Muistoja

Kotona keltaisessa talossa etupihalla Nömmen torilta ostettu ruusu kukkii. Kesäsade ropisee ja Peppi on kuivumassa pyykkinarulla katoksen alla.

Portugalin matka on muisto, johon palaan.

Muistot, joita kerään ja jotka säilön sydämessäni.

Muistot, jotka ovat osa minua, elettyä elämää.

Mitä olisin ihmisenä ilman muistojani.

"Elämäni muistot vaativat tilaa riippumatta siitä, milloin asiat ovat tapahtuneet tai kuinka paljon aikaa ne ovat vieneet. Välähdyksenomaiset hetkien muistot vievät melkein kaiken tilan, kun taas vuosien mittaista ajanjaksoista ei ole jäänyt jälkeäkään." "Minä pelkään, että kadotan muistot kaikkein arvokkaimmasta ajasta koko elämässäni." - Linda Olssonin kirjoittamasta erinomaisesta kirjasta Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.

Arvokasta aikaa olivat erityisesti Nazaren kylässä vietetyt päivät. Ne tahtoisin säilyttää onnen katalysaattorina elämässäni. Tuulen, meren ja ihmiset ja maiseman joka avautui edessäni.

Menneisyydestä meidät erottaa vain ohut kaistale aikaa.

Kuin verho tuulessa. Aika ajoin sen läpi voi nähdä ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia yhtä selvästi kuin ohikiitävät hetket.

Nazaren kylässä on läsnä menneisyyden todellisuus. Kalastajat kuivaamassa turskaa rannalla auringonpaahteessa. Naiset perinteisissä puvuissaan, pienille kujille nostetut grillit, joissa kala kypsyy. Meren läsnäolo, ahavoituneet kasvot, rikkaus.

Nuo ohikiitävät hetket ja muistot tänä sadepäivänä.

On olemassa erilainen menneisyyden verhoama todellisuus, verho jonka raosta pääsin kurkistamaan ja se tekee omasta maailmastani rikkaamman.