Oppaita selailtuani lähdemme hakemaan antiikkimarkkinoita. Yhteen Lissabonin vanhimmista kauppahalleista. Hyppäämme bussiin, jäämme pois oikeassa kohtaa ja löydämme viehättävän kaupungiosan ja kauppahallin. Vanhoja tavaroitakin löytyy, melkein hankimme kaksi vanhaa taulua.
Lähipuisto on täynnä ihmisiä ja Niilo testaa leikkipuiston. Herkuttelemme aamupäiväkahvit lähikahvilassa. Kahvila on täynnä viikonlopun kahvittelijoista. Yksi upeimmista kahviloista täälläpäin.
Minä niin pidän ihmisten tavasta lukea lehteä ja nauttia viikonloppuna kahvilassa istumisesta. Siinä on rentoa tunnelmaa.
Hyppäämme takaisin bussiin ja vaihdamme natisevaan ratikkaan. Ratikalla kiipeämme ylös kukkulalle Alfamaa kohti. Ratikka mahtuu juuri ja juuri kapeita katuja pitkin, parkkeerattujen autojen välistä puikkelehtimaan kohti kukkulan korkeuksia. Kuskilla ei varmaan ole hermoja lainkaan. Jäämme pois kukkulan laella ja ihailemme alhaalla avautuvaa maisemaa. Antiikkimarkkinoita ei löydy, mutta alas laskeutuessa kuulemme Fadoa laulettavan ravintolan terassilla. Istahdamme kahvilaan ja maistelemme raikasta vinho verdeä ja paikallista juustoa.
Kävelyä ja kävelyä, katselua ja kesäpäivästä nautiskelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti