Tekemisen taito

Luen parhaillaan Jaana Venkulan hyvää kirjaa Tekemisen taito (2005).

Olen myös tänään silittänyt. Arki on täynnä asioita, jotka hankaloittavat tekemistä. Valitsen myös tietoisesti väärin ja perustelen valintaa sitten kaikin keinoin.

Sain silitysraudan aikoja sitten, halvan eikä se toimi hyvin. Johto kiertyy mutkalle eikä rauta silitä hyvin. Laite susi jo syntyessään. Silti olen käyttänyt sitä sinnikkäästi pitkän aikaa enkä ole ostanut uutta. Perusteena ei niinkään ole hiilijalanjälki tai kestävän kulutuksen ideologia, pikemminkin silkka laiskuus ja asioiden lykkääminen, ajatuksella kyllähän tämä tästä.

Kuitenkin joka kerta silittäessä harmittaa. Sama strategia toimii monilla muillakin elämän alueilla. Jokin vaan ei toimi, sen jopa tunnustaa, mutta ei tee mitään asian hyväksi. Tavat ja tottumukset ovat sitkeitä. Täysin järjenvastaista toimintaa, mutta niin totta. Monia, pieniä, käytönnön asioita, jotka vain ovat jääneet tekemättä. Pieniä käytännön hankaluuksia.

Huomenna ostan sen uuden silitysraudan ja menen hammaslääkäriin. Sitten onkin silityslaudan tuunauksen vuoro.

Valon talossa

"Tässä on opittu ymmärtämään koko elämän keskeneräisyys. Talon remontti on elämän vertauskuva, metafora. Tässä yhdistyy kaikki, sekä työ että elämä."

Tässä ote Kotiliedessä olleesta artikkelista, mukavia kuvia ja elämänoloista elämää. Hyvin kirjoitettu.

Tänään kuittien keräämistä. Konttorikissa Kerttu loikoilee auringontäplässä ja odottaa ulkoseikkailuja. Hän inhoaa lunta, toisin kuin Sissy.

Puroja, kohisten sulavaa lunta. Alkukevät, juuri tänään.

Kotoilua

Huomenna ilmestyy Kotiliesi, jossa on artikkeli meidän talosta. Päätoimittaja Leeni Peltola soitti ja kysyi haastattelua. Hän oli lukenut Auringon Puolella -kirjan ja käynyt syksyllä tutustumassa taloomme Wanhat Talot tapahtumassa.

Lehtijutun ansioista sain talon rumimman oven, kylpyhuoneen ovivanhuksen, maalattua ja kylpyhuoneen ikkunankarmit, ovenpielet, siivottua tuli... On jännittävä nähdä, minkälaisia kuvia artikkelissa on. Itse olemme niin tottuneita tähän keskeneräisyyteen, että emme huomaakaan näitä pieniä yksityiskohtia, jotka repsottavat. Tavoite tälle keväälle ja kesällehän on taas pintaremontin edistyminen. Portaatkin saadaan valmiiksi ja maalataan, maalataan... Pintojen rapsuttamiseenkin voi jäädä koukkuun.

Lehden kuvaaja oli ammattitaitoinen. Hän ei vaan räpsinyt kuvia vaan haki visuaalista estetiikkaa. Oli mielenkiintoista seurata ammattilaisen työskentelyä. Kotimme ei ollut stailattu tai sommiteltu. Toivomuksena oli, että kuvista välittyisi se täällä eletty elämä, elämänasenne. Koti on niin henkilökohtainen, täynnä omia tunnelmia ja ajatuksia.

Olen näin jälkeenpäin ajatellut usein, miten tärkein, kaikista tärkein on se tunnelma, joka omassa kodissa vallitsee. Löytyykö seinien sisältä iloa, valoa ja mukavia yhteisiä hetkiä.

Miten se muille välittyy.

Niilon ottama kuva herra Tossavaisesta.

Tovi

Dag Hammarskjöldin mukaan hiljentymishetki on

soivaa äänettömyyttä

sädehtivää pimeyttä

valoa, joka etsii vastaavaisuuttaan melodiassa,

hiljaisuutta, joka pyrkii kohti vapautumistaan sanoissa.

Maaliskuu

"It was one of those March days when the sun shines hot and the wind blows cold: when it is summer in the light, and winter in the shade." Charles Dickens

Lausutut sanat

Tänään Kalevalan päivänä on hyvä todeta, että uskon puhutun ja kirjoitetun kielen voimaan.

Lapselle puhuttu ja luettu kieli on niin tärkeää.

Avaammeko toisillemme oven kauneuden maailmaan kielen välityksellä.

Millä nimellä toisiamme kutsumme?

Onko arjessa käytetty kielemme karua ja sävytöntä?

Kirsi Kunnas puhuu siitä, miten tärkeä merkitys lastenkirjallisuudella on lapsen kielellisen kehitykselle ja ajattelulle.

"Puolen vuoden iässä lapsen kielikeskus aivoissa aktivoituu. Herkkyys kestää 2,5-3 v. Sinä aikana rakentuu kytkentäverkko, jota täytyy ruokkia inhimillisessä kontaktissa ja kielellisessä rikkaudessa."

Meidän tulee vaalia tätä kielellistä herkkyyttä itsessämme. Siitä pitää tehdä sydämen asia. "Lukekaa itsellenne runoja ääneen", sanoo Kunnas.

"Olen sielu, jolla on oma värähtely. Se pitää meidät hengissä."

Miten rikkaan kielen siirrämme sukupolvelta toiselle?

Lempilauluni/runo illalla on Tiitiäinen, metsäläinen, pieni menninkäinen... yhdessä laulettuna.

Hyvää Kalevalan päivää!

Rentoutuen - Firenze

Miksi järjestää kurssi Firenzessä?

Kauneus, kulttuuri ja tunnelma yhdistyy tässä pienessä, suuressa kaupungissa.

Italialaiset ovat mestareita tässä hetkessä elämisessä. Miten ottaa kaikki irti juuri tästä päivästä, lounaasta, kahvikupposesta...

Kurssilla käymme läpi pysähtymisen tekniikoita, rakennamme omaa kiireettömyyden metaforaa, mallitamme italialaisen kulttuurin koodeja, hetkeen viivähtämistä.

Tutustumme Citta Slow ajatusmaailmaan sen syntysijoilla.

Tällä kurssilla yhdistyy monta asiaa, ajatusta... alkukesän vehreys ja tilaisuus harjoitella ja oppia jokaiselle tärkeää arjen taitoa kiehtovassa ympäristössä.

Lämpimästi tervetuloa!