Setubalissa emme kuitenkaan löytäneet hakemaamme unelmarantaa. Toki Troian ranta lauttamatkan päässä niemennokassa oli täydellisen kaunis, mutta menevä on ihmisen mieli ja jatkoimme matkaa kohti pohjoista.
Olimme kyselleet eri ihmisiltä missä kannattaisi käydä ja minne mennä. Setubalin turisti-infon viehättävä nainen kertoi, että Penichen kaupunki on hänen mielestään paras paikka tässä lähitienoolla. Joten sinne katsastamaan. Hyppäsimme bussiin, ohitimme Lissabonin ja todella pääkaupunki on kukkuloiden kaupunki.
Penichessä alkajaiseksi etsimme yöpaikkaa. Melkein menimme mukavan näköiseen majataloon, mutta majatalon pitäjä olisi halunnut viikon pysähdystä ja sehän on meille liian pitkä aika. Joten palasimme keskusaukiolle, jossa meitä odotti majapaikkaa tarjoavat mummot. Maria mummo vei katsomaan omaa apartementosta ja sinne päädyimme. Kaksi huonetta yläkerrassa. 25 € yö. Varsin sopiva matkan tässä vaiheessa. Fatiman pyhimyksen patsas tervehti mahonkipöydällä. Huoneet oli kalustettu tummilla, puisilla huonekaluilla. Viihdyimme peräti 5 yötä paikallaan rantakaupunkia ihmetellen.
Peniche on surffareiden suosiossa, koska rannan aallot ovat niin voimakkaita. Ilma oli lämmintä ja tuulista. Aurinko paahtavan polttavaa. Rannat olivat upeat, villit ja arvaamattomat. Surfasimme ranta-aallokossa leikisti ja katselimme miten mustiin sukelluspukuihin pukeutuneet miehet sukelsivat aaltoihin. Tämä on oikea merenranta. Ei pienten lepotuolien ja auringonvarjojen pilkuttama turisti hoitola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti