Mansikkapaikat - tällä lähes myrskytuulella

Mikäs sen mukavampaa kuuman kesän päivänä kuin lähteä lähiseutu (200 km säde) matkailemaan. Tarkoitushakuisesti myöhäisiä mansikoita metsästämään. Toiviomatkalle itään, sillä meidän pikkuruisella torilla (2 kojua) ovat mansikat vain muisto ohimenneestä sesongista.

Lappeenrannan tori 60-luvulla

Lappeenranta on kohteemme. Olen käynyt siellä kolme kertaa elämässäni. Pikkutyttönä lomamatkalla kun liikuimme upealla Saimaan laivalla. Ostimme Lappeenrannan torilta hienonapinateepaidan, sitten aikuisena hääjuhlassa ja Herra N kanssa matkalla Parikkalaan veljeni veneelle.

Kerrankin osaamme poimia rusinat pullasta ja keskittyä olennaiseen - kulinaarimatkailuun.

Menimme Lappeenrannan  torille ja ostimme maailman herkullisinta leipää - ruista ja hiivaleipää. Osa katoavaa kansanperinnettämme, leivänleipojien yhä harvenevaa kantaa.

Ruisleipä joka saa tiinusta taianomaisen juurensa ja paiston puu-uunissa. Ensin paistetaan ruisleipä sitten hiivaleipä. Mika Rantanen kertoi, että hänen äitinsä leipoi aikanaan leipää ja myi niitä torilla. Nyt on hänen vuoronsa.

Mika Rantanen Lappeenrannan torin leipämyyjä

Leipälaatikot ovat melkein tyhjät

Ennen toki leivät menivät kaupaksi saman tien. Ihmiset kävivät toreilla paljon ahkerammin.

Oijoi miten hyvän makuisia leivät olivat kun niitä kotona maisteltiin. Voisin niin näitä aina ostaa. Minä hyvä leivän harras fani. Haluaisin aloittaa kansanliikkeen torien ja lähiruoan puolesta tässä  markettien täplittämässä maassa. Tori on tavallisen kansalaisen oikeus.  Ei hifisteleviä kalliskojuja vaan rehellistä maukasta ruokaa.

TORIELÄMÄ KUNNIAAN – AIDOT MAUT JA AIDOT IHMISET!

Tein myös vertailevaa tuoreustutkimusta havittelemistani mansikoista. Voittajaksi selviytyi

Kesälahdelta tulevat mansikat. Virkeän näköiset vitamiinipommit, joita syksyn synkeinä hetkinä tiputamme jogurtin joukkoon elämäämme maustamaan. Kiitos mansikkatila Mäkelä saamistamme Rumba ja Polkka mansikoista! Elämämme onnellisuusaste nousi reippaasti mansikoittenne johdosta. On niin totta että kotimaisten mansikoiden makuaromit ovat ainutkertaisen hekumallisia auringonvalosta johtuen.

Strawberries

Mitäs vielä. Kulinaristimatka Lappeenrannassa jatkui mitä mainioimmalla lounaalla Avot Sie ravintolassa. Ah ja voi niitä burgereita ja ravintolan letkeää tunnelmaa. Se on juuri siitä kiinni, että näkee hiukan enemmän vaivaa ja laittaa maut kohilleen. Siitä syntyy erinomaisen maukas kasvisburger. Kiitämme siitä!

Keskustassa sijaitseva street food paikka

Vielä Vedyt ja Atomit satamassa ja ihastuttavan iloiset punaraitaessuiset kojumyyjät, auringonpaiste ja Saimaansiniset puhtaat aallot. ”Ol Saimaalla pienoinen kahvila, aalloilla seilaava…”

Vedyt ja atomit valmistuvat

Jaahas mikähän kruunaisi rusinat pullassa Lappeenrannassa. Yksi universumin parhaista kahveista, joka syleili sieluani syvältä. Ystävällinen, sinisilmäinen mies kassalla, kesäpäivä ja nautinto huipussaan. Onko ihanampaa? Tänne tulen tekemään pyhiinvaellusmatkoja kahvia siemailemaan. Lehmus kahvi kunniaan! Jota se toki on jo niittänytkin.

Coffee and then more coffee

Kiitän ja kumarran Lappeenranta. Juuri näin pystyt luomaan sen tunnelman mitä haen.

Ystävällisyys ja ihmiset tekemisen takana. Aidot maut, tunteet ja tunnelmat. Niistä koostuu

palvelun ja kesälomamatkailijan huippuhetket.

Kahvilan tunnelmaa

Illalla perkasin mansikat letkeästi lämpimässä tuulessa Joan Chamorron Summertime kappaleen  säestämänä.

Kesäelämää

Ps. Kävimme tarkistamassa oliko Solveig paikallaan laiturissa tällä tuulella ja näimme upean hollantilaisveneen vierasvenesatamassa. Purjeveneiden kaunottaresta huokui ”Alankomaiden merenkulkuhistorian tuulahdus” upeine puukoristeluineen. Minkälaistahan on purjehtia tuollaisella kaunokaisella? Satamassa tapasin myös veneilijäpariskunnan, joka oli yllätys yllätys lukenut Tällä tuulella -blogia. Siitä kaunis kiitos. Tosi mukava ajatella, että näitä rivejä luetaan!