Lähtörutiinit suoritettu, aikainen lähtö, muutama tunti unta
ja sitten kohti Lissabonia.
Frankfurtin lentokentällä ihmettelimme ihmismassoja ja
lentokoneiden määrää.
Kuten joka matkalla haemme "matkarutiineita". Joko syödään,
miten toimitaan, minne mennään. Miten matkailu omassa ryhmässä sujuu.
Taas kerran huomaan, miten haastavaa irrottautuminen on.
Arjen rutiinit vievät mukanaan ja mitä intesiivisemmin niitä hoitaa, sitä
hurjemmin mieli kiinnittyy arjen askareisiin. Usein matkalle lähtiessä olen
niin rasittunut, että se tunne seuraa vielä lentokoneessa ja useamman päivän
matkaseurana. Olosuhteet muuttuvat, mutta omat tuntemukset muuttuvat vasta
viiveellä.
Irti päästäminen ja siirtyminen tähän hetkeen kokemaan ja
näkemään asioita – siinä tämän matkan teema.
Lissabonin kentällä etelän pehmeä lämpö on vastassa.
Miten parhaiten kuvailisin pohjoisen kesää – voimakas ja heleä.
Täällä Atlantin
rannikolla, kesä on pehmeä ja runsas.
Lentokentältä bussilla majapaikkaan ja iltapalalle
lähikorttelin Nicola kuppilaan.
Maistuva keitto ja omeletti hyvän kahvin
siivittämänä.
Sitten unten maille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti