Hostalin ikkunasta näkyy eräs näistä yksityisistä pikkukaduista, pienet pihat talojen edessä, hyvin kaunista, yksityinen pieni kadunpätkä. Eixamplen kaupungiosa perustettiin 1859 Katalonian teollistumisen yhteydessä. Vanha muurilla ympäröity kaupungi oli käynyt liian pieneksi ja kaupunki laajeni "maaseudulle". Cerdà suunnitteli kaupungiosan, jossa on hyvä elää. Asemakaava on selkeä, rakennukset eivät saaneet olla yli kolme kerroksisia, talojen suljetuille sisäpihoilla on kauniit puutarhat. Cerdàn mielestä asuntojen tulee olla ilmavia ja valoisia. Maan parhaat arkkitehdit Antonio Gaudi, Josep Puig, Lluis Domènech i Montaner suunnittelivat rakennukset.
Modernismin kehto oli syntynyt. Vielä nykyisinkin voimme ihailla näitä kauniita rakennuksia. Talojen ensimmäisessä kerroksessa on pieniä liikkeitä, lukemattomia ravintoloita sekä kahviloita. Barcelona on täynnä pikkuputiikkeja. Siitä pidän. Parin korttelin päässä on Gaudin suunnittelema rakennus.
Lähdemme aamupäivällä tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Mirkka haluaa mennä Boqueriaan - suureen kauppahalliin, menemme tuttuun maustekauppaan, sitten lounaalle ... Ahnehdimme kaikkea ja Barcelonahan tarjoaa näitä mahdollisuuksia.
Kadulla kävellessä vastaan tulee hyvin tuttu suurkaupungin haju. Hajut jäävät hyvin mieleen. Tuoksu liittyy tunteisiin. Kaupat käyttävät nykyisin tätä hyväkseen ja vaatekaupassa tuoksuu raikkaalta, toisessa ylelliseltä, yrttikaupassa vihreältä. Kävelemme Plaza de Catalunyalle. Tämä tuntuu niin hurjalta, monen vuoden jälkeen astella taas näillä jalkakäytävillä. Ihmiset ovat pukeutuneet lämpimiin talvivaatteisiin, tyylikkäitä saappaita, villaisia takkeja, miehillä on kaikilla kaulaliinat. Katalonian aukiolla Niilo intoutuu säikyttämään puluja huutaen - hus harakka, hus harakka. Hän kiitää pitkin aukiota ja on onnellinen. Minä henkäisen syvään ja ajattelen - täällä taas.
Kävelemme alaspäin Ramblasia pitkin. Ramblas ei ole muuttunut, on kukkien Ramblas, eläviä patsaita, kortteja, kahviloita. Poikkeamme sivukadulle Ravalin kaupungiosaan. Kurkistamme kahvikauppaan, ostamme vastapaahdettua kahvia, sama mies sitä edelleen myy. Seuraavaksi tuttu leipäkauppa, jossa on ihania keksejä ja "integral" leipää.
Boqueria, ruoka-aitta, josta löytyy kaikkea. Mirkka ihastelee erityisesti merenelävä osastoa ja edullisia hintoja. Minä ihastelen sitä, miten kauniista hedelmät ja vihannekset on aselteltu, myös hedelmien kirjoa.
Kävelemme vanhan kaupungin läpi kohti kaupungintaloa. Aukiolla on kaunis jouluseimi, josta löytyy myös Katalonian erikoisuus kakkaava paimen puun juurella. Vastapäisessä rakennuksessa loppiaisaattona kuninkaan lähetti ottaa lapsia vastaan. Lähetille voi esittää lahjatoiveet. Menemme Niilon kanssa jonoon odottamaan vuoroamme. Niilo esittää rohkeasti toiveensa kuninkaan lähetille, hän haluaisi lahjaksi autokirjan. Ei muuta. Kylläpäs oli mukavaa. Tällä aikaa Mirkka ja Jyri käyvät tutustumassa katetraaliin.
Sitten etsimme Gispertin maustekauppaa. 1800-luvulla perustettu, arvostettu kauppa, tuo maahan mausteita sekä pähkinöitä, kaikki on tuoretta ja koko kauppa on niin upea. Ihme ja kumma löysin kaupan vuosien jälkeen. Hämärää, vanhat, rusketa hyllyt täynnä herkkuja, taateleita, paahdettuja manteleita, pippuria, kahvia. Kaupankäynti on niinkuin ennenvanhaan. Tiskin takana on ystävällisiä myyjiä, jotka pakkaavat tavarat ruskeisiin pusseihin, joissa kaupan nimi on painettu vihreällä. Pähkinät punnitaan tarkasti. Kun tavarat on valittu ja pakattu, mennään kassalle, jonne myyjä huutelee ostosten määrät. Kassalla sitten maksetaan. Palvelu on henkilökohtaista ja jotensakin niin miellyttävää.
Hyppäämme bussiin ja menemme lounaalle Grazian kaupunginosaan, entiseen kantapaikkaamme. Tämä on vähän niin kuin pyhiinvaellusmatka. Jännittää, onkohan tyttöjen paikka vielä olemassa. Tutut kadunkulmat, entinen asunto, satoja kertoja olen sen oven avannut. Kaupat ovat vaihtaneet omistajaa, muuten kaikki on ennallaan. Ja Singular ravintola on auki - jippii. Astumme sisään, paikka on melkein täynnä puoli kahdelta. Meille järjestyy kuitenkin pieni pöytä. Lounas 10 euroa, alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, viini. Raaka-aineet erinomaisia, valmistus huolellista. Siitä on kyse. Asiakkaat otetaan huomioon. Olen haltioitunut. Sieluni on ravittu. Paikka on hyvin vaatimaton, olennaista on itse ruoka. Pidän siitä, että rakenteisiin ei satsata kaikkea, sen sijaan itse asia on tärkeintä. Tyytyväisinä kävelemme takaisin hostaliin.
Paikallaan ei kuitenkaan malta olla vaan lähdemme kauppahalliin hakemaan Mirkalle ilmakuivatun kinkun pötikkää, tuliaiseksi. Matkalla piipahdamme Vinconin design liikkeessä ja näemme kulkueen eli kuninkaiden kulkue liikkuu jo tänä iltana Graziassa. Paimeniksi, tontuiksi pukeutuneet heittelevät karamelliä ja lapset ovat valmiina pusseineen kadunkulmissa. Ihmisiä on liikkeellä valtavat määrät. Haen Riston ja Niilon seuraamaan tätä näytelmää ja Niilo keräilee innoissaan karamelliä taskuihinsa silmät säihkyen. Menemme kulkueen jälkeen tuttuun kauppahalliin ostoksille. Oh heijaa, kauppahalli onkin kunnostettu hienoksi, samat kauppiaat ovat kuitenkin paikalla. Hymyilevä oliivikauppias, vakio hedelmäkauppa. Löydämme kinkun ja Mirkka on tyytyväinen. Iltakahville ja tyytyväisenä majapaikkaan. Aikamoinen ahnehtijoiden päivä. Niilo on kaikkensa antanut. Väsähtää kotimatkalla. Eikä ihme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti