Helmikuun hurmaa

Helmikuu muuttaa kaupunkia, englantilaisturistit saapuvat. Rannan hotelleihin saapuu asiakkaita ja ravintolat ottavat rantatuolinsa esille, maalaavat seiniä valkoiseksi ja siivoavat rantahiekan. Ja sinnehan karaistuneet britit hyökkäävät aurinkoa palvomaan. Itse kuljen rantabulevardia pitkin visusti villapaita päällä. Nämä iäkkäämmät englantilaiset ovat hyvin mukavia ja miellyttävän oloisia.

Sateisen ja kolean jakson jälkeen tuntuu kuin koko kaupunki heräisi uudelleen eloon. Kyllä tämä valo hellii mieltä ja ajatuksia.

Nykyajan nomadit hakeutuvat lempeämpään ilmastoon. Me muiden mukana.

Mikäs Fuengirolassa on mukavinta? Lähellä olevat korkeat vuorenrinteet, joita pilvet aamuisin koskettavat, leppoisa kylämäinen tunnelma, auringon oranssi kehä, joka heijastuu meren ulappaan. Sijainti lähellä kaikkea. Helmikuun hiljainen rauha aamutuimaan. Rannalla kävelevät ihmiset, omissa ajatuksissaan vaeltavat. Kaupunki herää hitaasti eloon aamun tullen. Alue, jossa majailemme on rauhallinen, talo suorastaan hiljainen.

Tässä kaupungissa on ihan hyvä hengähtää, rakentaa hiekkapyramidia rantahiekasta ja koristella se simpukankuorilla. Antaa tuulen ja auringonvalon koskettaa ihoa, hiuksia. Mukava tunne illalla, ulkoilman vaikutus olemuksessa.