Viihtyisää...

Olemme vihdoin löytäneet pienen idyllin.

Brännskär on vanha kalastajatila, jonne on yhteistyössä Turunmaan Saaristosäätiön kanssa rakennettu pienimuotoinen ja luonnonläheinen vierasvenesatama.

Olemme jo vierailleet Airistolla ja Korppoströmin satamissa "karavaanarileireillä", joissa satamarakennukset ovat tiptop, veneet tiptop, köydet kauniisti kierretyt kannella ja kaikki modernin fine diningia.

Brännskärissä tunnelma oli idyllisempi ja kotikutoisempi. Toki isot purjeveneet ovat ihan stimmungissa ja kesäilta mitä hehkuvin.

Matka tänne oli pelkkää chillailua kevyessä tuulessa hissukseen edeten. Löydettiin se hetki ja tunnelma tiirojen kirkuessa ympärillä, pieniä luotoja ja kareja ihaillen.

Merkit reitin varrella (ihan niinkuin elämässäkin) ovat tärkeitä. On tärkeää löytää suojaisia satamia ja poijuja jotka pitävät tuulessakin.

Brännskärin kahvilan tunnelmaa

Niin korkea oli taivas...

Solveig II juhlaliputuksessa

Tuuleeko täällä? No tuulee, joka suunnasta, saaren takaa tuulensuunta vaihtelee. No keinuuko vene, kyllä keinuu ja purjehtiessa välillä kallistuu ja huisin kallelleen. Laivakoira Pau on varmaankin ihmeissään, jotta mihin karuselliin häneon tuotu. Onneksi väliajoilla on tarjolla sitä tärkeintä eli hienoja hajuja eri paikoissa eri kulmilla.

Tänään oli jo vihdoin purjehdusmeininki ja valittiin menosuunta tuulen mukaan. Siis tuulensuunta vaihteli. Mutta ihan haipakkaa kuljettiin ja kippari otti tuntumaa purjeiden kulmiin. Puntti totteli kuuliaisesti kipparin käskyjä ja pilssihiiri ihmetteli kupletin juonta.

Tämä purjehdustouhu vaikuttaa olevan aikamoista hääräämistä ja säätämistä riippumatta veneen koosta. Lähdön hetkellä touhutaan köydet ja poijut ja tulohetkellä kaikki tämä toistuu. Pikkuhiljaisen hitaasti tottuu näihin köysitouhuihin ja tavoitteenahan on sulava rantautuminen kahden Ranta nimisen kanssa niin, että rannalla oleva yleisö ei manööveriä haittaa. Siis purjehtiminen on varsinaista puuhamaata.

Välillä voi sitten seurata miten muiden veneiden touhut sujuvat.

Upea Sari Kaasisen kappale (Niin korkea oli taivas) illan kruunuksi.

Tälläkö tuulella - vastatuulella

Elämässä ja purjehtiessa sattuu olemaan vastatuulta. Meillä näin kävi juhannuspäivänä. 

Nauvon jälkeen navigoiden moottorin kanssa putputellen pysähdyimme Kirjaisten satamaan. Rauhallinen ihastuttava satama – suosittelen lämpimästi. 

Söimme Bystrand ravintolassa erinomaiset purilaiset saaristolaishyvillä ranskalaisilla ja tyytyväisyys levisi mieleen ja kehoon. Poijat kävivät tunnelmallisessa saunassa ennen iltaruokaa. 

Kyllä arvata saattaa jotta uni maittaa.

Pellon pientareen kukkaloistoa

Keskikesän juhla

Laakso

Kukaan ei ottanut kädestä ja sanonut:

pidä varasi.

Tässä on nyt.

Laakso jonka näet, sen polveilevat vedet

Piiloiset metsät ja lauha ilma

niityt ja vihreät lähteet

tämä laakso on nimeltään Rakkaus.

Kukaan ei sanonut:

Kulje hitaasti.

Varo ettet kiiruhda matkaa

Ettet usko toiseen laaksoon

Suurempaan josta olet kuullut

Toista ei ole

Sinua varten

Viivy

Paina mieleesi jokainen lehti.

Kukaan ei sanonut:

Tämä on nyt.

Tämä on paljon.

Tämä on kylliksi.

Ihan yksin minä juoksin laakson halki

Vasta kun katsoin takseni käsitin:

Sen näköinen se oli.

Se se oli.

Solveig von Schoulz

Rakkaudentäytteistä juhannusta!  

Myrskyä piilossa

Nauvossa vietämme keskikesän juhlaa, Kumlingessa tuulee yli 20 metriä sekunnissa. Tässä suojaisassa satamassa on mukava viettää juhlapäivää. Huomenna varmaankin jo jatkamme Seilin saarelle.

Yksi kahvipannu sinne tai tänne – ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötahtiä, sanoi Nuuskamuikkunen.

Tuulen ujeltaessa veneiden mastoissa pohdin, etten kaipaa elämääni asetelmia, varjotodellisuuksia.

Tämä hetki on tässä elettynä tarjolla.

Veden liplatus veneen kyljen alla ja lounas ihan kohta.

Laivakoira Pau

Sataa, sataa

Tällä hetkellä sataa, puutarhuri hymyilee, kotipihan viehättävät lehtokotilot nauravat

Pitkän hurjankuivan kevätkauden päätteeksi vihdoinkin sataa. 

Testaamme Solveig II sateenpitokykyä Högsårassa, Nauvossa. Tyypillisessä Suomen kesäsäässä pisarat pysyvät ulkopuolella.

Laivakoira ottaa ilon irti aamupäivän pitkillä unilla, Pilssihiiri on kokeilemassa kalaonneaan mato-ongella.

Välillä myös paistaa aurinko

Meren äärelle

Högsåran (vanhastaan Haukisaari) tuulisessa säässä kävelen kohti merta metsän läpi lintujen iltakonsertin saattelemana. Minttumaaria lähestyy ja hiekkatien varrelta löydän metsämansikoita, ajetun heinän tuoksua ja lopulta kävelyn päämäärän kohisevan vaahtopäisen meren. 

Ajatukseni risteilevät. Toisenlaisessa maisemassa asiat näyttäytyvät eri tavalla. Tätä olen  tullut hakemaan. Tuulta joka tuulettaa ajatuksiani, kesän tuoksuja ja unohtunutta retkeilijän sieluani. Tällä tuulella on hyvä olla.

Etsin itselleni kokemuksia, elämyksiä. Joudun ponnistelemaan matkan etenemisen suhteen, teen matkaa.

Kun olen kuullut jo paljon, haen hiljaisuutta. Kun olen nähnyt, haen yksityiskohtia ja sävyjä - haen rauhaa ajatella ja kokea.

Högsåran keisarinsatamassa Kemiössä pidämme tuulta pari päivää ja kierrämme saarta ristiin rastiin. Saari oli aiemmin tunnettu luotsiasemana. Kylän vanhat tilat ovat 1700-luvun luotsitiloja. ” Voidaan olettaa että Högsåra oli asuttu ennen ruotsalaisten muuttoa, sillä saarella oli paljon maatiloja, 1530-luvulla peräti viisitoista”, kirjoittaa Clara Henriksdotter-Puranen. 

Suuri saari tärkeän väylän varrella. Suurruhtinas Aleksanteri III vietti osan kesistä 1885-1894 perheineen ja hoveineen Högsåran pohjoispoukamassa ja siitä nimi Kejsarhamn. Saarella he tutustuivat paikalliseen kalastajaeukko Serafinaan, joka sai myöhemmin lempinimekseen Kejsar-Fina. Suuriruhtinas Nikolai II jahti Standard (4338 tonnia) ajoi 1907 karille matkalla Hangosta Rikalaan lähellä Högsåran saarta. Luotsi todettiin myöhemmin syyttömäksi tapahtuneeseen, sillä hän oli varoittanut etenemästä niin suurella aluksella alueella.

Saari on siirtynyt nykyaikaan ja tuulivoimaan Ilo, Frej ja Flora tuulimyllyt tuottavat energiaa saarelle, Kasnäsiin ja Taalintehtaalle. Myllyt on nimetty kylän kolmen työhevosen mukaan.

23 vuotta sitten vierailimme kipparin kanssa Farmors kahvilassa. Se oli juuri avattu pieni idyllinen kahvila. Tänään kahvilasta on tullut turistinähtävyys. Herkuttelimme suurilla kakkupaloilla Pilssihiiren ala-astevalmistujaiskahveilla. Ala-aste on onnistuneesti takanapäin. Katolta tipahti vesiryöppy juhlijan selkään juuri sopivasti. Laivakoira harjoitteli kahvilakäyttäytymistä ansiokkaasti.

Viihdyimme saarella – kiitos!

Vanha luotsitila koristeineen

Farmors Cafe kakkupalarivisto

Yksityiskohtia kahvilassa