme jo hiukan Lissaboniin ihastuneina. Olemme yllättyneitä kaupungin leppoisasta ilmapiiristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti