Päivänä, jolloin heräsin aikaisin, ihailin valon leikkiä keltaisella salin seinällä. Muistelin pimeistä pimeintä talvea ja nautin lisääntyneestä valosta. Kohti valoisia öitä mennään kovaa vauhtia.
Aamuvarhaisella koin, että tästä tulee energinen päivä ja oloni tuntui kevyeltä.
Minulla on me ja vietämme yhdessä tämän kevään ja tulevan kesän.
Päivänä, kun olin kotona, en kaivannutkaan turkoosia merenvälkettä tai auringon paistetta hiekkaisella iholla. Minulle riitti hyvin tämä keittiö ja koiran tervehdys aamusella. Lämpö joka huokuu näiden seinien sisäpuolella.
Tänään keskityn siihen, mitä minulla jo on. Rakkauteen joka on kuin meren korkea aalto rannan kivien yli pyyhkivää, sielun sopukoihin virtaavaa. Kiitollisena siitä, mikä ympärilläni elää ja vahvistaa minua.
Päivänä, jolloin arjen pienet asiat ovat merkityksellisiä. Kukka piirongin päällä, puurokattila ja kahvikuppi.
Päivänä kun olin kotona ja kaikki tämä ennen kello kahtatoista. Päivän mietelauseena oli Saima Harmajan kirjoitus vuodelta 1932 siitä, miten linnut laulavat jo kilpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti