Tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks

Edellisenä päivänä virpomisoksien valmistelua. Aamulla jännitys huipussaan. Velhon hattu, vanha villapaita olkapäillä lepakko ja hämähäkki, käärme ja haikala kiinni paidassa. Miten ihanaa on kun oikeasti jännittää. Kaverin kanssa virpomaan. Suklaamunia ja karamelliä. Monia paikkoja, jossa oli ainoa virpoja.

Vanha ja niin tärkeä perinne. Poiketa toisten ovella ja toivottaa hyvää tulevalle vuodelle.
Nautin kun kaiken näin.

Maaliskuu

"Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esille lämpöisestä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä.

Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. Siten se selviää kylmästä yöstä.

Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia."

Tove Jansson, Taikatalvi.

Tänään tavanomaisena maanantaina, niinä päivinä jotka seuraavat toisiaan. Olen kutonut pätkän keltaista villasukkaa, vienyt tavaroita kirppikselle, lämmittänyt taloa ja taivastellut jatkuvia pakkasia, selaillut kauniita kuvia. Miettinyt, miten säilyttää oma omituinen energia, innostus asioihin. Tuntuu kuin monella meistä energia hajaantuisia taivahan tuuliin. Itselläkin onneksi vain ajoittain.