tiistai 10. heinäkuuta 2018

Onnenkantamoinen

Tuulisen päivän päätteeksi saavumme Rosalan saarelle Hiittisiin.

Tuulisen yön jälkeen lähdemme kävelylle ja matkalla eteen tulee itsepalvelubageri munkkeineen ja

saaristolaisleipineen.

Jatkoimme matkaa ja hiekkatien varrella meren rannalla oli katukeittiö. Oman panimon olutta ja

herkulliset burger leivät naudan liha sisuksena ja höystönä herkkuja. Emme aavistaneet emme

ennakoineet, että tällainen onnenkantamoinen täällä Rosalassa. Joskus kosmiset väreilyt ovat

kohdallaan ja bistro hypähtää eteen. Oli paikka ollut avoinna kokonaiset kolme päivää. Myyjinä

viehättävä pariskunta. Onnea ja menestystä!




Iltaisin

Iltaisin annan veneen tuudittaa itseni uneen.

Raikas melkein ulkoilma tainnuttaa väsyneen

hyvään syvään uneen.

Toivotan itselle, lähellä oleville, universumille hyvää,

hyvää unta, hyvää oloa,

hyvyyttä jaettavaksi.



Sorsa chillaa

Juuri nyt on hyvä

Rakas koiramme Pau Certofina on saanut kaksi pentua, 1 poika ja 1 tyttöä.

Tammisaaren tammikujan päässä Knipanin vieressä ja kauniin laiturin lähellä on ihana olla.

Seurata veneiden kiinnittymistä ja lähtöjä. Sunnuntaipäivänä jolloin on aikaa.

Kierrellä kaduilla ja kurkkia ikkunoista.

Katsella auringossa kiitäviä purjeveneitä merenlahdella.

Ajatella josko asuisi vaikka täällä tämän vihreän puiston laitamilla.

Vanhassa erisävyisen keltaisessa hirsitalossa ja paseeraisi laiturilla ihan vain

huvikseen. Sunnuntaisin jolloin on aikaa ja kesäpäiviä.

Hymyjä metsästäen.






Knipan Tammisaari



Koira vartioi residenssiä

Meren keinuntaa

Meren keinunta korvissa kun olemme olleet laineilla koko yön ja päivän.

Minun mieleni nauttii purjehtimisesta, tuulen voimasta.

Tuulen äkkinäisistä vaihteluista, merisäästä.

Yhden kokonaisen tunnin sisälle mahtuu tuulenpuuskia, tyyntyvää leppoista menoa,

pilvien mukana tulevaa puhuria. Tuuli yltyy hetkessä.

Koko ajan muuttuvaa.

Sadepilvi tulee lähelle merellä, tumma liikkuva pilvimassa.

Sateen jäljet näkee takanaan harmaana usvana.



Hangon regatan veneitä

Mieleni nauttii harjoittelusta, hypyistä laiturille, nopeista muutoksista,

purjeen nosto, köysien sitominen, rantautuminen, toistuva ja aina erilainen lähtö laiturista.

Sulavia 10 lähtöjä on tullut jo useita.


Katselen mastojen merta satamissa ja lasken saalinkien määrää.

Ihailen veneiden kaunokaisia, mahonkisia moottoriveneitä,

purjehtimiseen luotuja iän kestäneitä veneitä joista pidetään hyvää huolta.

Olen tyytyväinen Solveig II, jossa sprayhood rapistuu tuulessa ja auringossa,

irtoavia osia korjataan ruuveilla.


Rosalan laiturissa näin ruotsalaisen aikalaisveneen, esikuvan Solveigille,

kaunottaren

seuraavana kesänä on veneemme

entistä ehompana. Maalattu ja puunattu.

Turussa tapasimme sattumalta miehen jonka veljen vene Solveig oli ollut.

Edelleen menossa mukana meidän kanssa tämä hyvä purjehtija,

tuulessa viihtyvä.

Tuulta varten tehty

ja nyt meidän.

Kömmimme jo tottuneesti pistopunkkaan

ja taivumme mutkalle kurotellessamme tavaroita.

Me miniatyyri-ihmiset Solveigin suojissa.




Olla totta



Koskako olen totta itselleni.

Kaikkine ajatuksineni ja tunteitten vyöryine.

Kiukun ja ärtymyksen puuskat vavisuttavat,

ne puhaltavat kuin odottamattomat tuulet,

vaihtavat suuntaa

ja ohjaavat harhaan.

Vievätkö ne perille, nuo odottamattomat

äkilliset puuskat.

Onneksi ei vain tasaista tuulta

vaan suunnanmuutoksia, tyyntymistä ja äkillistä viriävää tuulenvirettä

joka yltyy.


Hätkähdyttää olemassolollaan

tuo koetun lähelle

vie mennessään

ohjaa kulkua

on totta.



Veden välkettä Tammisaaressa

Välillä kotisatamassa





Kotikorttelissa on kirjasto, jossa metsästän tiedon rippeitä.

Pirstaloitua todellisuutta ja joidenkin ajattelemia ajatuksia.

Ihmiset kävelevät kirjat kädessään, kirjan rivit odottavat lukijaansa.

Isosta ikkunasta katselen ulkoilevaa koiraa ja odotan päivän sadekuuroa.

Tuuli ei ota laantuakseen.

Luettu kirja kädessä, palautetaan ja mietitään luettuja rivejä.

Ystävämme tuuli

Viileä pohjoistuuli toi meidät kotiin tuulensuojaan.

Pohjoinen puuskatuuli viilensi hirsitalomme ja kesä veti henkeä.

Kaksi kokonaista pionia kukkii, toinen tavanomaisen kaunis, toinen herkän monivärisen elegantti.

Yksi isokokoisen kaunis hurmaus riittää.

Pioni on noussut pihassani kukkien aateliin.


Kuivan kauden jälkeen tarkistin kasvimaan rivistöt huomaten kuinka porkkana ei jaksanut itää,

perunat ovat sinnikkäitä,

osa pavuista jäi nukkuman ylös nousematta.


Eilen ihailin naapurinkaisan puutarhan kauneutta aurinkotuulipaisteessa.

Pysähdyin itsetehdyn äärelle,

kurkutkin ovat kauniita kohotessaan vihreinä.



Matkalla bongattu kasvihuone