Yhdessä

Eurooppalainen antropologi tutki afrikkalaisen heimon tapoja. Hän järjesti leikkimielisen juoksukilpailun lapsille. Hänellä oli paljon karkkia ja makeisia, jotka hän laittoi pieneen ämpäriin, ja vei sitten ämpärin puun alle. Lapsille hän sanoi, että ensimmäinen, joka pääsee puun luo, saa pitää kaikki karkit.

Lapset asettuivat valmiiksi juoksuun. Kun antropologi huusi "juoskaa", lapset tarrasivat toisiaan käsistä ja juoksivat yhdessä samanaikaisesti puun luokse.

Antropologi kysyi ihmeissään, miksi he olivat menneet yhdessä, kun yksi olisi voinut voittaa ja saada kaikki karkit itselleen.

Yksi lapsista vastasi: "Ubuntu! Kuinka yksikään meistä voi olla onnellinen, jos kaikki muut ovat onnettomia?"

Ubuntu on bantukieltä ja tarkoittaa lyhennettynä "olen koska olemme". Se on eettistä humaania filosofiaa uskollisuudesta ja suhteesta toisiin.

Naima Mohamud

Ukkossade

Istun yläkerrassa ja kuuntelen miten ukkossade ropisee peltikattoon. Koko päivän on sade tehnyt tuloaan ja nyt se hakkaa maata, tekee pieniä puroja hiekkatiellä.

Pidän tuosta sateen suhisevasta äänestä, harmaasta pilvestä, jota kurkistelen yläkerran ikkunasta villiviinin varjosta. Puhdistava sade jonka selvästi näkee kirkasta taivasta vasten, ukkospilven harmaus ja päivän kirkkaus vastapainona. Valkea kuulas kastelee itsensä korkeilla oksilla. Miten vahva tuo vanha omenapuu onkaan.

Sateen kastellessa, ukkospilven ihanuus on sen reuna ja kirkas taivas toisella puolella. Rännit roiskivat ja kohta kaikki seisahtuu, sade lakkaa.

Tänä päivänä -

kaunis lukemani runo

katse ja kysymys koulumatkalla - "luotatko nyt minuun?"

äitini muisteli, miten hän aiemmin touhusi keräsi mustikoita, säilöi, leipoi.
"Ole onnellinen siitä mitä teet", hän sanoi

Illalla aion tarjota mummon sitruunakakkua ja sconsseja vieraille.

Sade tyyntyy, kirkastuu.

Hiljainen talo

Viikonlopun jälkeen talo on hiljentynyt.
Sadat askelparit tulivat ja menivät Wanhat Talot tapahtumassa. Vieraat kurkistivat keittiöön, ruokasaliin ja leikkihuoneeseen.
Pihalla nautittiin omenapiirakkaa, mokkapaloja ja kahvia, lapset ratsastivat hevosella, keinuivat ja aurinko paistoi. Kirpputorilta talvihaalarit lähtivät uuteen käyttöön. Lautaset, reppu, lamput saivat uudet omistajat.
Loppukesän lämpö ja ihmisten ystävällisyys tekivät meille niin hyvää.
Ehkä upeinta ihmisissä on meitä yhdistävä inhimillisyys.

Vieraat kommentoivat myönteisesti taloamme ja sanoivat mukavia asioita.
Arjessa kun elää ja toimii usein unohtuu omiin sfääreihinsä. Tuntuu niin erityisen mukavalta kun ihan vieras ihminen sanoo, että talonne on niin kodikas ja hymyilee. "Teillä on kaunis koti", kommentti sykähdyttää.

Harvoin yhden viikonlopun aikana saa osakseen niin paljon hyvää energiaa, kiitos siitä!

Hiljenneessä talossa arki jatkaa omaa kulkuaan. Nautin kesäisestä lämmöstä, vielä kun sitä riittää.

Tervetuloa !

Viime päivät olen raaputtanut, maalannut oven karmeja öljymaalilla saven sävyllä. Portaat on maalattu vaaleiksi.

"Olipa kerran keskeneräinen koti. Se tuntui huutavan: laita makuuhuoneen listat paikoilleen! Vaihda keittiön kaapinovet tai ainakin vetimet! Rakenna kuisti, keksi jostain säilytystilaa, yritä oppia pitämään lehdet ja kirjat paikoillaan! Sen ääni oli kova, hermoja raastava. Kummallisesti se huusi sitä kovemmin, mitä väsyneempiä talon asukkaati olivat. Se yritti sytyttää riitaa asukkaiden välille, saada heitä syyttämään toisiaan. Milloin ihmeessä sinä saat ripustettua sen kaapin seinälle? Kumpi tässä tekee enemmän kodin eteen?

Olipa kerran keskeneräinen koti. Se tuntui lupaavan: jos vain saat keittiöön lattialämmityksen, tulet onnellisemmaksi. Jos laittaisit kylpyhuoneen suihkukopin ja tapetoisti makuuhuoneen uudestaan, olisi vihdoin viimein ihanaa. Tai jospa muuttaisit kokonaan muualle? Sitten vasta olisi helppoa olla hyvä ihminen.

Mutta kun oikein tarkkaan kuunteli, niin eihän se ollutkaan koti, joka sellaisia puheli. Jonkun muun oli se ääni, joka ahdisteli ja vaati. Kun oikein tarkkaan kuunteli, niin koti sanoi: Opettele taas unelmoimaan. Älä vaadi vaan haaveile. Odota ja tee työtä. Sinä et tule valmiiksi, ja niin on hyvä. Minä en tule valmiiksi, ja niin sen kuuluukin olla."
                                                                      Johanna ja Juha Tanska Talo minussa,
                                                                      minä talossa

Tervetuloa meille keskeneräisyyden keskelle Loviisan Wanhat Talot tapahtumaan!

Leivon pullaa ja keitän kahvit. Niilo on luvannut pitää kahvilaa. Meillä saattaa tuoksua maali.

Isäinen

Vuosisadan alussa isomummuni Karoliina sanoi ukkosta Isäiseksi.
Voiko kesäisempää olla kuin elokuun ukkonen.  Menimme järvelle uimaan, kuuma ilma, vilvoittava vesi. Näimme miten musta ukkospilvi lähestyi. Ehdimme juuri nopeasti uida ennen lähestyvää jyrinää.

Vesisade alkoi ja kasteli meidät. Loppumetreillä satoi pieniä valkoisia rakeita.
Jyrinää, kaatosadetta, taivaan voimaa. Kesämyrskyn raikkaus iholla.
Onnentunne. Miten jännittävää. Isäinen näytti voimansa.

Rakkautta

Viikonloppuna pääsimme häihin. Prinsessa Ruususen häämarssi, jännittynyt hääpari, frakki ja valkoinen hääpuku, ruusuja ja unelmia, toiveita ja odotuksia tulevalle.

Unelma rakkaudesta joka kantaa.
Unelma onnesta yhdessä.
Käsi johon tarttua.
Katse johon hakeutua.
Syli johon nukahtaa.

Vilpittömiä puheita.
Akselin ja Elinan häävalssi.
Hillakakku, josta olin pari päivää aiemmin haaveillut, jospa vielä saisi maistaa.

Onnentoivotuksia matkan varrelle.

Omenat kypsyvät

Naapurin pihalla halkesi omenapuun suuri oksa. Omenoiden paino katkaisi vanhan oksan.

Nalle Puh ja Nasu makaavat puun alla. Nalle Puh pohtii ääneen, mitä kaikkea kamalaa voikaan tapahtua jos heidän yläpuolellaan oleva oksa katkeaa. Nasu sanoo lopulta Nalle Puhille: Entä jos se oksa ei katkeakaan?

