Näe hyvää

Päivänä, kun olin kotona, heräsin hyvän yöunen jälkeen virkistyneenä auringonpaisteeseen huhtikuussa.

Päivänä, jolloin heräsin aikaisin, ihailin valon leikkiä keltaisella salin seinällä. Muistelin pimeistä pimeintä talvea ja nautin lisääntyneestä valosta. Kohti valoisia öitä mennään kovaa vauhtia.

Aamuvarhaisella koin, että tästä tulee energinen päivä ja oloni tuntui kevyeltä.

Minulla on me ja vietämme yhdessä tämän kevään ja tulevan kesän.

Päivänä, kun olin kotona, en kaivannutkaan turkoosia merenvälkettä tai auringon paistetta hiekkaisella iholla. Minulle riitti hyvin tämä keittiö ja koiran tervehdys aamusella. Lämpö joka huokuu näiden seinien sisäpuolella.

Tänään keskityn siihen, mitä minulla jo on. Rakkauteen joka on kuin meren korkea aalto rannan kivien yli pyyhkivää, sielun sopukoihin virtaavaa. Kiitollisena siitä, mikä ympärilläni elää ja vahvistaa minua.

Päivänä, jolloin arjen pienet asiat ovat merkityksellisiä. Kukka piirongin päällä, puurokattila ja kahvikuppi.

Päivänä kun olin kotona ja kaikki tämä ennen kello kahtatoista. Päivän mietelauseena oli Saima Harmajan kirjoitus vuodelta 1932 siitä, miten linnut laulavat jo kilpaa.

Vanha ovi

Puhdistan yläkerran vanhaa ovea vanhasta maalista. Tämä on yksi lempipuuhistani. Poistan vanhan maalin ja maalaan oven uudelleen.

Hioessani maalipintaa mietin elämääni ja omaa terveyttäni. Odotan tärkeitä uutisia siitä, miten kehoni voi, miten soluni ovat parantuneet. Uutisen vaikuttavat elämääni ja elämäntarinaani. Pohdin elämääni tunteja samalla kun raaputan maalipintaa.

Kuin lahjana maalikerroksen alta paljastuu upea, vanha puupinta. Vanha ovi on kuin talon minulle antama lahja. Tämän oven olen kaikki nämä vuodet sisääni kätkenyt. Ihaile minua tuumaa ovi ja minä ihailen.

Saan hyviä uutisia terveydestäni. Elämä on täynnä yllätyksiä kuten oven kaunis vanha pinta.
Toivon ja ajatuksieni ovi.

Viikkoja kuluu ja raaputan oven toista puoltaaa. Se on rosoisempi ja pinta on epätasainen. Päätän maalata sen puolen, valkoisella puhtaalla öljymaalilla.

Maalatessani ajattelen maailman käännettä. Ihmisiä tässä universumissa, autioita Milanon katuja, terveyttä ja uhkakuvia tulevasta. Ovea maalatessani toivon koko universumille hyvää ja kaikkea arvokasta.

Miten paljon omat ajatukseni ovat muuttuneet lyhyessä ajassa. Ovi on kuin muistutus siitä miten ajatukset ja koko elämä voi muuttua hetkessä. Ja siinä se ovi kuitenkin on paikallaan, talon upeana lahjana minulle.

Muisto Napolinlahdelta jouluna 2019

Lankalauantaita

Lankalauantaina heräsin auringonpaisteeseen hyvän yöunen jälkeen virkistyneenä. Sauna oli edellisenä iltana tehnyt tehtävänsä.

Tänään heräsin ajoissa ja ihailin valon leikkiä salin keltaisella seinällä. Muistelin pimeistä pimeintä talvea ja nautin lisääntyneestä valosta. Menemme kohti valoisia öitä ihastuttavalla vauhdilla.

Aamuvarhaisella tunsin, että tästä tulee energinen päivä ja oloni tuntui kevyeltä.

Tänään pidän itsestäni ja meistä hyvää huolta. Minulla on me ja selviämme yhdessä.

Päivänä, jolloin olin kotona, en kaivannutkaan turkoosia merenvälkettä tai auringon paahdett hiekkaisella iholla. Minulle riitti hyvin tämä keittiö ja koiran iloinen tervehdys aamusella.
Meidän kaikkien lämpö, joka huokuu näiden seinien sisäpuolella ja kevääseen heräävässä puutarhassa.

Tänään lankalauantaina keskityn siihen, mitä minulla on.

Rakkauteni, joka on kuin meren korkea aalto rannan kivien yli pyyhkivä, sielun syvyyksiin virtaava.

Olen kiitollinen siitä, mikä ympärilläni elää ja vahvistaa minua.

Tänään arjen pienet asiat ovat merkityksellisiä. Kukka piirongin päällä, puurokattila ja kahvikuppi.

Päivänä kun olin kotona ja kaikki tämä ennen kello kahtatoista.

Pidetään huolta itsestämme ja läheisistä!

Aurinkoista lankalauantaita!

Kohtaamisia Marokossa

Berberinaiset jauhamassa arganöljyä Atlas-vuoristossa

Halusimme kohdata itselle vieraan kulttuurin, sen äänet, maut, tunnelmat ja kasvot. Teimme 10 päivän matkan Pohjois-Afrikkaan, uudelle mantereelle, uuteen maahan.

Perillä aistin vierauden tunteen, tuttuja piirteitä tai eleitä en löytänyt. Jokainen kohtaaminen jättää minuun jälkensä. Marokko sai minut hämilleen, vieraudellaan, kauneudellaan, koskettavuudellaan.

On niin tärkeää ravistaa ajoittain yltään tavanomaisuuden viitta ja kohdata uusia asioita, opetella olemaan avoimempi erilaisuutta kohdatessaan ja antaa uusien asioiden ajatusten ja kokemusten päästä ihon alle. Kohdata avoimesti myös omat ennakkoluulonsa.

Mausteiden maailmaa Marrakechissä

Mattoja kaupan Medina vanha kaupunki

Mandariinien aika

Mosaiikit varjoineen

Vuosi 2018

Vuonna 2018, joka hujahti nopeasti, ehdin tehdä monta asiaa. Vuosi koostui pienistä palapelin osista, mukaan mahtui värikkäitä, harmaita, vaaleita paloja. Palapelin muodostama kuva jää helposti huomaamatta.

Opettelin kesällä purjehtimaan, tuulet olivat mitä olivat. Nautin harvinaisen lämpimästä ja pitkästä helleaallosta. Odottelin talvea tulevaksi. Kaipasin lumen mukanaan tuomaa valoa. Haaveilin hiihtömisestä.

Kaipasin ihmisiä jotka ovat poistuneet luotani. Minulla oli ikävä Sissy koiraa, joka kuoli keväällä. Ihailin Pau koiran kahta pentua, niitä piti kyllä tulla neljä. Pennut olivat maailman söpöimpiä otuksia. Ihailin Kerttu kissaa ja hänen kesäistä vapauttaan mennä ja tulla.Viettää kesäpäivää kukkapenkin varjoissa.

Suunnittelin, unelmoin tuntikausia. Sain aikaan vähemmän. Tänä vuonna kohtasin kiehtovia ihmisiä, kuulin tarinoita muilta mailta. Kudoin paljon, luin vähemmän. Söin kilottain hedelmiä, join teetä ja nautin hyvästä kahvista. Hain kenkiä joita Pau aina piilottaa, hukkasin aurinkolasit, kastelin puutarhan kukkia. Remontoin vähemmän, en lentänyt lentokoneella. Kierrätin ja kompostoin. Jätin jäähyväiset monelle käytetylle vaatteelle ja tavaralle. Halasin, itkin ja lohdutin. Olin läsnä ja lähellä.

Olisin voinut tehdä sitä ja tätä. Mutta tämän ehdin ja miljoona muuta. Onneksi ja onnekseni.
Vuosi 2018 on täynnä näitä pieniä tapahtumia, minun elämääni nyt.

Mietteitä...

Tässä vaiheessa vuodenkiertoa, ennen joulua tulee mieleen, miten tärkeää on valita harkiten, välttää
turhaa ja tarpeetonta.


Miten mukavaa on ottaa joululaatikosta eskarissa tehty paperirullasta taiteiltu kynttilä.

Hellyttävän näköinen kapistus eteisen pöytää koristamaan. Tärkeitä kodin arvoesineitä,
joiden toivoo säilyvän joulusta toiseen. Tai ryppyinen enkeli, jonka siniset hiukset harvenevat
vuosi vuodelta.


Vuoden aikana unohtaa joululaatikon aarteet. Tutut esineet jotka luovat joulun tunnelman.

Olen huomaamatta jatkanut lapsuuskodin perinnettä.

Aatonaattona lattialle levitettiin tietty leveä räsymatto, punainen puinen joulukynttelikkö

pöydällä, olkipukki ja joululiina. Tutut kuusenkoristeet ja jouluruuat vuodesta toiseen samassa järjestyksessä.

Sytytän salissa kynttilän ja tunnelmoin pimeässä talvi-illassa.

Kotona

Koti jossa asun on osa minua,
tila jossa arvoni ja uskomukseni saavat elää rauhassa.

Kodin esineet ja tunnelma kertovat tarinoita elämästäni ja minusta.
Arvot todentuvat ja toteutuvat arjessa.

Kotini on rakennettu olemista ja nauttimista varten, meitä varten.
Yhdessäolon paikaksi.

Pikkuhiljaa olen itse rakentanut majaani, pesääni.
Paikkaa jossa voin levätä ja pysähtyä.
Tilaa jossa voin elää ja unelmoida.

Omaa paikkaa johon voin sukeltaa, peiton alla pehmeässä,
talvella vilttiin kääriytyneenä,
viipottaa villasukissa.

Olen löytänyt tässä talossa lempipaikkani,
paikat jossa puuhastelen.

Hämmennän kattiloita ja käännän kirjan sivuja.

Löytänyt paikkan jossa uudet ideat syntyvät, 

jossa päivittäiset rutiinit hoidetaan.

Täällä näen käteni jäljet,
maalatut seinät ja korjatut ikkunat.

Kodissamme on tilaa, ilmaa ajatuksille.
Kodin tunnelmassa näkyy välittäminen, eletyt hetket,
kiukku, kertomukset ja rakkaus.
Kukin huone on täynnä tarinoita edellisten asujien ja
meidän.

Jokainen meistä saa olla ja elää näissä huoneissa.
Tunteitten kirjoa ja elämän ääniä.
Pyyhkeitä ja pyyhittyjä pöydänpintoja.
Hukkuneita sukkia ja ryynipurkkeja.

Aamulla voisin kävellä läpi talon eri huoneiden.
Tervehtiä itseäni ja tilaa jossa elän.
Järjestää asioita omille paikoilleen ja jäsentää edessä olevaa päivää.

Hetkittäin, päivittäin luoda itselleni sopiva tila,
olla ja hengähtää. Olla sinut itseni ja kotini kanssa.

Olla riittävä, värikäs, avoin, inspiroiva,
ihan oman näköinen
kuten minä itse.