Intuition viitoittamaa

Mitä kaikkea olenkaan valinnut intuition ohjaamana elämässäni?

Elämänmuutoksia.

Rakkauden.

Rohkeuden hypätä uuteen, tuntemattomaan, lukemattomia kertoja.

Talon jossa asun.

Itselle sopivia asioita, tapoja.

Suuria ja pieniä valintoja.

Intuitio ohjaa minua tavatessani ihmisiä,

se auttaa tekemään valintoja oikean ja väärän välillä.

Intuitio ohjaa ajatuksiani päivittäin.

Rakkauden tekoja.

Ollessani onnellinen.

Intuitio suojaa sieluani.

Kunhan vain luotan siihen.

Käki

Olin tänään ulkoilmakonsertissa.

Pysähdyin kuuntelemaan koirat vierelläni.

Pau ja Sissy ovat hyvää konserttiseuraa.

Käki kukkui kuin kaikuna jonkin metsän reunalla.

Ylväästi.

Muut laulajat esittivät omiaan.

Lauluja en tunnista,

vaikka pikkutyttönä kävinkin

kuuntelemassa linnunlaulunauhoja magnetofonilta

Sirkku-tädin luona

pistetaloissa korkeimmassa kerroksessa.

Vaikken tiedä kuka laulaa - kuuntelen ihaillen.

Lajittelija

Pienenä keräsin takametsästä käpyjä poltettavaksi saunan uunissa.

Pihalla oli komposti, vanhanaikainen.

Kananmunankuoria lähetettiin vaarin kanoille.

Vanhat vaatteet leikattiin kesäisin matonkuteiksi.

Sadevesi kerättiin kasvimaan kasteluun.

Sanomalehdet pinottiin nippuihin ja vietiin koulun keräykseen.

Joululahjapaperit samoin narut ja kortit säästettiin.

Lasipurkkeihin tehtiin hilloa.

Pulloihin ihania mehuja.

Olen lajittelija, kuten äitini ja hänen äitinsä.

Tavoitteeni pitkällä aikavälillä on minimalismi.

Yksinkertainen elämä, onnellisempi olo, vähemmän materiaa,

enemmän iloa.

Silloin jos tietää, mikä on tarpeeksi, on rikas.

Pikkuhiljaa, ihan hiirulaisaskelin haen tasapainoa hamstraajan ja

karsijan välillä.

Kierrätän, hankin vähemmän, valitsen.

Kotonani on satunnaisten tavaroiden armeija,

ajoittain kaoottinen.

Silmälasikoteloita vuosien varrelta.

Karttoja eri kaupunkeihin,

esitteitä.

Yksinäisiä ja unohdettuja tavaroita,

jotka eivät koskaan oikein löytäneet paikkaansa.

Vinyylilevyjä joita on kuunneltu tuntikausia,

soitinta ei enää ole.

Edellisten imurien varaosat sentään laitoin kierrätykseen.

Pikkuhiljaa, tasaisella tahdilla olen luopunut

merkillisistä pienistä asioista,

koruista ja kapistuksista,

muistoista joissa ajatus lepää - jos muistaa.

Uusi harrastukseni tuo minulle suurta mielihyvää.

Tässä tavaroiden universumissa, laitan tavarat uudelle kierrokselle

ja toivon että niiden reinkarnaation jatkuu säällisen ajan.

Haluan kuluttaa vaatteeni, kenkäni loppuun, en säilöä.

Kengät kuljettuna, puserot loppuun silitettyinä,

sukat reitettyinä, lakanat palkeenkielissä.

Olen jo alkanut matonkudemaratoonini.

Kesällä aion pitää kassikaupalla leikkaussessioita.

Kauneusarvoja

Totuus, kauneus ja hyvyys, oikeamielisyys.

Kirjailija ja tutkija Jari Ehnroothin mukaan tarvitsemme suuremmat arvot joita palvelemme. Silloin elämä koetaan tarkoitukselliseksi.

Eilen mietin, miten arvot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Emme saa pelkästään tiettyä geeniperimää vaan perimme myös tiettyjä arvoja, joiden pohjalta teemme omia valintojamme.

Kauneus on pikemminkin hyvyyttä kuin kauneutta (taidehistorioitsija John Ruskin)

Kreikkalaiset hakivat aikanaan Kalos ka agathos, hyvyyden ja kauneuden ainutkertaista tasapainoa. Etsintä ei ole päättynyt. ”Kauneuden kaipuu asuu syvällä ihmisessä. Ihminen on tehnyt taidetta jo paljon ennen kuin alkoi viljellä maata”, toteaa Osmo Rauhala. 

Sitoudumme arvoihin toimintamme kautta. Avain tasapainoon löytyy kun teemme tietoisia omien arvojen mukaisia arjen valintoja. Elämme lähellä itseyttämme ja omaa elämänkatsomustamme.

Huomaan usein miten vanhempieni arvomaailma, pienet ja suuremmat osaset elävät minussa, arjessani.

Uskomuksia ja arvoja sopuisassa sekamelskassa.

Pieniä ja suuria asioita.

Koskaan en pidä leipää väärinpäin pöydällä.

Katan pöydän, uskon hyvään ihmisessä,

kavahdan kataluutta, ojennan auttavan käden, olen rinnalla ja toivon parasta.

Paljon perittyä - lauseita ja lausahduksia.

Arvoperimääni jota kannan mukanani.

Totuus, kauneus hyvyys ja oikeamielisyys johtotähtinä.

Vuodenkierto

Kesävaatteet esille ja talvivaatteet varastoon.

Samalla talvikauden inventaario.

Mitä tulikaan ajateltua, tehtyä?

Millaisena koen menneen talven?

Mitä haluaisin jättää taakseni, mitä tästä talvesta muistelen

sitten myöhemmin?

Mitä onkaan tapahtunut sitten kun otan nämä tavarat taas uudellen

käyttöön ilmojen kylmetessä?

Tänä talvena olen lämmittänyt uuneja, kantanut puita,

syönyt puuroa mustikoilla,

pitänyt villasukkia, lämpimiä huiveja.

Pari kertaa kävin hiihtämässä, kerran luistelemassa.

Poltin kynttilöitä, vietin hämärähyssyä.

Kävelin vasten hyytävää kylmyyttä,

muutaman kerran kantavalla jäällä.

Kiitos lapaset ja pipo!

Juhlien jälkeen

Juhlia. Miehen synttärit ja äitienpäivä.

Miten hyvältä tuntuu olla juhlittu, huomioitu.

Itse leivottu kakku, lahja, ajatus.

Touhu ja suunnittelu.

Hyytelökakun ohje netistä, liivatelehtiä,

mitä on ”vuoraaminen”.

Odotuksen ja jännityksen tunnelma.

Olla rakastettu.

Rakkaus valaa uskoa itseeni ja läheisimpiin,

tekee minusta rakastavamman, hitusen paremman.

Kun minut otetaan huomioon se sykähdyttää

olemassaolon syvimpiä kerroksia.

Saan ravintoa, olen rakastava, hehkun lämpöä ja säteilen

kaikenkattavaa rakkautta

jota tunnen.

Keväälle

Välillä tekee hyvää,
odotella vain
tulevaa kesää.

Pysähtyä ja kuulostella,
antaa tuulen tuivertaa

ja kaiken vihreän nousta
maan uumenista
kuin yllättäen
taas keväällä.