Tuin oman vanhan omenapuuni oksan illalla. Samalla muistutin itseäni luottamuksesta arkeen ja asioiden kulkuun omalla painollaan ja ajallaan. Luottamus arkeen on yksi tärkeimmistä oman hyvinvoinnin lähteistä.

Nokkonen

Ensi viikolla alkaa koulut. Kesä, loma, takana. Outi Nyytäjä uskoo, että lapsella on oltava rajansa, mutta hänen pitää antaa kasvaa kuin nokkonen. Toivottavasti oma lapseni on kesän aikana kasvanut nokkosen lailla vapaana.

Aristoteles mietti aikoja sitten, että ihmisestä tulee se mitä hän tekee joka päivä.

Tee jo tänään jokin itselle tärkeä asia, vaikka pienikin.

Onko tämä hyvä enne?

Minulla on kiva metsäkaveri, tryffelikoira lagotto, joka Italiassa on erikoistunut kallisarvoisten tryffeleiden metsästämiseen. Haluaisin koirastani kanttarellikoiran, koulutus ei ole vielä edes alkanut. Sissy kyllä osaa herkutella mustikoilla ja nauttia metsäretkistä.


Siellä se odotti minua, suuri keltainen metsän kulta-aarre. Kanttarelli kuin kiusaus, upea, suuri, täydellinen.
Olen vuosia samoillut ja etsinyt näitä metsän aarteita. Täälläpäin en ole vielä kanttarellien Eldoradoa löytänyt. Pitkillä keräilymatkoillani muutama vaivainen sieni.

Firskarsissa olen tehnyt toiviomatkoja ja palannut metsästä sienikori puolillaan keltaista kultaa.
Onneksi löysin tänään tuolle täydelliselle kanttarellille kaveriksi pienempiä, saan niistä huomenna kastikkeen.

Näin elokuussa keräilijä minussa herää. Lapsena samoilin vanhempieni kanssa hillasoilla. Vieläkin muistan miltä näytti se kullankeltainen, mehukas korpihilla auringon paistaessa viistosti, kumisaappaat suopursuissa ja ympärillä hyttyskavereita. Hillat, metsän halutut aarteet, korpihillaa ei malttanut pistää ämpäriin vaan herkullisinta se oli suoraan suuhun heitettynä. Joskus vielä haluan löytää tuon täydellisen hillan.
Keräilijä minussa nauttii mustikoiden väristä vihreää vasten, mehukkaasta marjasta kädessä, varpujen kosketuksesta. Myös tatteillut olen.

Keräilijä minussa on kuullut tarinoita hillasoista, etelän kanttarelleista, tattisadosta. Keräilijä minussa herää elokuussa, silloin kun mansikat on jo pakastettu ja mustat viinimarjat ovat kypsiä. Odotan  omenasatoa ja poimin maahan tippuneet pihalta. Keräilyvietti kukoistaa ja juuri nyt on sen aika.
Metsäkaveri ja minä otamme itsellemme tuon ajan, hetket metsässä ennen kuin lehdet peittävät alleen nuo metsän kullankeltaiset aarteet.

Taisi olla hyvä enne tuo ensimmäinen kaunotar kanttarelli. Huomenna menen mustien torvisienien metsästykseen, tiedän yhden hyvän paikan.

Ihmisenä oleminen

Elokuun aurinkoisia päiviä, vielä...

"Nukuitkos hyvin?"
"Näitkö kauniita unia?"
"Hyvää työpäivää!"

Toivotuksia tänään.

Mitä on arjessa ilmenevä käytännön älykkyys, ihmisenä olemisen taito?
Siihen tarvitsemme "hiljaista" soveltavaa tietoa.
Viisaudeksi voidaan nimittää eettisiin arvoihin perustuvaa, myös toisia huomioon
ottavaa ja vastuullista älykkyyttä. (Sternberg)