Päivittäin etsin teon
sanoja elämääni,
jotta ymmärtäisin, kokisin, eläisin
kuten puhun ja ajattelen.
Pieniä, suuria tekoja. Arkisia, kauniita,
jotta olen yhä enemmän totta itselleni – toisille.
Joskus
teon sanat hämärtyvät, hyppään huolien karuselliin ja annan ajanvirran
viedä, suoritan elämää, touhuan arkisia.
Rakennan, korjaan
ja paikkailen.
Unohdan kehoni, hitaan, hiljaisen viisauden itsessäni,
muissa.
Annan vain mennä.
Kunnes
muistan pysähtyä.
Taas kerran, etsin teon sanoja elämääni, jotta
koen.
Pieniä teon sanoja.
Elän.
Elän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti