Ihailen täkälaistä koirakulttuuria. Koirien annetaan tervehtiä toisiaan rauhassa ja sitten jatketaan matkaa. Suurin osa tapaamistamme koirista on hyvin koulutettuja. Onneksemme yhtään uhkaavaa tilannetta ei ole syntynyt. Täällä on liikkeellä paljon pieniä koiria, espanjan vesikoira on suosittu rotu.
Ihaillen katselen niitä koiria, jotka seuraavat isäntäänsä vapaina ja tottelevat pienillä käskyillä kaiken, odottavat ja kulkevat kauniista vierellä. Tämähän on se tavoitteemme. Olemme siitä toki hyvin kaukana. Sissy vetää, pureskelee kaikkea eteen tulevaa, haistelee ja maistelee. Hänhän on vielä pentu. Koulutusuramme on aluillaan.
Olemme tavanneet kiiltäväturkkisen mäyräkoira Negritan, pikkaraisen Manuelin, rotuja kaikenlaisia, iloisia ja eläväisiä koiria. Pentuja ja vanhuksia. Rakkaita omistajilleen.
Meidän Sissy Persikka sen kun kasvaa, kohta on aika mennä koiraparturiin leikkaamaan turkki. Sissy osaa jo toki istua, mennä maahan, tulla viereen. Parhaillaan harjoittelemme odottamista yksin, se onkin vaativampi temppu. Sissy osaa erittäin hyvin napata likaista pyykkiä, sukkia. Hän on jo muutaman kerran napannut pöydältä jotakin. Myös johdot ovat kiinnostavia, samoin kaikki syötävä mitä kadulta löytyy.
Tänä aamuna menemme aamulenkille meren rantaan auringon juuri noustessa. Aurinko nousee nopeasti horisontissa pyöreänä oranssina pallona. Sissy Persikka kävelee vierellä kuin enkeli, on iloinen ja ottaa koko ajan kontaktia minuun. Hän antaa vihjeen siitä, miten hän saattaa joskus vielä käyttäytyä - kuin ajatus. Loppumatka toki menee hyppelyksi. Toivoa on, toivoa on. Tämä on koiranelämää parhaimmillaan. Harmi vaan, että hiekkarannalla telmiminen on kielletty sakon uhalla.
Aamuisin meitä vastaan tulee usein tummahiuksinen, vahvasti meikattu kadunlakaisija nainen. Hän tekee aamukierrostaan uppoutuneena omaan maailmaansa, kuulokkeet korvilla, joskus flamencoa laulaen. Tämä rantakatu on hänelle tutusta tutuin. Vastaan tulee paljon kävelijöitä, suomalaiset erottaa sauvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti