keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Sopivasti

Hyvä päivä on silloin kun asiat tulevat sopivan suuruisena. Riittävästi eikä liikaa.
Miten hyvältä tuntuu kun on sopivasti aikaa. On ajoissa ihan itselleen.

Mikä on se riittävä, sopivan mitta?
Koska viimeksi innostuin hiukan liikaa, vilpittömästi, ottaen kaiken ilon irti -
kuten ekaluokkalainen sen osaa.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Marraskuu lähenee

"Kesä on äkkiä niin etäällä kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan, ja tiet talosta taloon pitenivät ja kaikki ryömivät syvemmälle koloihinsa. " Muumilaakson marraskuu

Jäiset kadut ja hyytävä tuuli, paleltuneet kukat ja paljaat puut saavat ajattelemaan villavaatteita, kuumaa keittoa ja lämmintä syliä. Muistanhan tulevana marraskuuna pitää itseni lämpimänä ja levänneenä, saakoon kylmä kyytiä.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Enemmän aikaa

Eilen sain tunnin lisäaikaa - kello näytti aamulla pitkään aikaista. Juttelimme tulevasta kirjasta ja rentous cd levystä. Molempia kypsytellään, mielikuvat muotoutuvat asteittain.

Tänään Urmaksen päivänä, talo viilenee salakavalasti. Uunit on taas viritelty käyttöön, pellit auki - kiinni rytmiin. Havittelemme polttopuita tällä viikolla.

Puiston puut ovat paljaina, tuulen riisumina.Tällä kertaa pakkanen yllätti. Pysähdyin aamulla katsomaan ohikiitävää hanhilaumaa.
Ikkunoissa teipit, villasukat jalassa. Talo ja sen asukkaat laskeutuvat hidastellen talviaikaan.

Viime viikonloppu oli juhlallinen. Avaruussynttärit kahtena päivänä. Ihmiset pöydän ääressä, piparkakkusesonki on nyt avattu. Seinällä Sigge avaruusolento, onnittelukortteja, lahjoja, tanssiesitys, suvivirsi sekaäänisen orkesterin esittämänä. Pienet, lentävät raketin osat saavat minulle aikaan stressin. Synttärisankari jännittyneenä vieraita vastaanottamassa. Liikuttavaa lämpöä talo tulvillaan.

Aloitin uuden kirjan, koukuttavan, tarina jossa muistellaan. Se sai ajattelemaan, minkälaisia tarinoita itsestämme kerromme. Mikä on omien tarinoitteni sävy.Pienempiä, suurempia, valoisia, surullisia.

Lauantaina leivoin täytekakun, tärkeän. Miten helppo ja yksinkertainen ja kuitenkin vaikea saada onnistumaan. Aiemmin olin sadatellut, manannut lätsähtäneitä.

Seurasin tarkkaan ohjeita, huoneenlämpöistä, riittävän kuohkeaa. Vatkatessani, muistin yllättäen äitini tekemän taikinan, värisävyn ja kuohkeuden vuosikymmenien takaan. Maistuvat kakut olivat juhlien kruunu. Vatkasin riittävän pitkään, sirottelin jauhot varovasti. Kaikki onnistui, minä onnistuin. Kakkupohjasta tuli täydellinen, paras tekemäni. Muistin taikinan sävyn vuosien takaa. Niin yksinkertaista ja silti haastavaa. Tällä kertaa nautin leipomisesta.

torstai 11. lokakuuta 2012

Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista

Eilen veimme kilokaupalla ihania omenia mehuasemalle ja saimme mukaamme makeaa omenamehua, parasta koskaan.

Eri omenalajikkeita sekoittamalla syntyy upea aromiyhdistelmä. Samalla ajattelin, että ihmisenkin olisi hyvä säädellä omaa happamuusastettaan elämän varrella. Ihminen happamoituu helposti, jos ei pidä huolta sielustaan.

"Sielu pitää huolenpidosta. Kun pitää huolta kodista, kasveista, lemmikeistä, pihapiiristä, talosta ja lähimmäisistään, pitää samalla huolta itsestään ja lietsoo kodikkuutta, intiimiyden henkeä, olemisen läheisyyttä." Mustavuori kirjassa Olemisen talossa.

Nyt lähden sytyttämään tulen uuneihin, ulkona on kylmä tuulenvire.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Teehetki

Syksyn aurinko pilkistelee pilvien raosta. Lokakuu etenee omaa tahtiaan, illan pimeys yllättää.

"Juokaamme välillä pieni kulaus teetä. Iltapäivän hohde kirkastaa bambut, suihkulähteet pulppuavat iloa ja mäntyjen humina kuuluu pannussamme. Unelmoikaamme katoavasta ja viivähtäkäämme asioiden kauniissa järjettömyydessä."  Kazoko Okakura