Kunkinkaiden kulkue 5.1.

Aikaisin aamulla Mirkka ja Jyri lähtevät lennolla takaisin Helsinkiin. Me jäämme tänne Barcelonaan vielä pariksi päiväksi, vähän hengähtämään. Tänään on loppiaisaatto ja kuninkaat saapuvat tänä iltana kaupunkiin.

Aamupäivällä metsästän kirjakaupasta Niilolle lahjaa, jonka kuninkaat ovat tuoneet yön aikana. Sitten menemme taas samaan paikkaan lounaalle, ruoka on yhtä maittavaa kuin eilenkin.

Loppiainen on tärkeä tapahtuma täällä Kataloniassa, se on itämaan tietäjien juhla. Ensimmäisinä vuosisatoina kristinuskon historiassa loppiainen oli jouluakin tärkeämpi juhlapäivä. Nykyään sitä pidetään joulunajan päätöspäivänä.

Kolmen viisaan miehen, los Reyes Magos, ja katalaaniksi, els Reis Mags d´Orient, juhla on vuoden kohokohta, lasten juhla. Tietäjät saapuvat kameleineen ja tuovat lapsille lahjoja. Loppiaisaattona lapset lähettävät toivomuskirjeitä kuninkaille. Yöllä tietäjät tulevat taianomaisesti idästä tuomaan näitä lahjoja. Lapset jättävät oven taakse tietäjille ja kameleille juomaa ja ruokaa virkistymistä varten. Melchioria pidetään tietäjistä nuorimpana, Caspar on vaaleaihoinen ja hän tuo leluja. Balthasar on tummaihoinen ja pukeutunut kuin arabi. Hänen tehtäväkseen jää antaa hiilikimpale tuhmille lapsille.

Tässä tarina, jota lähdimme katsomaan via Laietanille. Vaikka olemme asuneet Barcelonassa vuosia, emme koskaan ole nähneet kulkuetta. Se oli meillekin yllätys. Kadun varrella oli jo kokoontunut paljon ihmisiä odottelemaan. Kuninkaat olivat jo aiemmin saapuneet satamaan laivalla ja nyt kulkue lähtisi kiertämään pitkin kaupungin katuja. Varasimme itsellemme hyvät paikat jalkakäytävän viereltä, Niilo ihmetteli lasten ja ihmisten määrää. Ympärillä olevia lapsia selvästi jännitti.

Ensimmäisenä saapuivat upeat ratsastajat kiiltäväturkkisine hevosineen. Hevoset tottelivat ja me ihailimme. Hevoskulkuetta seurasi kadun puhdistajat, puhdistus oli toki tarpeen.

Yli tunnin kestävä show oli vailla vertaansa. Kuvat kertovat siitä enemmän kuin sanat. Keräsimme karamelliä ja tarroja. Ihailimme ja ihmettelimme. Vieressä olevat lapset laittoivat omia toivomuskirjeitä ohi kulkeviin postilaatikoihin. Kulkue oli tiainomainen.

Viimeisenä saapui Balthasar ja tuhmia varten tarkoitettua polttavaa hiiltä. Koskaan en ole nähnyt vastaavaa. Tyytyväisenä palasimme hostaliin täpötäydessä metrossa. Vaikutti siltä, kuin koko kaupunki olisi ollut liikkeellä.