Vive la France 1.1.2011

Ranskan matkareittimme on Mulhouse - Besancon - Dijon - Nimes ja Rousillonin viinialue.

Ranskan rajalla kaikki muuksi muuttuu. On se ihmeellinen asia tämä kulttuuri, miten se vaikuttaa jopa moottoriteihin. Ranskan puolella alkavat jatkuvat tietullit. Eli eurot kahisevat valtion kassaan. Tietulleja on lukemattomia, suurin kertamaksu meillä on noin 20 euroa. Huoltoaseman kahvilat muuttuvat, tarjottavat ja tyyli. Uudenvuoden päivänä kaikki vaikuttaa olevan suljettua, joten syömme lounaan täpötäydessä huoltoasemaravintolassa. Hyvän makuista kanaa kastikkeella. Tyylikkäät ranskalaiset huiveineen ja poskisuudelmineen. Ah tämä on Euroopan maista se, joka on koiramaa, sivistyksen kehto siis. Koiria on kaikkialla eikä majapaikan löytäminen koiran kanssa ole ongelma. Sallivuus on avainsana koirien suhteen.

Ranska tekee taas kerran jo rajalta lähtien vaikutuksen. Autossa istuessa ja kutoessa avaan aivoissani sen ranskankielen luukun. Tosin se avautuu aika naristen. On niin monta vuotta siitä, kun kieltä viimeksi tapailin. Bonjour, bonjour...

Me senkun ajamme eteenpäin ja saavumme alueille, jotka saavat sielun heilahtamaan. Alsacen viinialue, viiniköynnökset, pellot. Voisimmepa jäädä tänne viinejä maistelemaan... Tien varrella näkyy kylttejä Cave, dégustation et vente. Viinitiloja, jotka houkuttelevat pysähtymään.

" Alsacen viinit on helppo tunnistaa kapeasta huilumaisesta pullosta, flute. Alsace, eleganttien valkoviinien maakunta." (Virpi Sorvisto, BK Wine 2005). Alsacehan on tietysti tunnettu myös ruokakulttuuristaan. Joten tänne haluamme palata paluumatkalla.

Etenemme kohti Rhonen laaksoa, sielläpä niitä viinejä riittää. Pysähdymme Besanconin kaupunkiin yöpymään. Emme tällä kertaa tyydy tienvarsimotelliin vaan sujahdamme pikkukujia pitkin kaupungin keskustaan. Matkan varrella on vastaamme tullut useampia kaupunkeja, joiden vanhat keskustat on rauhoitettu autoliikenteeltä. Tämä on poliittinen päätös, joka kantaa kauas. Jokainen tällainen kaupunki on mielestäni tehnyt humaanin ja ekologisen ratkaisun, ratkaisun jossa vanhaa kunnioitetaan käytännössä ei pelkästään kauniissa juhlapuheissa.

Besancon on yksi tällainen kaupunki, viehättävä sellainen. Pienillä kujilla on pylväitä, jotka estävät autoliikenteen. Monet kaduista ovat yksisuuntaisia ja asukkailla on pieni laite, jonka avulla tolpat laskevat ja autolla voi mennä esim. hotelliin purkamaan tavarat.

Illan hämärässä päämäärätietoisesti metsästämme hotellia Mirkan kanssa, muut odottavat autossa. Kaupunki on kuin satukirjasta, ihania pieniä putiikkejä ja ravintoloita vieri vieressä. Sinnikkäästi haettuamme löydämme ihastuttavan hotellin, Hotel du Nord, keskellä kaupunkia.

Saamme ajo-ohjeet ja sen laitteen jonka avulla autolla pääsee hotellin eteen.

Hotellin vastaanostossa on harmaahiuksinen nainen jakkupuvussa. Hän selaa papereitaan ja varaa meille kaksi huonetta, koira ei ole ongelma. Puhun kieli kangertaen ranskaa, meitä on viisi ja yksi koira, yksi yö aamiaisella ... Rouva teitittelee kohteliaasti, puhuttelee Madam, mademoiselle.

Puramme tavaramme, Jyri vie auton parkkihalliin, menemme korkeaan huoneeseen. Hotelli on vanha, ajan saatossa kulunut, mutta niin viehättävä. Vaivan arvoinen. Jyri ja Mirkka lähtevät illalliselle jonnekin noista ravintoloista tilaamaan ruokaa ranskaksi. Me taas nukahdamme tyytyväisinä.

Aamulla laskeudumme aamiaiselle ruokasaliin. Madam ja Monsieur tervehdykset. Kohteliaisuus ja kohtelias kieli hivelee mieltä näin aamutuimaan. Miksihän sitä itse jutteleekin niin usein töksähdellen. Kielen rakenteet ovat erilaisia ja taas kulttuurisidonnaisia. Suomeksi on niin selkeää mennä suoraan asiaan, vähin sanoin ja elein. Nautin siitä, että pystyn tilaamaan asioita ihan ranskaksi, maitokahvi ja croissant tässä ympäristössä, siitä onkin aikaa kun Ranskanmaalla olimme.

Ennen aamiaista käyn Sissyn kanssa kävelyllä. Joskus aamu on se parhain hetki. Aikaisin aamulla on rauhallista, kaupunki herää pikkuhiljaa. Roskia puhdistetaan, miehet tervehtivät Bonjour. Joki halkoo kaupunkia, kävelen sillan yli. Joen molemmin puolin on kauniita vanhoja taloja, upeita ullakkohuoneistoja, piippuja katolla. Kirkko, jonka lähellä on pieni hedelmätori, kanat grillataan vartaissa, kananmunat ovat rivistössä. Kävelen ylemmäs mäkeen kohti leipomon huumaavaa tuoksua. Myyjä asettelee patonkeja ja briosseja rivistöön. Harmittelen kun ei tullut kolikkoja mukaan. Sissy haistelee kaikkea, tapansa mukaan innokkaana. Sen hajumuistiin kyllä kertyy tältä matkalta aikamoinen hajujen kirjo.

Tässä se on slow travel - hitaasti edeten matkailun ydin. Tämä aamuhetki viehättävässä ranskalaiskaupungissa. Liikutun tästä kauneudesta, kaupungin ilmapiiristä.

Aamiaisen jälkeen menemme vielä kävelylle, on sunnuntai ja kikonkellot soivat. Käymme suuressa, kauniissa kirkossa. Lyhyt, harmaahiuksinen, harmaapukuinen mies kävelee pyhimyksen patsaan luo, joka yhdessä kirkon sivuholveista. Hän suutelee patsaan kättä lukemattomia kertoja ja tekee lopuksi ristinmerkin. Pysähdyn katsomaan häntä ja aika pysähtyy hetkeksi.

Ostamme patongit ja briossit leipomosta. Hedelmätorilta ranskalaisia omenoita ja mandariineja. Risto ostaa Mirkalle juustonpalan. Ja matka jatkuu...