Päivät

Tunnemme itsemme onnekkaiksi. Nautimme tästä kaikesta Nazaressa, kalastajakylässä.

Löydämme täydellisen kaakeleilla päällystetyn talon. Yläkerran, josta näkee vastakkaiselle kukkulalle ja merelle.

Näköala - avara, aaltojen valkoinen harja.

Näköala - korkealle kukkulalle

Näköala - omaan elämään

Horisontti - olemiseen

Joskus päivät ovat täynnä toivoa - keskipäivään mennessä auringon säteitä.

Raikastava tuuli - hiussuortuvat tuulen viedä.

Kävely - meren rannalla pehmeässä hiekassa, ylöspäin kohti kukkulan lakea.

Joskus päivät ovat täynnä toivoa.

Sydän täynnä tätä kaikkea.

Kohti idylliä

Peniche oli kaunis varmaankin surffailijoiden paratiisi. Me tahdoimme kuitenkin vielä kurkistaa seuraavan mutkan taakse ja jatkoimme matkaa kohti Nazaren kalastajakylää, kohti pohjoista. Olimme kuulleet Lissabonissa, että kylä olisi kaunis. Muuta emme sitten tiennetkään.

Yksi matkustamisen kohokohdista on löytää ja yllättyä aina uudelleen. Ihastua ja jopa rakastua paikkoihin ja ohimeneviin hetkiin. Antaa itsensä tulla yllätetyksi.

Menimme taas bussilla ja kun saavuimme perille ei paikka vaikuttanut kummoiselta. Meri toki oli lähellä. Vedimme matkalaukkujamme ja menimme majapaikkaan mäen laidalla. Lissabonin tapaan Nazarekin on kukkuloiden kaupunki.

Jo matkalla yllätyimme. Merenranta lähellä, tohinaa ja touhua kaikkialla. Auringonpaistetta ja idylliä heti kättelyssä. Tänne jäisimme pitemmäksi aikaa...

Mercado - kauppahalli

Yksi vakiokohteitamme Etelä-Euroopassa matkaillessamme on kauppahallit. Kauppahallin tunnelmaa ei voita mikään. Kierrämme eri osastot, ihailemme kalatiskiä, hedelmiä, vihanneksia...

Penichessä kauppahalli oli keskellä kaupunkia, suuri ja avara. Herkuttelimme kirsikoilla ja nektariineilla. Mieli teki jo hankkia itse ruokaa ja valmistaa sitä. Tarjolla oli miekkaliljoja, yrttejä, vuohenjuustoa, leipää. Pienet tuottajat möivät omia tuotteitaan. Hinnat kauppahallissa ovat edullisempia kuin kaupoissa ja ihmiset käyvät säännöllisesti siellä ostoksilla. 

 

Kauppahallin runsaus ja värien kirjo on osa arjen kauneutta täälläpäin. Se poikkeaa olennaisesti markettien siisteistä tavarahyllyistä, steriilistä ja kylmästä, tehoilmapiiristä joka marketeissä vallitsee. 

Suomessa on niin paljon puhetta lähiruuasta ja terveellisestä ruokavaliosta, mutta missä ovat kauppahallit.

Mitä etsimme?

Tietysti sitä juuri oikeata ruokapaikkaa, sitä oikeata rantaa, sitä oikeata tunnelmaa. Peniche tarjoaa meille juuri oikeanlaista erilaisuutta. Perinteisen suomalaisen kulttuurisen koodin mukaisesti mekin haemme sitä aitoa ja ainutkertaista. Sitä me täällä löydämme ja se saa meidät hyvälle matkamielelle.

Niilo pienin ja innokkain matkamiehistä ostaa itselleen haavin kalastusta varten. Ranta sukunimensä mukaisesti hän rakastaa rannalla touhuamista. Eksyy siellä ehkä unelmiinsa.

Minun salaisia intohimojani on juuri sen oikean ja sopivan ruokapaikan metsästys, päivittäin. Paikallinen maukas ruoka riittää. Edullinen gourmet ruoka on se juttu.

Penichessä sunnuntaina syödään usein ulkona. Kiertelimme ja kaartelimme, osuisimmeko oikeaan. Hinnat ovat samansuuntaisia, makupuolella löytyy varmaankin eroja. Kalaa, kalaa ja kalaa. Sitähän täällä syödään. Aikamme tutkailtuamme päädyimme Sardinas ravintolaan ja söimme sardiineja. Tähänastisen matkamme parhaita. Mehukkaita, grillattuja herkullisuuksia. Hyvää viiniä ja jälkiruokana viereisen naisseurueen tunteikasta Fado laulua.

Strategiani ruokapaikan hakemisessa on sinnikkyys ja tarkka tuntoaisti. Yksinäisiä ja surullisen näköisiä kuppiloita tulee välttää. Paikalliset ihmiset, melu, tohina ja se jokin ovat melko varmoja merkkejä mahdollisista makunautinnoista. Talon viini kertoo paljon... Hyvä ruoka ja viini saa matkailijan hymyilemään.

Toinen käyttämäni strategia on kysellä kahviloista, kauppahalleista, kaupoista ravintoloita, joissa syö hyvin ja edullisesti. Matkabudjettimme on mitoitettu kohtuuhintaiseen herkutteluun. Niinpä myös Penichessä löysimme hiukkasen syrjässä olevan marisco - merenelävä ravintolan, jossa herkuttelimme simpukoilla ja kalalla. Naapuripöydän ranskalaiset söivät ensin Percebes äyriäisiä ja sitten taskurapuja. Percebes on suomeksi hanhenkaula. Sitä sanotaan maailman perhaimmaksi äyriäiseksi. Hanhenkaula kasvaa kivikossa mm. Penichen rannikolla ja kalastajat ovat erikoistuneet juuri tämän äyriäisen hankkimiseen. Nousuvesi vaikeuttaa niiden kalastamista ja työ on aikamoisen vaarallista. Paikan omistaja antoi Riston maistaa äyriäisiä ja kertoi niiden olevan maailman parhaita. Niitä viedään erityisesti Espanjaan, jossa niiden arvostus on suurta.

Penichessä yksi parhaista hetkistä olivat aamuhetket kulmakahvilassa. Konditoriassa asiakkaina olivat pääosin naiset. He joivat kahvinsa ja söivät sämpylänsä joka aamu kuulumisia vaihtaen. Mekin nautimme kahvin ja täytetyn sämpylän edullisesti ja viihtyisästi. Ollapa tällainen kahvila meidänkin lähitienoilla.

Kalastatajakylää etsimässä

Setubalissa emme kuitenkaan löytäneet hakemaamme unelmarantaa. Toki Troian ranta lauttamatkan päässä niemennokassa oli täydellisen kaunis, mutta menevä on ihmisen mieli ja jatkoimme matkaa kohti pohjoista.

Olimme kyselleet eri ihmisiltä missä kannattaisi käydä ja minne mennä. Setubalin turisti-infon viehättävä nainen kertoi, että Penichen kaupunki on hänen mielestään paras paikka tässä lähitienoolla. Joten sinne katsastamaan. Hyppäsimme bussiin, ohitimme Lissabonin ja todella pääkaupunki on kukkuloiden kaupunki.

Penichessä alkajaiseksi etsimme yöpaikkaa. Melkein menimme mukavan näköiseen majataloon, mutta majatalon pitäjä olisi halunnut viikon pysähdystä ja sehän on meille liian pitkä aika. Joten palasimme keskusaukiolle, jossa meitä odotti majapaikkaa tarjoavat mummot. Maria mummo vei katsomaan omaa apartementosta ja sinne päädyimme. Kaksi huonetta yläkerrassa. 25 € yö. Varsin sopiva matkan tässä vaiheessa. Fatiman pyhimyksen patsas tervehti mahonkipöydällä. Huoneet oli kalustettu tummilla, puisilla huonekaluilla. Viihdyimme peräti 5 yötä paikallaan rantakaupunkia ihmetellen.

Peniche on surffareiden suosiossa, koska rannan aallot ovat niin voimakkaita. Ilma oli lämmintä ja tuulista. Aurinko paahtavan polttavaa. Rannat olivat upeat, villit ja arvaamattomat. Surfasimme ranta-aallokossa leikisti ja katselimme miten mustiin sukelluspukuihin pukeutuneet miehet sukelsivat aaltoihin. Tämä on oikea merenranta. Ei pienten lepotuolien ja auringonvarjojen pilkuttama turisti hoitola.

Pidän

Mistä pidän …

Meren taiasta, 

merituulesta, 

vaaleasta rantahiekasta, 

siitä miltä aurinkotuuli tuntuu iholla.

Portugalilaisten ystävällisistä, yllättävistäkin hymyistä.

Kohteliaisuudesta, joka ihan hämmentää.

Portugalilaisten joustavuudesta.

Meren läsnäolosta kaikkialla, 

kalastajista,

meren ahavoittamista kasvoista,

kalaruoan arvostuksesta.

Vanhojen naisten mustista, kiedottavista esiliinoista.

Toisten huomioon ottamisesta.

Naisten paksuista tummista hiuksista. 

Miesten tummasta olemuksesta..

Taas kerran erilaisuuden huomaamisesta.

Kukista, joita on kaikkialla.

Jokaisen näkemäni kaupungin erilainen tunnelma. 

Lähtiessä jo kaipaan koettua. Muistanko tämän?

Itsestä ohikulkijana. 

Voin vain katsella ja antaa aistimuksien virrata. 

Minun ei tarvitsekaan

ottaa kantaa tai osallistua. 

Voin vain olla ja ihmetellä. 

Hakea asioita, jotka kiinnostavat.

Minulle annetaan siihen tila ja oma

rauha.

Kunhan vain maltan.

Lämmöstä, valosta ja tuulesta ihollani. 

Azeitao

Retki lähellä sijaitsevaan Azeitaoon. Vierailemme ranskalaisturistien kanssa vanhalla viinitilalla, maistelemme paikalisia leivonnaisia, syömme herkullisen lounaan. Täydellinen päiväretki.