Koskako olen totta itselleni.
Kaikkine ajatuksineni ja tunteitten vyöryine.
Kiukun ja ärtymyksen puuskat vavisuttavat,
ne puhaltavat kuin odottamattomat tuulet,
vaihtavat suuntaa
ja ohjaavat harhaan.
Vievätkö ne perille, nuo odottamattomat
äkilliset puuskat.
Onneksi ei vain tasaista tuulta
vaan suunnanmuutoksia, tyyntymistä ja äkillistä viriävää tuulenvirettä
joka yltyy.
Hätkähdyttää olemassolollaan
tuo koetun lähelle
vie mennessään
ohjaa kulkua
on totta.
 |
| Veden välkettä Tammisaaressa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti