Ajallinen etäisyys

Filosofi Hans-Georg Gadamer on puhunut ajallisesta etäisyydestä, jota pitää olla ymmärtämistä vaativan asian ja ymmärtämisen välissä. Yksilö ja yhteisö ymmärtää syvemmin, nyansoidummin ja kokonaisvaltaisemmin, kun jää aikaa keskustella ja reflektoida. Kun jää aikaa ymmärtää yhdessä, toinen toistemme ymmärrykselle rakentaen. Juuri sellaisesta etäisyydestä meillä on tässä ajassa pulaa. Siis; ajasta ymmärtää. Ymmärtämisen ajasta. Näin Koski pohtii kirjassaan Arkiähky.

Yksi tärkein syy olla etäällä Suomesta ja arjen rutiineista on hankkia itselleen aikaa ajatella tai aikaa olla ajattelematta. Jälkimmäinen on elinehto sille, että edes jonkinlainen ajatustoiminta on mahdollista. Hankkia aikaa pitkille ajatuksille.

Avoimeen keskusteluun perustuva, erilaisille näkemyksille avoin ja yhteistä näkemystä etsivä ajattelu on hidasta. Sivistystieto (Bildung) heijastuu ihmisen koko toiminnassa, eikä tie tällaiseen tietoon ole lyhyt ja vailla vaivaa. (Koski 2008)

Luin tänään lehdestä, että ihailemani kirjailija Bo Carpelan on kuollut. Yksi oman aikani suurista ajattelijoista ei ole enää täällä. Carpelanin kaltaisia ei ole monta tässä universumissa. Jos muistaisin siteeraisin hänen upeimpia runojaan. Niissä jää ajatuksille aikaa.

Istua ajatuksiinsa vaipuneena

oikeassa paikassa

juuri oikealla hetkellä

vaipuneena ajatuksiin

havaita oma rajallisuutensa

ymmärtää pieniä sirpaleita

avoinna vastaantuleville ajatuksille

ymmärtäen arvostaa omaa rajallisuuttaan.

Tänään paistaa taas aurinko ja elämänmeno on vilkasta ulkona.

Onneksi tunnen, että ajatuksissani on jo tilaa niille pitemmille ajatuksille.