Minun mieleni nauttii purjehtimisesta, tuulen voimasta.
Tuulen äkkinäisistä vaihteluista, merisäästä.
Yhden kokonaisen tunnin sisälle mahtuu tuulenpuuskia, tyyntyvää leppoista menoa,
pilvien mukana tulevaa puhuria. Tuuli yltyy hetkessä.
Koko ajan muuttuvaa.
Sadepilvi tulee lähelle merellä, tumma liikkuva pilvimassa.
Sateen jäljet näkee takanaan harmaana usvana.
Hangon regatan veneitä |
purjeen nosto, köysien sitominen, rantautuminen, toistuva ja aina erilainen lähtö laiturista.
Sulavia 10 lähtöjä on tullut jo useita.
Katselen mastojen merta satamissa ja lasken saalinkien määrää.
Ihailen veneiden kaunokaisia, mahonkisia moottoriveneitä,
purjehtimiseen luotuja iän kestäneitä veneitä joista pidetään hyvää huolta.
Olen tyytyväinen Solveig II, jossa sprayhood rapistuu tuulessa ja auringossa,
irtoavia osia korjataan ruuveilla.
Rosalan laiturissa näin ruotsalaisen aikalaisveneen, esikuvan Solveigille,
kaunottaren
seuraavana kesänä on veneemme
entistä ehompana. Maalattu ja puunattu.
Turussa tapasimme sattumalta miehen jonka veljen vene Solveig oli ollut.
Edelleen menossa mukana meidän kanssa tämä hyvä purjehtija,
tuulessa viihtyvä.
Tuulta varten tehty
ja nyt meidän.
Kömmimme jo tottuneesti pistopunkkaan
ja taivumme mutkalle kurotellessamme tavaroita.
Me miniatyyri-ihmiset Solveigin suojissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti