Myrskyä piilossa

Nauvossa vietämme keskikesän juhlaa, Kumlingessa tuulee yli 20 metriä sekunnissa. Tässä suojaisassa satamassa on mukava viettää juhlapäivää. Huomenna varmaankin jo jatkamme Seilin saarelle.

Yksi kahvipannu sinne tai tänne – ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötahtiä, sanoi Nuuskamuikkunen.

Tuulen ujeltaessa veneiden mastoissa pohdin, etten kaipaa elämääni asetelmia, varjotodellisuuksia.

Tämä hetki on tässä elettynä tarjolla.

Veden liplatus veneen kyljen alla ja lounas ihan kohta.

Laivakoira Pau

Sataa, sataa

Tällä hetkellä sataa, puutarhuri hymyilee, kotipihan viehättävät lehtokotilot nauravat

Pitkän hurjankuivan kevätkauden päätteeksi vihdoinkin sataa. 

Testaamme Solveig II sateenpitokykyä Högsårassa, Nauvossa. Tyypillisessä Suomen kesäsäässä pisarat pysyvät ulkopuolella.

Laivakoira ottaa ilon irti aamupäivän pitkillä unilla, Pilssihiiri on kokeilemassa kalaonneaan mato-ongella.

Välillä myös paistaa aurinko

Meren äärelle

Högsåran (vanhastaan Haukisaari) tuulisessa säässä kävelen kohti merta metsän läpi lintujen iltakonsertin saattelemana. Minttumaaria lähestyy ja hiekkatien varrelta löydän metsämansikoita, ajetun heinän tuoksua ja lopulta kävelyn päämäärän kohisevan vaahtopäisen meren. 

Ajatukseni risteilevät. Toisenlaisessa maisemassa asiat näyttäytyvät eri tavalla. Tätä olen  tullut hakemaan. Tuulta joka tuulettaa ajatuksiani, kesän tuoksuja ja unohtunutta retkeilijän sieluani. Tällä tuulella on hyvä olla.

Etsin itselleni kokemuksia, elämyksiä. Joudun ponnistelemaan matkan etenemisen suhteen, teen matkaa.

Kun olen kuullut jo paljon, haen hiljaisuutta. Kun olen nähnyt, haen yksityiskohtia ja sävyjä - haen rauhaa ajatella ja kokea.

Högsåran keisarinsatamassa Kemiössä pidämme tuulta pari päivää ja kierrämme saarta ristiin rastiin. Saari oli aiemmin tunnettu luotsiasemana. Kylän vanhat tilat ovat 1700-luvun luotsitiloja. ” Voidaan olettaa että Högsåra oli asuttu ennen ruotsalaisten muuttoa, sillä saarella oli paljon maatiloja, 1530-luvulla peräti viisitoista”, kirjoittaa Clara Henriksdotter-Puranen. 

Suuri saari tärkeän väylän varrella. Suurruhtinas Aleksanteri III vietti osan kesistä 1885-1894 perheineen ja hoveineen Högsåran pohjoispoukamassa ja siitä nimi Kejsarhamn. Saarella he tutustuivat paikalliseen kalastajaeukko Serafinaan, joka sai myöhemmin lempinimekseen Kejsar-Fina. Suuriruhtinas Nikolai II jahti Standard (4338 tonnia) ajoi 1907 karille matkalla Hangosta Rikalaan lähellä Högsåran saarta. Luotsi todettiin myöhemmin syyttömäksi tapahtuneeseen, sillä hän oli varoittanut etenemästä niin suurella aluksella alueella.

Saari on siirtynyt nykyaikaan ja tuulivoimaan Ilo, Frej ja Flora tuulimyllyt tuottavat energiaa saarelle, Kasnäsiin ja Taalintehtaalle. Myllyt on nimetty kylän kolmen työhevosen mukaan.

23 vuotta sitten vierailimme kipparin kanssa Farmors kahvilassa. Se oli juuri avattu pieni idyllinen kahvila. Tänään kahvilasta on tullut turistinähtävyys. Herkuttelimme suurilla kakkupaloilla Pilssihiiren ala-astevalmistujaiskahveilla. Ala-aste on onnistuneesti takanapäin. Katolta tipahti vesiryöppy juhlijan selkään juuri sopivasti. Laivakoira harjoitteli kahvilakäyttäytymistä ansiokkaasti.

Viihdyimme saarella – kiitos!

Vanha luotsitila koristeineen

Farmors Cafe kakkupalarivisto

Yksityiskohtia kahvilassa

Taatelintehdas

Ruukkimiljöö, vanhat kauniit rakennukset ja ensimmäinen kyläkierros sataman tuntumassa. 

Tunnelma Taalintehtaalla on mitä mukavin. Selkeästi tulevaa veneilysesonkia odotellessa.

Lähtö Taalintehtaalta ei mennyt ihan mallikkaasti, puuskittainen tuuli kun työnsi venettä hiukan väärään suuntaan, mutta selvisimme tilanteesta kohtalaisesti.

Ruukin asuntoja

Lähdössä...

Pakkasimme kotimme pakettiin ja kasvirivit ojennukseen purjehduksen ajaksi. Kotiin jäivät konttorikissa Kerttu sekä talon kesävieras kasvimaan seuraksi. Yllättävän suuri ponnistus oli saada maton hapsut suoriksi ennen lähtöä. Pääsimme lähtemään vasta kello viiden teen jälkeen. Lastasimme veneen tärkeimmällä eli ruualla ja siitä se ura urkenee kohti ulappaa.

Solveig oli odottanut meitä Mathidedalin satamassa viikkotolkulla ja vihdoin lähdimme. Sitä ennen piti kyllä käydä ostamassa paistinpannu unohtuneen tilalle ja kesä ensimmäiset mansikat torilta. Talven aikana unohtaa tuoreiden mansikoiden maun. Parempaa kuin mikään.

Matka Taalintehtaalle, yllätys yllätys alkoikin vasta illansuussa ja paikalle saavuimme kauniissa kesäillassa ennen puoltayötä. Gasti oli aikamoisen uupunut ja etenkin kokematon laivakoira ihmeissään. Hän on toki löytänyt oman makuusopen miniatyyripaatissa punkan alla.

Ensimmäinen legi koneella tuntui hitusen epätodelliselta. Vuosien jälkeen kartta kädessä navigoidessa reimareita auringonpaisteessa tähtäillen. Kaunis kesäyö.

Puntti keskittyy navigointiin

Konttorikissa Kerttu kotosalla

Solveigin kohtaaminen keväällä

Siellä se seisoi pukin päällä talven jäljiltä. 

Pesimme ja puunasimme, maalasimme ja vahasimme sen. Nosturinautonkuljettaja nosti veneen taitavasti vesille ja muutaman dramaattisen käänteen jälkeen veimme veneen läheiseen Matildedaliin odottamaan tulevaa matkaa.

Solveig II Meriteijossa

Solveig II seuranamme

Olemme hankkineet veneklassikon nimeltä Solveig II Meriteijoista. Veneen edellisiä vaiheita voi seurata Rantojen mies –blogista. Paattimme on sympaattisen oloinen alun perin ruotsalainen purjevene 70-luvulta. Jonkinmoista ”kosmeettista viilausta” tarvitaan, jotta paatti on priimakunnossa tulevilla purjehduksilla. Sekä puntti että pilssihiiri noviisit aiomme opetella nämä oikeat merenkulun termit ennen kuin kesä on lopussa. Joten puuhaa riittää niin kuin oli tarkoituskin. On paikkausta, maalausta ja retusointia sekä uuden oppimista.

Edellinen omistaja on blogissaan kertonut kaikesta kunnostuksesta minkä hän on veneessä tehnyt. Toivomme, että moottorin edellinen kuntoremontti kestää hyvin kesän matkat eikä se ala reistailemaan sen kummemmin. Se jää nähtäväksi…

                                       

                               

Näkymä Matildedalin satamassa