Uusi polku

Olen viettänyt tunteja, monen monta hetkeä koiriemme kanssa. Ensin Sissy-neidin ja nyt uuden tulokkaan Paun kanssa. Torunut ja silittänyt, jutellut ja iltaisin katsellut valaistuja ikkunoita koirien nuuhkiessa maata.

Arkisen, jokapäiväisen kiintymyksen mittä on suuri.

Koirat saavat aikaan vastareaktion, ystävyyttä, luottamusta, koettelevat kärsivällisyyttä.
Kasvattavat minusta pikkuisen paremman ihmisen. En sano niille, että tänään ei minulle sovi ulkoilu,
ei tuolla säällä. Koirien puhdas riemu metsässä, juostessa, tavatessa. Voiko sen yksinkertaisempaa olla.
Lämpö joka siirtyy näistä eläimistä ihmiseen.

Yhteinen uusi polku metsässä, jonka vasta hiljattain löysimme.

Leaving the world behind

Jättäisinkö tämän kaiken hetkeksi,
ajan ja paikan.
Sukeltaisin hetkelliseen ajattomuuteen.

Ulottumattomissa
ja kuitenkin läsnä.
Aavistuksena, tietona,
sydämen sykkeenä,
ihon lämpönä.

Ajatuksissani kädensyrjällä kosketan taivasta.

Kuuntelen itseyttä.
Sitä osaa sieluani,
joka usein jää vajaaksi
painavien askeleitteni alle.
Minuutta, joka on tässä paikassa,
ajassa,
ajattomuudessa.

Leväten,
tuntien ihon lämmön,
hengityksen kuiskauksen.

Rakkauden itsessä
avaruudessa
hiukkassateessa
sieluni soihdussa.
Ajattomuudessa, jota tarvitsen.
Näissä hetkissä, joissa elän
lähellä itseä
ykseyttä
yhteyttä
olennaiseen.
Kädensyrjää, joka koskettaa.

Lentävät kulkueet

Yllättävän lämmin lokakuu, pihassa on vielä kehäkukkia, orvokkeja, vihreää...

Viikonloppuna haimme polttopuita Lapinjärveltä ja ihailimme ohi lentäviä hanhien auroja, lukemattomia lintuja kiisi taivaalla. Välillä joutsenten joukko lensi äänekkäästi vastakkaiseen suuntaan.

Nyt liiterissä odottaa siistit puupinot. Kylmä saa taas saapua.

Hetkessä eläminen

Hetkessä eläminen. 

Olisiko sekin taito kulttuurisidonnaista. 

Kulttuuurin koodistossa, taustaoletuksissa, tavassa hahmottaa todellisuus. 

Valmiissa käsikirjoituksessa, jota on helpointa toteuttaa. 

Mallittamisen muistioissa.

Hetkessä elämisen taitoa -  pikakurssilla. 

Mietitään keinoja löytää aikaa itselle täyteen buukatuissa kalentereissa. 

Harjoitellaan hetkessä olemista.

Kulttuurissamme asuva hyötyajattelu saa tahdin kiihtymään. 

Jos teen jotakin on siitä saatava hyöty oltava merkittävä, mitattavissa oleva. 

Metsästämme hyötyminuutteja, varastoimme ja varaudumme.

Koska tulee se hetki, jolloin annan, jaan asioita ilman tehokasta hyödyntavoittelua?

Katsoin ohjelman eurooppalaisista ruokatoreista. Porto Palazzon torilla Torinossa kirsikan myyjä poimii puutarhastaan herkullisia kirsikoita. Kypsiä, kirsikoita. Vie ne torille ja myy ne kohtuuhintaan kulinaristeille ja torin asiakkaille. 

Sato kypsyy, se poimintaan ja nautitaan. 

Jäätelön valmistaja noutaa myyjältä päivittäin ihania kirsikoita ja valmistaa niistä herkullista jäätelöä. Kirsikoita ei pakasteta, varastoida, tuotantoa ei kasvateta. 

Kirsikoista nautitaan silloin kun on sen hetki. 

Ja se riittää… 

Moments of eternity

Katselin teemalta dokumentin Jason Becker: yhä elossa. Vaikuttava ja liikuttava.

Filosofian ydin löytyy elämän polariteeteistä. Koko ikänsä (95 vuotta) Rubinstein sanoi keränneensä "ikuisuuden hetkiä" (moments of eternity).

Tänäänkin lokakuun alussa haluan
pysähtyä ja kokea,
hetkiä,
ihan arkipäiväisiäkin ja ehkä juuri siksi niin tärkeitä.

Syysaurinkoa kaikille!

Aika vierähtää...

Elämä soljuu, omalla painollaan.
Tunnit, päivät, kuukaudet,
hetki kerrallaan,
elämä on tässä, ihan lähellä.

Leivänmuruja pöydällä,
pyykkivuoria,
unohtuneita leluja lattialla,
ajatuksia,
kuluneita
sukkia.
Kuitteja ja kiukuttelevia kodinkoneita.

Arjen rytmejä,
heräämisiä, nukahtamista.
Elämääni
elämä minussa.

Juuri nyt punaisen villiviinin ympäröimään työhuoneen
ikkunaan
paistaa syksyn kirkas aurinko.

"Tulkoon syksy ja haastakoon meidät.
Syksy katsoo meitä silmiin kesää haastavammin.
Katsoo läpi teräksensinisen, kirkkaan taivaan ja sysipimeän yön.
Pian on aika päästää tuulet irti,
sillä syksy on tuulien laidun."
                                              Hannu-Pekka Björkman

Tänä kesänä olen sukeltanut läpi pehmeän veden,
antanut lämpimän kesän tuulten koskettaa,
kuunnellut kesäiltaa,
syönyt karamellitomaatteja,
tuntenut valon ja lämmön.

Nyt antaa tuulten tulla...
villasukat,
lämmin uuni,
teehetki
tervetuloa!