Täällä taas.
Piha täynnä lunta. Sissy koira innoissaan. Hyppelee lumikinoksiin.
Onnellinen viisivuotias omassa kodissa. Olen ihan liikuttunut, hän sanoo. Leikkii päivän omilla leluillaan. Herkuttelee makaronilaatikolla. Syömme laskiaispullia. Pian takaisin hoitoon. Siellä odottavat omat rakkaat kaverit.
Niilo meistä varmaankin eniten ikävöi kotiin. Tuttuja asioita, omaa kieltä. Hän nauttii siitä, että taas ymmärtää kaiken mitä ihmiset puhuvat.
Minusta koti näyttää niin nuukahtaneelta keväisen "ankarassa" valossa. Pölykerrokset peittävät kaiken alleen. Huh. Kotikummitus Oscar ei siis ollutkaan siivonnut paikkoja meidän poissaollessa.
Mikä parasta
* Sisällä soluissa tuntuva levollisuus - aurinkoisuus. Olo on astetta keveämpi ja ajatuksille on enemmän tilaa.
* Nautin siitä
kun en ole kahteen ja puoleen kuukauteen seurannut uutisia, infoähkyä ei ole.
kun en ole kuullut suomea juuri lainkaan, oma kieli on korostetusti läsnä,
ei ole myöskään tarvinnut kuunnella, on vain voinut olla.
erilainen ympäristö, erilaiset virikkeet, mieli virkistyy
* Kaikki näkemäni kauneus, ihmiset, maisemat, tapahtumat.
* Yhteinen, jaettu aika - rakkaus matkakumppaneita kohtaan.
* Kokemukset, elämykset, itkut ja naurut.
* Pienessä tilassa vietetyt hetket, puheet ja tunnelmat.
* Taikamatka - seikkailu - prosessi - mahdollisuudet - vyyhti joka kietoutuu.
* Ihmisenä muuttuu hitusen verran. Olemme yhdessä jotakin erityistä - meille.
* Jaamme yhdessä kokemukset, ajatukset joita tämä matka sai aikaan.
Sitä ihan liikuttuu kun ajattelee, että kaikki kokemamme, koko se maailma on oikeasti olemassa ja että me ihan itse koimme kaiken tämän matkan aikana.
Tämä oli suuri matka meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti