Mieli askaroi ja punnitsee, mieli täyttyy otettavista askelista, tulevista tehtävistä, suoritteista joita itselleen asettaa. Ja tätä olemme opiskelleet vuosikausia. Miten edetä kohti jotakin, seurata omia asetettuja tavoitteita. Mieli täyttyy kiireen ja tekemisen spiraalista.
Vaikka ympäristö ja olosuhteet muuttuvat tästä spiraalista on vaikea irrottautua. Se on taitolaji, joka vaatii jatkuvaa harjoittelua.
Olenko siinä hetkessä, jota elän. Leikinkö rannalla vai askarteleeko mieleni taas jossakin muualla. Suunnittelenko tulevaa vai murehdinko menneita, huolehdinko itseni uuvuksiin. Tällaisen matkan aikana huolet ovat erilaisia, mutta onko huolien määrä vakio vai pystyykö päästämään irti. Hellittämään päivittäisten suoritteiden viidakosta. Todellinen taitolaji, sanon minä.
Helposti Downshifting ilmiö, kiireestä pois hyppääminen ja yksinkertaisemman elämäntavan toteuttaminen, liitetään taloudellisiin realiteetteihin. Ilmiö määritellään suhteessa työhön ja ansiotyön tekemiseen. Mielestäni kuitenkin downshifting eli leppoistaminen viittaa enemmänkin ihmisen mielen liikkeisiin. Kuinka kokonaisvaltaisesti omaa elämäänsä elää ja missä määrin toteuttaa omia ja läheisten ihmisten tarpeita. Se missä määrin on tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Minkälaisia asioita mieleeni mahtuu ja mitkä asiat vahvistavat omaa hyvinvointiani.
Parhaillaan luen mielenkiintoista Jussi T. Kosken kirjoittamaa kirjaa Arkiähky. Ähky joka syntyy kiireen ja touhuamisen kulttuurissa puuduttaen ajatustoimintaa ja heikentäen luovuutta. Asiat vaativat aikansa kypsyäkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti