Keltainen talo

Keltainen talo hiekkatien varrella, tänään auringonpaisteessa.

Touhu, joka virtaa läpi näiden huoneiden. Leikkihuoneen leikit, jotka jäävät kesken kunnes uudet leikit vievät tilan, verannan ilta-aurinko.

Keittiön alituiset askareet, astiapyyhkeet, tiskiharja, hiutalepussit odottavat yön yli vuoroaan,
muumikupit päällekkäin, suolakuppi lounasaikaan. "Isä on taas unohtanut suolan aamupuurosta".

Kaasuliekki hehkuttaa, liikkuvat tavarat paikasta toiseen. Koirantassu työntää leikkihuoneen oven auki,
kissan kehräys peittoa vasten.

Illalla kutsuvana houkutteleva sänky, iltalukeminen.

Ovenpielen keskusteluja, mikä kohta talossa on kuullut huutoja, minkä tuolin alle villakoirat hakeutuvat.
Missä on talon onnellisin soppi? Entäpä onko tässä talossa surullisen yksinäistä nurkkaa?

Heiluva trapetsi, paukahtava ovi, kulunut korkea kynnys.
Touhu, joka virtaa tämän talon läpi huoneiden.



Talossa on puuroa keitetty, rakastettu ja annettu myös talon elää omilla ehdoillaan,
tuprutella savua piipusta ja aivastella. Unikkojen aivan rauhassa levitellä siemeniään.
Kissantassujen tassutella. Nenäliinoja ja nukkavieruja tyynyliinoja.
Liiteristä halkoja jo rikkinäisellä pärekorilla.
Jatkuvaa lämmön tuottamista ja hakemista.

Talo täynnä tätä elämää ja talon ääniä, keittiön kellon tikitystä.

Lyhyitä hetkiä, yrttiteetä. Lattian maalausta ja ovien rapsutusta.
Ohimeneviä hetkiä, melkein sietämättömän kauniita. 
Vanhan omenapuun meille ensimmäiset kukat, 
kiukunpuuskia ja eripuraa.
Nukahtanut keskelle salin lattiaa kesken leikkien.

Kenelle on varattu paraatipaikka?
Vaihtuvat kirjapinot, vaeltavat lelut, paikoista taistelevat tavarat,
mikä valloittaa pöydän, mikä sohvan, 
hiipiikö koira salaa illalla simpukkatuoliin ja leikkii alakerrassa keisarinnaa.

Tänään talo paistattelee auringonpaisteessa.