Viimeinen heinäkuuta

Kirjasto muistuttaa ystävällisesti eräpäivistä. Tänään maalaan illalla aidan lautoja. Aamulla kuuntelin niin mukavaa rupattelua arkisista asioista. Eikös rupattelu paljasta niin paljon meistä itsestämme. Toisten huomioon ottamista, hyveistä arvokkainta.

"Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja."   Goethe

Unikeon päivä

"What we pay the most attention to defines us" Diane Ackerman

Peili joka heijastaa valoa

Mikä on se "sosiaalinen perimä", jota siirrän sukupolvelta toiselle?
Minkälaiset tunnetilat ja reagointitavat?
Minkälaisia malleja ja elämänasennetta siirrän eteenpäin?
Mikä malli periytyy?

Kuulenko jossain kuin peilinä narinaa, nalkutusta, ojentamista, tiuskimista?

Muistanpas tänäänkin, muistutus siitä, että peili heijastaa valoa.
Ilmeet, eleet, energia välittyvät. Eikä se ole ollenkaan yhdentekevää.

Jaakkoko heittää kylmän kiven?

Eilen illalla katsoin erinomaisen elokuvan Einsteinista ja Eddingtonista. Yhteistyöstä mullistuksien aikakautena. "Onko mielesi avoin?" kysyi Eddington.

"Minussa on riittävästi taiteilijaa, jotta uskallan käyttää mielikuvitustani. Tieto on rajallista. Mielikuvitus pitää sisällään koko maailman."

Kiehtovaa ajatella, miten tietty hetki muutti maailmaa kohti suhteellisuusteoriaa.

Eilen puistossa ihailin vinttikoiran juoksua, liikkeen kauneutta, Sissy koira ihmetteli menoa ja yritti pysyä mukana.

Keltainen talo

Keltainen talo hiekkatien varrella, tänään auringonpaisteessa.

Touhu, joka virtaa läpi näiden huoneiden. Leikkihuoneen leikit, jotka jäävät kesken kunnes uudet leikit vievät tilan, verannan ilta-aurinko.

Keittiön alituiset askareet, astiapyyhkeet, tiskiharja, hiutalepussit odottavat yön yli vuoroaan,
muumikupit päällekkäin, suolakuppi lounasaikaan. "Isä on taas unohtanut suolan aamupuurosta".

Kaasuliekki hehkuttaa, liikkuvat tavarat paikasta toiseen. Koirantassu työntää leikkihuoneen oven auki,
kissan kehräys peittoa vasten.

Illalla kutsuvana houkutteleva sänky, iltalukeminen.

Ovenpielen keskusteluja, mikä kohta talossa on kuullut huutoja, minkä tuolin alle villakoirat hakeutuvat.
Missä on talon onnellisin soppi? Entäpä onko tässä talossa surullisen yksinäistä nurkkaa?

Heiluva trapetsi, paukahtava ovi, kulunut korkea kynnys.
Touhu, joka virtaa tämän talon läpi huoneiden.



Talossa on puuroa keitetty, rakastettu ja annettu myös talon elää omilla ehdoillaan,
tuprutella savua piipusta ja aivastella. Unikkojen aivan rauhassa levitellä siemeniään.
Kissantassujen tassutella. Nenäliinoja ja nukkavieruja tyynyliinoja.
Liiteristä halkoja jo rikkinäisellä pärekorilla.
Jatkuvaa lämmön tuottamista ja hakemista.

Talo täynnä tätä elämää ja talon ääniä, keittiön kellon tikitystä.

Lyhyitä hetkiä, yrttiteetä. Lattian maalausta ja ovien rapsutusta.
Ohimeneviä hetkiä, melkein sietämättömän kauniita. 
Vanhan omenapuun meille ensimmäiset kukat, 
kiukunpuuskia ja eripuraa.
Nukahtanut keskelle salin lattiaa kesken leikkien.

Kenelle on varattu paraatipaikka?
Vaihtuvat kirjapinot, vaeltavat lelut, paikoista taistelevat tavarat,
mikä valloittaa pöydän, mikä sohvan, 
hiipiikö koira salaa illalla simpukkatuoliin ja leikkii alakerrassa keisarinnaa.

Tänään talo paistattelee auringonpaisteessa.

Elämänhallintaa

"Elämä on liikkuva kuva, joka kehittyy ja muuttuu koko ajan paeten hallintaamme.
Vaikka haluaisimme pysäyttää jonkin hetken tai palata menneisyyteen, aika työntää
meitä vääjäämättä eteenpäin."    Kim Edwards

Aamuaskartelun tuloksena sain lahjaksi kirjanmerkin - piipunrassista, pampuloista ja paperista.

Ampiainen oli eksynyt työhanskaan. Villiviini yrittää puskea sisälle työhuoneeseen.

Päivän rytmi

Arkiset päivät lipuvat ohitse, lävitse tuttuun rytmiinsä.
Päivä jakautuu osiensa summaan, illalla toivoo, että ennakoitu yhtälö pitää paikkansa.
Aika arjen ankkurina, rutiinit ja rituaalit kävelykeppeinä.
Päivän rytmi lomittuu omiin ajatuksiin, illalla havahtuu tuntien menneen,
tartuinko niihin vai suoritinko päivän joustavaa rytmiliikuntaa,
kumarrellen aikaa ja nöyristellen tehtävälistan edessä.

Muistinko maistaa kahvin aromin, hedelmien mehun?
Annoinko rauhallisen hetken tarttua itseeni?
Luetut kirjoitusten pätkät,
tarkistinko valon määrän, ilman virtauksen.
Hymyilinkö?
Tunsinko yön tuoman virkeyden kehossani?

Keskipäivän kohokohta kello kahdentoista lyönti.
Tulinko vai meninkö?
Tauot ja viivähdykset tasaisen rytmin lomassa.
Ajatuksissa lomailu.
Askareet illan edellä,
valon väheneminen, rytmin hidastuminen.

Meille tärkeät tavut, naurut ja narahdukset.
Muistinko tänäänkin että olen tässä tällaisena,
omillani ja yhteydessä lähellä olijoihin,
olentoihin, rakastettuihin.
Sopivan suuruisena,
keskeneräisenä,
osana päivieni rytmiä,
oman aikani sykliä.