tiistai 28. huhtikuuta 2020

Näe hyvää

Päivänä, kun olin kotona, heräsin hyvän yöunen jälkeen virkistyneenä auringonpaisteeseen huhtikuussa.

Päivänä, jolloin heräsin aikaisin, ihailin valon leikkiä keltaisella salin seinällä. Muistelin pimeistä pimeintä talvea ja nautin lisääntyneestä valosta. Kohti valoisia öitä mennään kovaa vauhtia.

Aamuvarhaisella koin, että tästä tulee energinen päivä ja oloni tuntui kevyeltä.

Minulla on me ja vietämme yhdessä tämän kevään ja tulevan kesän.

Päivänä, kun olin kotona, en kaivannutkaan turkoosia merenvälkettä tai auringon paistetta hiekkaisella iholla. Minulle riitti hyvin tämä keittiö ja koiran tervehdys aamusella. Lämpö joka huokuu näiden seinien sisäpuolella.

Tänään keskityn siihen, mitä minulla jo on. Rakkauteen joka on kuin meren korkea aalto rannan kivien yli pyyhkivää, sielun sopukoihin virtaavaa. Kiitollisena siitä, mikä ympärilläni elää ja vahvistaa minua.

Päivänä, jolloin arjen pienet asiat ovat merkityksellisiä. Kukka piirongin päällä, puurokattila ja kahvikuppi.

Päivänä kun olin kotona ja kaikki tämä ennen kello kahtatoista. Päivän mietelauseena oli Saima Harmajan kirjoitus vuodelta 1932 siitä, miten linnut laulavat jo kilpaa.






keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Vanha ovi








Puhdistan yläkerran vanhaa ovea vanhasta maalista. Tämä on yksi lempipuuhistani. Poistan vanhan maalin ja maalaan oven uudelleen.

Hioessani maalipintaa mietin elämääni ja omaa terveyttäni. Odotan tärkeitä uutisia siitä, miten kehoni voi, miten soluni ovat parantuneet. Uutisen vaikuttavat elämääni ja elämäntarinaani. Pohdin elämääni tunteja samalla kun raaputan maalipintaa.

Kuin lahjana maalikerroksen alta paljastuu upea, vanha puupinta. Vanha ovi on kuin talon minulle antama lahja. Tämän oven olen kaikki nämä vuodet sisääni kätkenyt. Ihaile minua tuumaa ovi ja minä ihailen.

Saan hyviä uutisia terveydestäni. Elämä on täynnä yllätyksiä kuten oven kaunis vanha pinta.
Toivon ja ajatuksieni ovi.

Viikkoja kuluu ja raaputan oven toista puoltaaa. Se on rosoisempi ja pinta on epätasainen. Päätän maalata sen puolen, valkoisella puhtaalla öljymaalilla.

Maalatessani ajattelen maailman käännettä. Ihmisiä tässä universumissa, autioita Milanon katuja, terveyttä ja uhkakuvia tulevasta. Ovea maalatessani toivon koko universumille hyvää ja kaikkea arvokasta.

Miten paljon omat ajatukseni ovat muuttuneet lyhyessä ajassa. Ovi on kuin muistutus siitä miten ajatukset ja koko elämä voi muuttua hetkessä. Ja siinä se ovi kuitenkin on paikallaan, talon upeana lahjana minulle.






Muisto Napolinlahdelta jouluna 2019

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Lankalauantaita



Lankalauantaina heräsin auringonpaisteeseen hyvän yöunen jälkeen virkistyneenä. Sauna oli edellisenä iltana tehnyt tehtävänsä.

Tänään heräsin ajoissa ja ihailin valon leikkiä salin keltaisella seinällä. Muistelin pimeistä pimeintä talvea ja nautin lisääntyneestä valosta. Menemme kohti valoisia öitä ihastuttavalla vauhdilla.

Aamuvarhaisella tunsin, että tästä tulee energinen päivä ja oloni tuntui kevyeltä.

Tänään pidän itsestäni ja meistä hyvää huolta. Minulla on me ja selviämme yhdessä.

Päivänä, jolloin olin kotona, en kaivannutkaan turkoosia merenvälkettä tai auringon paahdett hiekkaisella iholla. Minulle riitti hyvin tämä keittiö ja koiran iloinen tervehdys aamusella.
Meidän kaikkien lämpö, joka huokuu näiden seinien sisäpuolella ja kevääseen heräävässä puutarhassa.

Tänään lankalauantaina keskityn siihen, mitä minulla on.

Rakkauteni, joka on kuin meren korkea aalto rannan kivien yli pyyhkivä, sielun syvyyksiin virtaava.

Olen kiitollinen siitä, mikä ympärilläni elää ja vahvistaa minua.

Tänään arjen pienet asiat ovat merkityksellisiä. Kukka piirongin päällä, puurokattila ja kahvikuppi.

Päivänä kun olin kotona ja kaikki tämä ennen kello kahtatoista.

Pidetään huolta itsestämme ja läheisistä!

Aurinkoista lankalauantaita!