torstai 19. heinäkuuta 2012

Juhlakulkue

Konttorikissa Kerttu pyydysti juuri pulskan kärpäsen ikkunalta. Villiviini rehottaa seinustalla.

Me tarvitsemme rutiineja, jotka kiinnittävät meidät arkeen ja erityiseti juhlaan.

Monet tavat ovat meille niin itsestäänselviä, että emme huomaa niiden olemassaloloa. Jotkut tavat tulevat vuosi vuodelta tärkeämmiksi. Miksi aina teen näin, haluanko että kesään kuuluu joka vuosi ne samat tutut asiat, aamurutiinien tutut kaavat, asiat illan edellä. Minkälainen päivä on minulle juhlaa?
Rutiinit ovat useimmiten kulttuurisidonnaisia, koodeja joita noudatamma jopa tiedostamatta.

Rikkautta on päästä kurkistamaan erilaista kulttuuri kuvastoa. Minua kiehtoo hetket, jolloin en oikein ymmärrä miksi asiat tehdään juuri noin. Kun yritän löytää järkeviä selityksiä asioille tietämättä ihan tarkkaan.

Lähdimme kuusivuotiaan kanssa uimarannalle aamupäivällä kevein askelin. Pysähdyimme kuuntelemaan soittokunnan soittoa ja jäljitimme reitin kohti rummutusta. Soittokunta meni rannan lähellä sijaitsevan kirkon luo. Siellä alkaisi pian San Antonion kulkue, joka kulki läpi kaupungin ja ylös San Antonion kirkolle.

Sisällä kirkossa oli valmiina kannettavat pyhimykset. Niihin oli kiinnitetty 5, 10, 20 euron seteleitä. Penkkejä vasten nojasi kantokeppejä ja ihmiset juttelivat iloisesti. Jäimme kirkon ulkopuolelle odottamaan kulkueen lähtöä. Paikalle saapui aina vaan enemmän ihmisiä. Pieniä lapsia, joilla oli eläimiä mukanaan korissa tai pienessä leikkiautossa. Kyyhkyjä, kalkkuna, kaneja... Kaikilla kulkueeseen osallisujilla oli kaulassaan samanlainen pyhimyskoru.

Pyhimyspatsaita oli kahdeksan, Fatimaa kantoivat naiset. Edellä kulki pieni kauniisti puettu tyttö, joka heitti ruusun terälehtiä kadulle. Viimeisenä kävelivät nuori poika ja tyttö käsi kädessä. Perinteisiin asuihin pukeutuneet naiset kantoivat kuivattua kalaa verkon päällä. Koreissa oli ruokaa ja juomaa.  Pappi käveli katoksen alla koko matkan. Vastapäätä meitä ollut vanhempi nainen polvistui maahan papin kävellessä ohitse. Kuusivuotiaskin katseli ihmeissään tapahtumaa.  Kuulin, että eläimet tuotiin siunattavaksi ja sen jälkeen ne myytiin huutokaupalla kirkon avustamiseksi.

Vaikuttava juhlakulkue pyhän Antonion kunniaksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti