Aamupäivällä ajamme hetken vielä pienempää tietä Rhonen laaksossa kylien läpi viiniköynnösten ympäröimänä. Pysähdymme huoltoasemalle, jossa on myös paikallisten viinien myymälä. Ostamme muutaman pullon mukaamme. Viinitiloja näkyy joka puolella.
Vaikka on sunnuntai ja kaupat ovat kiinni, päätämme poiketa Dijonissa, sinappien kotikaupungissa, joka on melkein matkan varrella. Ajamme kaupunkiin, joka on täynnä autoja. Teemme siis kierroksen kauniissa kaupungissa ja Mirkka saa ostettua sinapit tuliaisiksi.
Palaamme moottoritielle ja matkanteko etenee hyvää vauhtia. Illansuussa Nimesin lähellä alamme etsiä hotellia, mutta tällä kertaa meillä on huonompi tuuri. Paikat ovat suljettuja tai sitten liian kalliita. Päädymme lopulta "tienvarsihotelliin", etelän palmut huojuvat kylmässä viimassa. Olemme kuitenkin saapuneet jo "vihreälle vyöhykkeelle" ja talven lumet ovat jääneet taakse. Talvimatkailun yksi haittapuolista on se, että yöpymispaikat saattavat olla melko vilpoisia, varsinkin jos on hotellin ainoana asiakkaana. Villasukat ja pitkät kalsarit ovat tarpeen. Lisäksi talven kylmä kosteus on aikamoista, sen olin jo päässyt unohtamaan.
Matkan yksi etapeista Barcelona häämöttää ajatuksissamme. Varaan meille hostelin, jossa koirat ovat sallittuja asiakkaita. Barcelonassa monet hotellit eivät salli koiria. Mutta hostelli Agua Alegre Eixamplessa on koiraystävällinen paikka. Tuntuu ihan epätodelliselta, että tänä iltana olemme jo Barcelonassa.
Tänään on maanantai. Mirkka on jo pitkään haaveillut siitä, että kaupat olisivat auki. Koko uusivuosi ja Puente eli välipäivät olivat vapaapäiviä ja nyt vihdoin arki alkaa. Päätämme mennä meille tuttuun Carrefour super / hypermarkettiin. Ranskan S market. Suuri, valtava valikoima kaikkea mahdollista.
Tietenkin ruokaosastolle, ihmettelemään valtaisaa kalatiskiä ja simpukoiden hintaa. Mirkka ja Jyri ostavat herkkutuliaisia, me ostamme matkaevästä. Valikoimat ovat häkellyttävän monipuoliset.
Lounasaikaan pysähdymme taas pieneen kylään. Ranskassa lounasaika on vähän aiemmin kuin Espanjassa, muistelemme. Ravintolaa ei näy, kiertelemme yksisuuntaisia katuja pitkin. Jännitys kohoaa, olemmeko me tänään onnekkaita. No kysäisen nuorelta pariskunnalta, Où es ... He näyttävät 50 metrin päähän baariin, josta ei kyllä uskoisi että se on ruokapaikka. Kertovat, että siellä on tyypillistä paikallista ruokaa. Sinne siis.
Niilon taidetta retkikunnastamme ravintolan lautasliinaan.
Baaritiskillä miehet juovat kahvia ja olutta. Menemme peremmälle ja siellähän se kylän lounaspaikka on melkein täynnä ihmisiä. Alkupalat, pääruoka taivaallista kanaa. Taas vuosien jälkeen maistan tämän herkullisen kastikkeen, hyvin hautuneen kanan ja HERNEITÄ. Ranskalaiset ja minä rakastamme herneitä. Niinhän se oli. Hyvää rosé viiniä, raikasta ja virkistävää. Rosé viinin ystävä kun olen, siis hyvän sellaisen.
Jälkiruokana piste iin päälle, tarte tatin. Omenatorttu. Paras mitä Mirkka on maistanut.
Rentoutudun, olen päässyt perille, herkuttelun alkulähteille, makuhermoni kihelmöivät. Nautin. Sitten expressot. Tavallinen ranskalainen lounas.
Aurinkokin on ilmestynyt taivaalle ja paistattelemme päivää lounaan jälkeen. On ihan hämmentävää nähdä tämä valo ja lämpö. Pitkän ja lumisen ajomatkan jälkeen. Olemme kuin koloista kaivautuneet myyrät, jotka ihmettelevät valoilmiötä. Katselemme Niilon kanssa kun miehet pelaavat petanqueta aukiolla. Taitavasti ja harkitusti kuula lentää.
Jotta tämä matkapäivä olisi täydellinen saavumme Rousillonin viinialueelle. Tuttua seutua, jossa olemme ennenkin matkailleet. Pysähdymme summamutikassa Fitun kylässä viinitilalla.
Maistelemme tynnyreistä laskettavaa punaista, valkoista, rose viiniä. Mirkka hankkii myös tälle alueelle tyypillistä Muscatel viiniä tuliaisiksi. Itse otamme mukaamme roseeta ja punaviiniä, hinta 2.80 € litra. Erinomainen maku.
Nyt kohti Barcelonaa. Pyrenneiden halki. Illan jo hämärryttyä. Kartasta katson missä päin keskustaa hostali sijaitsee. Eixamplessa. Barcelona ei ole kaikkein helpoin paikka kartanlukijalle. Kaupunkia ympäröi suuret ohitustiet ja liikenne on ruuhkaista. Mutta vasemmalta kiertäen tulemme keskustaan ja tutuille kulmille. Olemme asuneet tässä kaupungissa 7 vuotta. Nyt monen vuoden jälkeen palaamme ja olo on nostalginen.
Saavumme hostaliin ja viemme auton vielä parkkihalliin. Auton kanssa Barcelonassa ei ole mitenkään helppo yhtälö. Linja-autoaseman lähellä on kuitenkin kohtuuhintainen halli. Autosta joutuu pahimmillaan maksamaan 40 € vrk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti