Minulle se on eteen tuleva yllätys. Kun ei edes osaa aavistaa. Silloin kun liikuttuu, kun jokin asia koskettaa, kun häkeltyy ja näkee kauneutta, kulttuuria, ikiaikaista viisautta. Pilkahduksen ihmisenä olemisesta, siitä mikä on mahdollista ja mikä on olemassaolevaa - yhteisessä universumissamme.
Arkena elelemme rauhassa, ulkoilutamme koiraa, leikimme Niilon kanssa, teemme ruokaa, moppaamme lattiaa, tiskaamme, pesemme pyykkiä. Viikonloppuisin seikkailemme koko konkkaronkka.
Ensimmäinen kohde on Malaga. Oi Malaga. Kaupunki, joka tekee meihin suuren vaikutuksen. Malaga, Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Historia elää kaduilla, kulttuuri henkii aukioilla ja arkkitehtuurissa.
Ajamme autolla keskustassa olevaan parkkihalliin. Ensimmäisenä näemme keskusaukion ja sen vierellä olevan puiston, täynnä kukkivia kasveja, eksoottisia puita. Pitkiä kujia, vehreitä varjoja. Mikä ensivaikutelma kaupungista.
Malaga on tyylikäs, ihmiset tyylikkäitä, kävelykatu ja kauniit rakennukset. Kauppahalli, joka on täynnä herkkupöytiä, ihmisiä ruokaostoksilla. Hinnat ovat huomattavasti edullisemmat kuin Fuengirolassa. Löydämme mukavan lounaspaikan ja kiertelemme vielä kapeita kujia pitkin. Pysähdymme kahvilaan, jossa soi upea musiikki ja tarjoilijat laulavat mukana.
Mitenkäs tätä kaikkea kuvailisin. Kaupunki täynnä kulttuuria, historiaa ja ihmiset luovat ympärilleen hyvää oloa. Takaisin tullessa pysähdymme vielä leikkimään leikkipuistoon.
Tunnelma, jota ahmimme. Ihmiset, joita seuraamme. H.G. Anderssenin patsas, jossa voi istahtaa. Picasso on syntynyt tässä kaupungissa. Talon seinissä mietelauseita. Ikkunasyvennyksiä ja elämän vilskettä. Tämä on sitä jota ihailen ja sivistykseksi kutsun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti